“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Barroson illallisella

Ranskan ministereitä käy toisensa jälkeen ympäristövaliokunnassa. Eilen iltapäivällä oli terveysministeri, jota kuuntelemaan en päässyt päästökauppaneuvottelun vuoksi. Tänään aamupäivällä oli vuorossa maatalousministeri Barnier. Hän mainitsi olleensa 15 vuotta sitten ympäristöministeri.

Kysyin Barnierilta, aikooko Ranska EU-ministerineuvoston puheenjohtajamaana pitää kiinni nykyisestä EU-lainsäädännön linjasta, että ruoassa ja rehussa ei saa olla yhtään sellaisia geneettisesti muunneltuja ainesosia, joita ei ole hyväksytty markkinoille EU:ssa. Barnier ei antanut selkeää vastausta. No, vastaus sekin. Pikkulinnut ovat kertoneet, että komissiossa valmistellaan linjan muuttamista, agribisnes ajaa sitä, että EU:ssa myytävässä ruoassa ja rehussa saisi olla tiettyyn rajaan asti myös sellaisia ”gemoja”, joita täällä ei ole hyväksytty, ja että tästä ei tarvitsisi kuluttajille kertoa. Komissiossa mietitään jopa sitä, että tämä muutos tehtäisiin ilman lakien muuttamista. Minä en käsitä miten lakia voitaisiin muuttaa mitenkään muuten kuin säätämällä uusi laki.

Lounaalla käsiteltiin laivaliikenteen päästöjä. Komission edustajana puhunut Jos Delbeke sanoi arvioivansa, että vuoteen 2012 mennessä koko OECD-maailma on päästökaupassa. EU on jo, mukaan ovat päättäneet tulla esimerkiksi Kanada, Australia ja Uusi Seelanti. Japanissa on asiasta tehty periaatepäätös. Ja molemmat USA:n presidenttiehdokkaat kannattavat ”cap and trade” päästökauppalakia. Siinä ne merkittävimmät OECD-maat jo ovatkin. Delbeke arvioi myös, että Kööpenhaminassa ensi vuonna solmittava ilmastosopimus tulee sisältämään päästörajat myös kansainväliselle laiva- ja lentoliikenteelle.

Muuan laivanvarustajien edustaja valitti, että eikö se riitä, kun bunkkeriöljyn (jota valtamerilaivat polttavat) hinta on viimeisten viiden vuoden aikana noin viisinkertaistunut. Minä kerroin, että europarlamentissa on laaja poliittinen tuki sille, että meriliikenne sisällytetään EU:n päästörajoitustoimiin, joko päästökauppaan tai sitten muuhun.

Illalla olin komission puheenjohtajan Barroson illallisella. Tämä oli jo toinen Barroson illallinen, jolle oli kutsuttu ilmastopaketin raportöörit ja muita ilmastopaketin käsittelyn kannalta keskeisiä meppejä. Hämmästyin kun huomasin, että minut oli plaseerattu ”päävieraan” paikalle, Barrosoa vastapäätä. Koska ympäristö- ja teollisuusvaliokunnan puheenjohtajat eivät päässeet paikalle, minä olin valiokunnan varapuheenjohtajana parlamentin hierarkiassa korkein läsnäolija. Että sellaista. Keskustelimme osittain aika railakkaaseenkin sävyyn ilmastopaketin niin sanotusti hankalimmista kohdista.

Barroso korosti sekä alku- että loppupuheenvuorossaan sitä, että kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilanne on menossa hyvään suuntaan, hän uskoo vahvasti, että seuraava ilmastosopimus saadaan oikeasti aikaan Kööpenhaminassa. Merkittävä muutos on muun muassa se, että kaikki, myös USA, hyväksyvät sen että pitää asettaa päästörajoja.