Balin tuloksista ristiriitaisia arvioita

Jouduin lähtemään Brysseliin aikaisella aamulennolla, ehtiäkseni ajoissa Europarlamentin ilmastovaliokunnan kokoukseen, jossa keskusteltiin Balin tuloksista. Aikainen herääminen ei tietysti ollut kovin suurta herkkua, kun vasta lauantaina illansuussa olin päässyt kotiin.

Valiokunnassa irlantilainen Avril Doyle, joka oli Balilla kokouksen loppuun asti totesi kokouksen olleen EU:lle suuri diplomaattinen voitto, EU:han sai loppukokouksessa raivoisat suosionosoitukset. USA:lle sen sijaan buuattiin, mitä ei kai koskaan ennen ole tapahtunut YK-kokouksessa. Tämä siis tapahtui sen jälkeen, kun USA oli arvostellut kehitysmaita siitä, että nämä eivät toteuta sitä johtajuutta, jota ovat luvanneet. Kehitysmaa toisensa jälkeen nousi kipakasti arvostelemaan Yhdysavaltoja. Papua – Uusi Guinea sanoi: Olemme odottaneet teidän johtajuuttanne, mutta jos ette halua sitä osoittaa, lopettakaa ainakin seisominen tien tukkeena ja päästäkää muut kulkemaan.

Valiokunnan kokouksen jälkeen yritin maksaa Balin matkani hiilidioksidipäästöjen kompensointimaksun, mutta Atmosfairin verkkosivut olivat ylikuormituksen takia tukossa. Ilmeisesti yksi ja toinenkin Balilla ollut pyrki maksamaan hiilidioksidihyvityksen.

Maailman lehdissä on ollut Balin ilmastokokouksen tuloksista kovin eriäviä näkemyksiä, toiset kehuvat, toiset vähättelevät. Valkoisen talon lehdistösihteeri Dana Perino on jo ehtinyt ottaa etäisyyttä Balin päätöksiin, hän on sanonut USA:n suhtautuvan niihin suurin varauksin.

Financial Times kirjoitti eilen, että hyväksymällä Balin tekstin Valkoinen talo on allekirjoittanut sen, että maapallon lämpeneminen yksiselitteistä ja ilman päästövähennyksiä planeetta joutuu vakaviin vaikeuksiin. Kuusi kuukautta sitten ei olisi voinut kuvitella saavansa Valkoista taloa allekirjoittamaan tällaista tekstiä. Myös se, että USA:n hallitus hyväksyi YK:n valtuuttamisen käymään neuvotteluja Kioton seuraajasopimuksesta, on rohkaisevaa.

Aina kriittinen George Monbiot taas kirjoitti Guardianissa tänään, että toistaiseksi Balin sopimus on vielä huonompi kuin Kioto, USA piti muuta maailmaa pilkkanaan, jälleen kerran. Monbiot syyttää Al Gorea siitä, että hän aikanaan Kiotossa (jossa hän vuonna 1997 johti USA:n neuvotteluvaltuuskuntaa) tuhosi Kioton sopimuksen vaatimalla siihen porsaanreikiä. Sellaisina Monbiot pitää Kioton sopimuksen sisältämiä valtioiden välisen päästökaupan muotoja.

International Herald Tribune kirjoitti eilen, että Balin saavutus, päätös neuvotella vielä kaksi vuotta, on ”vauvan askel” ja ilmastoneuvottelujen etenemisvauhdin vertaaminen jäätiköihin on jäätiköiden vauhdin aliarviointia, kun Grönlannin jäät sulavat kiihtyvällä vauhdilla.

Tänään Thomas Friedman kirjoittaa International Herald Tribunessa, että sellaista asiaa kuin ”myöhemmin”, ei enää ole. Jos esimerkiksi haluat käydä katsomassa Tyynen meren pieniä saaria, se on tehtävä nyt, koska kohtapuoleen se on mahdotonta. Tämä muuten toi mieleeni sen, mitä Pentti Linkola sanoi, kun tapasin hänet Helsingin kirjamessuilla. Hän sanoi, että ihmisten asenteen voi tiivistää sanoihin ”nyt kun vielä voi”, eli hän on huolissaan siitä, että ihmiset kiirehtivät tekemään kaikenlaista, mikä tulee olemaan tosi kallista tai mahdotonta sitten, kun hiilidioksidipäästöillä on roima hinta tai kun esimerkiksi rannikkoalueet ovat jääneet nousevan merenpinnan alle.

Financial Times kertoo myös, että Venäjä ilmoittaa toimittaneensa Iranille ydinvoimalapolttoainetta, mutta Iran ilmoittaa, ettei silti aio lopettaa omaa uraanin rikastustoimintaansa. Venäjä on mukana ydinsulkusopimuksessa, joka siis kieltää uusia valtioita hankkimasta ydinasetta.

Jo viime viikolla kuulin Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan ydinvoimaloiden lähellä asuvilla lapsilla on enemmän syöpää kuin muilla. Nyt näin tarkemmat luvut. Tutkimus tehty vuosien 1980-2003 sairaustilastojen perusteella. Sen mukaan 5 km:n säteellä ydinvoimaloista asuvilla alle 5-vuotiailla lapsilla on havaittu 77 syöpätapausta, joista 37 leukemiaa. Jos noilla alueilla olisi lasten syöpiä saman verran kuin Saksassa keskimäärin, niitä olisi kaikkiaan 48 ja leukemiatapauksia olisi 17. Ero on tilastollisesti merkitsevä, ja leukemiaa on jopa 117 % yli kansallisen keskiarvon. Tutkimus on Saksan säteilyturvakeskuksen (Bundesamt für Strahlenschutz) nettisivuilla.

Olisipa mielenkiintoista, jos Suomessakin tehtäisiin vastaava tutkimus.