Balilla optimistinen tunnelma, mepit tapasivat John Kerryn
Saavuin Balille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, puolen yön jälkeen. Matka venähti yli 24 tunnin mittaiseksi. Se johtui Finnairista, jonka lento Helsingistä Hongkongiin viivästyi yli kaksi tuntia koneen vesijärjestelmässä olleen vian takia. Hongkongissa missasimme jatkolennon Balille harmittavan täpärästi. Uusi yhteys Balille järjestyi Singaporen kautta, mutta matka-aika piteni kymmenkunta tuntia. Kohtalotovereita oli useita, muun muassa ministeri Väyrynen, joka oli menossa Balilla pidettäviin kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministerien tapaamisiin.
Tuntuu suunnilleen surrealistiselta asua paratiisimaisessa ympäristössä hienossa hotellissa, jossa lukemattomat ahkerat kädet koko ajan hoitavat kukkaistutuksia ynnä muuta, tuntee itsensä aivan siirtomaaherraksi. Hotellialueen ulkopuolella alkaa hyvin toisenlainen todellisuus. Kaikissa hotelleissa on turvatarkastus sisään pyrkiville.
Sunnuntaina kuulimme eräiden EU-maiden ilmastoneuvottelijoilta, että ensimmäisen viikon neuvottelut Balilla ovat sujuneet kohtalaisen myönteisesti. Erityisesti Kiina on ollut hyvin rakentava. Kiina ei enää kategorisesti sulje pois ajatusta itseään koskevista päästörajoituksista. Se vaatii rahastoa, jonka kautta teollisuusmaat avustaisivat kehitysmaita puhtaan teknologian investoinneissa. Tämä on huomattava edistysaskel Kiinan aiempaan asenteeseen. Sen sijaan Intia ei vielä halua kuulla puhuttavan itseään koskevista päästörajoituksista. Vaikuttaa siltä, että Kiinan hallitus tajuaa Intian hallitusta paremmin oman maansa haavoittuvuuden ilmastonmuutoksen suhteen.
EU:n tavoitteena on saada Balilla aikaan virallinen päätös Kioton ensimmäistä sitoumuskautta seuraavista, eli vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä. Olisi tärkeää, että neuvotteluille annetaan takaraja, viimeistään vuonna 2009 ja että päästövähennysvauhti sidotaan tieteen sanomaan siitä, miten pitäisi toimia. IPCC:n mukaan globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun 10-15 vuoden kuluessa, teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 25-40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja globaalit päästöt pitäisi painaa alle puoleen 2050 mennessä.
Balin kokouksen päätös on vielä auki, mutta kukaan ei ole odottanutkaan, että siitä päätettäisiin ennen kuin ministerit tulevat paikalle, toisen neuvotteluviikon tiistaista alkaen. Kokouksen puheenjohtaja, Indonesian ympäristöministeri, on tehnyt päätösehdotuksen, jossa on monia tärkeitä elementtejä, kuten että globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun seuraavien 10-15 vuoden kuluessa ja teollisuusmaiden 25-40% päästövähennys vuoteen 2020.
USA:n linja on suuri kysymysmerkki. Ensimmäisellä neuvotteluviikolla USA ei ole heittänyt kapuloita rattaisiin mutta ei myöskään tehnyt myönteisiä aloitteita. Senaattori John Kerry on matkustanut Balille luodakseen uskoa siihen, että USA ei ole täysin toivoton ja vastuuton.
USA:n senaatin valiokunta on äskettäin hyväksynyt hiilidioksidin päästökauppalain, mikä heijastaa sitä, että kongressin enemmistö haluaa ilmastonsuojelua. Mutta Bush puhuu jatkuvasti vain vapaaehtoisista päästövähennyksistä.
Kehitysmaiden ja USA:n toiminta on toisiinsa sidoksissa sikäli, että kehitysmaiden sitoutuminen itseään koskeviin päästörajoihin on hyvin epätodennäköistä ilman jonkinasteista varmuutta siitä, että USA sitoutuu päästövähennyksiin. On todennäköistä, että tähän liittyvää tekstiä joudutaan Balilla hyväksymään jonkinlaisiksi diplomaattisiksi jonglöörikiemuroiksi muotoiltuina.
Maanantaiaamuna paikalla olevat mepit tapasivat senaattori John Kerryn, joka vakuutti meille, että USA:n linja on muuttumassa, maa ei jättäydy ilmastonsuojelun ulkopuolelle. Osavaltiot, jotka muodostavat puolet USA:n kansantaloudesta, ovat jo hyväksyneet päästörajoituslait. Senaattori Kerry kiitti EU:ta siitä, että olemme pitäneet kansainvälistä ilmastonsuojelua hengissä, ratifioineet Kioton huolimatta USA:n poissaolosta.
Kysyin Kerryltä, mitä hänen mielestään USA:n pitää olla valmis antamaan Kiinalle ja Intialle siitä hyvästä, että nämä sitoutuvat päästörajoihin, vaikka niiden päästöt henkeä kohden ovat paljon alle USA:n ja Euroopan. Kerry reagoi tähän ärtyneesti ”kyse ei ole päästöistä henkeä kohden” eikä antanut kunnon vastausta. Muutoin hänen sanomansa oli varsin myönteinen. Hän tuki neuvottelujen takarajaksi vuotta 2009 ja korosti sitä, että maapalloa ei pidä päästää lämpenemään yli kahta astetta, ja että päästörajojen pitää olla sitovia. Hän vakuutti, että seuraavissa vaaleissa paremman ympäristönsuojelulinjan kannattajat voittavat ja että USA vielä astuu ilmastonsuojelun johtoon.
Kerry piti ongelmallisena sitä, että Bush yrittää luoda oman neuvottelulinjansa kutsumalla koolle sarjan suurimpien päästäjämaiden kokouksia. Myös ympäristöjärjestöt pitävät tätä yrityksenä häiritä YK-neuvotteluja.
Illemmalla joukko paikalla olevia vihreitä kansanedustajia ja muita vihreitä tapasi Indonesian vihreiden edustajia. Indonesiaan on tämän vuoden kesäkuussa perustettu Sarekat Hijau-järjestö, joka pyrkii yhdistämään sosiaalisen ja ekologisen näkökulman ja pyrkii myös viralliseksi puolueeksi. Se on vaikeaa, aivan äskettäin voimaan astuneen lain mukaan viralliseksi puolueeksi rekisteröinti edellyttää, että puolueella on vähintään 50 jäsentä neljäsosassa maan 4000 alueesta, toisin sanoen vähintään 50 000 jäsentä.
Tilaisuudessa ollut vihreä senaattori Christine Milne Australiasta kertoi, että uusi hallitus on heti alkuunsa ottanut kaksinaamaisen linjan ilmastopolitiikassa. Australian uusi ympäristöministeri on tänään matkustanut Balille ja ajaa muun muassa Indonesian trooppisten metsien parempaa suojelua. Mutta tänään Tasmaniaan on hallituksen luvalla lähetetty metsätyökoneita hakkaamaan ikimetsää, jossa on peräti 1400 tonnia hiiltä hehtaarilla, jos se hakataan, 60 % tästä hiilestä vapautuu ilmakehään. Vihreät ja kansalaisjärjestöt ovat vaatineet hakkuuluvan peruuttamista, koska ympäristövaikutusarviossa sivuutettiin hiilidioksidipäästöt