Arvovalintoja

Tek-lehti 20.4.2009

Aika moni tuntuu pitävän EU:ta mystisenä taikatuuttina, josta tupsahtelee ennalta määrättyjä päätöksiä. Oikeasti asioista käydään ankaraa kädenvääntöä.

Perinteinen oikeisto-vasemmisto -jako pätee kohtalaisesti esimerkiksi työaikojen ja finanssimarkkinoiden säätelyyn sekä suhtautumiseen veronmaksajan pussista maksettuihin hyvinvointipalveluihin.

Hyvin usein asetelma on bisneslobbarit vastaan ympäristönsuojelu tai kuluttajien edut. Näissä asioissa parlamentin oikea laita seuraa hanakimmin firmalobbareita. Ja lobbareitahan riittää. Europarlamenttiin rekisteröityneitä lobbareita, joilla on vapaa pääsy taloon, on seitsemän per meppi, ja muita lobbareita tuplat tai triplat päälle. Valtaosa edustaa yritysmaailmaa. Vaikka media ei seuraisi EU-päätöksentekoa, lobbarit seuraavat taatusti.

Kun autoteollisuus lobbasi höllentääkseen uusien autojen hiilidioksidipäästörajoja, oikeiston lisäksi autoteollisuuden puolelle asettui paljon liberaaleja ja demareita, erityisesti saksalaisia. Sama rintama puolustaa ylikansallisia elintarvikejättejä, kun väännetään siitä, suitsitaanko harhaanjohtavaa terveellisyydellä ratsastamista ruokamainonnassa. 

Kemikaaliturvallisuuslakia käsiteltäessä leijonanosa meppien muutosehdotuksista oli suoraan kemianteollisuuden lobbarien kynästä. Vain vihreät eivät jättäneet yhtään kemianteollisuuden ajamaa ehdotusta.

Ydinvoiman ja kivihiilen ystäviä on eniten oikeistossa, mutta heitä löytyy muistakin ryhmistä, paitsi vihreistä. Firmat, jotka tekevät bisnestä uusiutuvalla energialla, energiatehokkuudella ja ylipäänsä ympäristötekniikalla taas löytävät vihreistä eniten innokkaita kuuntelijoita.

Linjaerot arvoliberalismi-arvokonservatismi –akselilla ovat jyrkkiä. Arvokonservatiiveja löytyy paljon EPP-ryhmästä, johon Suomen kokoomuslaiset kuuluvat, vähemmän liberaaleista, tuskin lainkaan vihreistä ja vasemmistosta. Pikkuryhmissä, joiden pääpointti on EU-vastaisuus, selvä enemmistö tukee arvokonservatiiveja.

Jyrkimmät konservatiivit haluaisivat George Bushin malliin kieltää kehitysyhteistyörahojen käytön sukupuoli- ja ehkäisyvalistukseen ja kondomien jakoon. Joka kerran kun päätöksissä todetaan seksuaali- ja lisääntymisterveystyön tärkeys kehitykselle ja naisten oikeuksille, äärikonservatiivit ehdottavat sen pyyhkimistä yli. Onneksi he ovat olleet häviöllä, mutta usein tukea tulee yli 200 mepiltä, pääosin EPP:stä ja euroskeptikoista.

Huhtikuussa Europarlamentti äänesti syrjintäkieltodirektiivistä. Nykyinen EU-laki kieltää syrjinnän esimerkiksi sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella vain työelämässä. Uudella direktiivillä syrjintäkielto ulotettaisiin muuallekin, kuten palveluihin. Direktiivin puolesta äänesti 364 meppiä, 227 vastaan ja 60 tyhjää.

Suomalaisista syrjintäkieltodirektiiviä tukivat Siitonen, Itälä, Pietikäinen, Lax, Pohjamo, Seppänen, Lehtinen, Paasilinna ja Hassi. Vastaan äänestivät Korhola, Vatanen, Takkula ja Virrankoski. Myller ja Jäätteenmäki olivat poissa. Euroskeptikkojen ryhmistä, joissa ei nyt ole suomalaisia, valtaenemmistö äänesti vastaan.