Berlusconin huono päivä

Tänään on ollut huono päivä Berlusconille. Ja kun en kuulu hänen ihailijoihinsa, pakko tunnustaa, että lämmittää.

Ensiksi Euroopan parlamentin täysistunnossa EPP-ryhmä (johon Suomen kokoomuslaisetkin kuuluvat), ehdotti, että huomisen täysistunnon asialistalta poistetaan keskustelu Italian lehdistön vapaudesta. EPP-ryhmässä tätä ovat tietenkin vaatineet italialaiset, jotka kuuluvat Berlusconin puolueeseen. Tilanne Italiassahan on aika kauhea, kun Berlusconi pitää käsissään aika isoa osaa mediasta. EPP hävisi ehdotuksensa, tosin aika tiukasti, poistoehdotusta tuki 268 ja vastusti 284. Seuraavaksi EPP ehdotti, että ainakin päätöslauselma tästä asiasta poistetaan istunnon listalta. Tämä ehdotus hävisi äänin 286-293. Minusta on kyllä aika paksua, että oikeisto näin laajalti asettui tukemaan Berlusconia.

Myöhemmin illalla tuli tieto Italian perustuslakituomioistuimen päätöksestä, jonka mukaan Berlusconille annettu syytesuoja on perustuslain vastainen. Berlusconihan on ajanut parlamentissa läpi itselleen syytesuojan välttyäkseen oikeusjutuilta, jotka muistaakseni liittyvät lahjuksiin. Ehkäpä ihan uusiakin syytteitä voi olla tulossa.

Oma päiväni alkoi trilogilla, eli EU:n ministerineuvoston, komission ja parlamentin välisillä neuvotteluilla. Aiheena oli EU:n energiamerkkiälainsäädännön uudistaminen. Kyseessä on siis juuri se tuttu energiamerkki, jollaisia on esimerkiksi myytävänä olevissa pesukoneissa ja jääkaapeissa. Tässä neuvottelussa suurin erimielisyyden aihe eli energiamerkin asteikko jätettiin syrjään, koska ministerineuvosto (eli EU-maiden hallitukset) pohtii vielä omaa kantaansa. Keskustelu keskittyi siihen, pitääkö valtio ja kunnat velvoittaa ostamaan vain parhaaseen energialuokkaan kuuluvia laitteita, ja siihen pitääkö laitteen energialuokitus aina kertoa mainoksissa. Raportööri Anni Podimata, joka on kreikkalainen demari, toimi mielestäni oikein pätevästi. Hän muun muassa toi esille, että julkisen sektorin (siis valtion ja kuntien) ostot ovat 16 % EU:n kansantuotteesta, siis melkein kuudesosa. Jos julkinen sektori suuntaa ostoksensa energiaa säästeliäästi käyttäviin laitteisiin, sillä on suuri vaikutus markkinoihin. Eli toisin sanoen se antaa teollisuudelle ison porkkanan suunnata tuotekehitystään energiaa säästeliäämmin käyttäviin vimpaimiin.

Minusta tuntuu tosi ärsyttävältä, kun kaikki ovat olevinaan sitä mieltä, että ilmastonsuojelu on aikamme suurin haaste, mutta niin monet alkavat panna hanttiin, kun tulevat eteen konkreettiset toimet. Suurimmassa osassa niitä tilanteita, joissa ostetaan jokin laite, energiapihein on aikaa myöten myös taloudellisesti edullisin. Vaikka sen ostohinta olisi vähän kalliimpi, hinnaneron saa takaisin pienentyneen sähkölaskun muodossa.

Sitä tärkeintä erimielisyyden aihetta, eli energiamerkin asteikkoa, olen kommentoinut viime viikolla nettipäiväkirjassani. Parlamentti tukee sitä, että säilytetään nykyinen ”suljettu” A-G -asteikko, jonka kriteereitä päivitetään säännöllisesti. Komissio ajaa ”avointa” asteikkoa, jossa vanhan A-luokan yläpuolelle perustettaisiin koko ajan uusia luokkia, joko A+, A++, A+++ jne, tai sitten A-20%, A-40% jne. Tätä ajavat kodinkoneiden valmistajafirmat, eli toisin sanoen komissio on taipunut niiden lobbaukseen.

Trilogista juoksin vähän erikoisempaan tilaisuuteen, nimittäin innovaatiopalkintojuryn kokoukseen. EARTO eli European Association of Research and Technology Organisations on pyytänyt minut mukaan juryyn, joka valitsee eurooppalaisen innovaatiokilpailun voittajan. Esiraati oli valinnut loppukilpailuun päässeet ehdokkaat, me valitsimme niiden joukosta voittajan. Oli tosi hauska päästä keskusteluun, jossa ei väitelty politiikasta, fiksujen ja eri elämänaloilta kokemusta hankkineiden ihmisten mukaan.

Kaikenlaisten kiireisten vuoksi olen pystynyt seuraamaan monia maailmalta tulvivia uutisia vain jonkinmoisella viiveellä. Nyt huomasin posteistani jo viime viikon lopulla tulleen hyvän uutisen USA:sta. Sen lisäksi että senaattorit Barbara Boxer ja John Kerry ovat tehneet senaatille virallisen ehdotuksen ilmastolain säätämisestä, myös EPA eli ympäristönsuojeluvirasto, joka suunnilleen vastaa ympäristöministeriötä, on ilmoittanut ryhtyvänsä asettamaan rajoja suurimpien tehtaiden ja voimalaitosten hiilidioksidipäästöille. EPA:lla on oikeus tähän, koska USA:n lakien mukaan EPA voi säädellä sellaisia päästöjä, jotka haittaavat ihmisten terveyttä. Ilmastonmuutos on nyt USA:ssa luokiteltu terveysriskiksi. Vastustajat ovat jo ehtineet leimata EPA:n toimet ”lehmien ja donitsikojujen” päästöjen vahtimiseksi. Oikeasti EPA kaavailee rajaa laitoksiin, jotka tupruttavat taivaalle hiilidioksidia vähintään 25 000 tonnia vuodessa.

Ilmastolobbauksen rintamalinjat USA:ssa eivät enää noudata perinteistä kaavaa. Suurista firmoista ainakin General Electric ja DuPont ovat asettuneet tukemaan sitovia toimia ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen suitsimiseksi. USA:n kauppakamari jatkaa perinnelinjalla eli vastustaa. Tänä syksynä kolme energiayhtiötä, Pacific Gas & Electric, PNM Resources ja Exelon, ovat ilmoittaneet lähtevänsä kauppakamarista omille teilleen. Firmojen johtajat ovat saaneet näppylöitä erityisesti siitä, että kauppakamari yrittää jopa kiistää itse ilmastonmuutoksen. Toimitusjohtajat, joiden työ edellyttää edes jonkinasteista hajua luonnontieteistä, eivät halua leimautua pöljiksi pysymällä järjestössä, joka nimenomaisesti kiistää tieteen. Guardian-lehdessä Thomas Noyes kommentoi tilannetta 1.10.: ”taistelua eivät käykään vihreät ja bisnesjohtajat vaan Amerikan bisneksen menneisyys ja tulevaisuus”.

Tällainen muutos liike-elämässähän on ollut tulollaan jo vuosia. Voi kunpa se tapahtuisi tarpeeksi nopeasti!