Sisäilmasairaudet pitää ottaa vakavasti

Print PDF Email

Sisäilman aiheuttamien sairauksien kohdalla vallitsee kummallinen tilanne. Tuhannet suomalaiset saavat oireita rakennuksissa, kodeissa, kouluissa, työpaikoissa. Oireet pahenevat tietyissä rakennuksissa, helpottavat muualla. Joidenkin oireet ovat pahentuneet niin, että työnteko on mahdotonta. Oireet voivat vammauttaa ja rajoittaa pahasti koko elämää. On arvioitu että asia koskettaa jollain tavalla jopa viidesosaa väestöstä.

Mutta virallinen Suomi ei oikein kunnolla myönnä koko asiaa – enää. Aikaisemmin kyllä puhuttiin homepölykeuhkosta, kun heinissä muhinut home sairastutti maanviljelijöitä. Viime syksynä ilmestynyi käypä hoito -suositus sisäilmasairauksista. Sen mukaan ei ole osoitettu selvää yhteyttä rakennuksissa esiintyvien mikrobien ja ihmisten sairausoireiden välillä. Tämä yhteys on kuitenkin myönnetty vuonna 2007 hyväksytyssä Majvik-2 hoitosuosituksessa, jonka kirjoittajissa on samoja ihmisiä kuin viime syksyn käypä hoito -suosituksen laatijoissa.

Eduskunnan ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnat järjestivät lokakuussa 2016 julkisen asiantuntijakuulemisen ”Sairaat talot, sairaat ihmiset”. (1) Siellä puhunut työterveyslaitoksen edustaja suositteli sairastuneille kognitiivista terapiaa, siis oppimista pois reagointi- ja ajatusmalleista, jotka aiheuttavat sairauden oireita. Tämä kalskahtaa kovasti sisäilmasta sairastuneiden leimaamiselta luulotautisiksi. Juuri tällaista leimaamista monet sairastuneet ovatkin kokeneet kohdanneensa. Minulle on huomautettu, että saman puhujan omassa väitöskirjassa on todettu joka neljännen työpaikallaan homeille altistuneen herkistyneen niille.

Monet sisäilmasta sairastuneet ovat pudonneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. He eivät voi käydä töissä, koska sairastuvat työpaikalla, mutta eivät saa sairauseläkettä, koska heitä ei pidetä työkyvyttöminä, ainoastaan työpaikkakyvyttöminä. Monet eivät voi asua edes kodissaan. Heitäkään yhteiskunta ei auta. Homealtistuminen perusteella ei saa sairauslomaakaan, koska KELA katsoo, että kyseessä ei ole sairausvakuutuslain tarkoittama sairaus, vika tai vamma.

Mikrobit vai niiden tuottamat toksiinit?

Se käsitys, jota muun muassa käypä hoito -suositus ilmentää, perustuu siihen, että ei ole löydetty selvää yhteyttä, ihmisten sairausoireiden ja sisäilman mikrobien välillä. On kuitenkin kymmeniä sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia, joissa on todettu kosteusvauriomikrobeilla olevan ärsyttäviä, allergisoivia ja toksisia ominaisuuksia.

Rakennuksista löytyvien homeiden ja muiden mikrobien riskiä ihmisten terveydelle on perinteisesti arvioitu sen perusteella, paljonko rakennuksesta on löydetty niiden elinkykyisiä itiöitä. Nykyinen asumisterveysasetus (545/2015) tuntee vain mikrobiologisen näytteenoton.

Kuitenkin on tutkimuksia, joissa on löydetty korrelaatio sisäilmaoireiden ja rakennuksista tehtyjen löydösten välillä. Korrelaatio on löydetty sairausoireiden ja rakennuksesta löytyvän pölyn sisältämien myrkyllisten aineiden välillä. Niissä voi olla mikrobien tuottamia toksiineja, mutta myös muita aineita. Tällaisia tuloksia ovat saaneet ainakin Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salonen (2, 5), Turun yliopiston professori Tuula Putus (3) ja joukko muitakin tutkijoita Turun yliopistosta (4).

Helsingin sanomat ja mm Tekniikka ja talous-lehti uutisoivat helmikuun lopulla Mirja Salkinoja-Salosen tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin helsinkiläisten koulujen opettajien sisäilmaoireiden yhteyttä kouluista löytyneisiin mikrobitoksiineihin. ”Diagnosoitua astmaa ja hengitysvaikeuksia raportoitiin 2–3 kertaa yleisemmin kouluista, joissa näytteistä myrkyllisiä oli yli kolmannes verrattuna kouluihin, joissa myrkyllisten näytteiden määrä jäi alle viidennekseen”, kertoo Hesari. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005097066.html. Tässä tutkimuksessa sisäilmanäytteiden myrkyllisyyttä testattiin sian siittiöiden avulla. Samaa menetelmää käytetään elintarviketutkimuksissa.

Luin eduskunnan istuntotauon aikana Tuula Putuksen kirjan Home ja terveys, kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat (3) sekä Mirja Salkinoja-Salosen kirjan Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan (2).

Salkinoja-Salonen tuo esille sen, että keuhkoihin saatuna myrkky vaikuttaa moninkertaisesti pahemmin kuin suun kautta saatuna, ero sairastuttavassa annoksessa voi olla satakertainen.

Ruoansulatuselimistö on evoluutiossa oppinut selviämään monenlaisista haitta-aineista, sisältäväthän monet syötävät kasvitkin jonkinlaisia määriä myös haitallisia aineita. Keuhkoissa sen sijaan aineet voivat siirtyä suoraan verenkiertoon. Hengityselinten värekarvojen tehtävä on kuljettaa pois pölyä ja moskaa, mutta vesipisaroiden mukana kulkeutuvien myrkkyjen edessä värekarvat ovat voimattomia. Jotkin myrkyt myös lamauttavat värekarvoja, mm. homeitiöt ja tupakansavu. Tuula Putus toteaa, että pienimmät hiukkaset, esimerkiksi aktinobakteerien eli sädesienten itiöt, voivat edetä syvälle keuhkoihin, joissa värekarvoja ei ole.

Turun yliopistossa on kehitetty analyysimenetelmä, jolla saadaan ”kiinni” huoneilman toksisia hiukkasia. Siinä otetaan pyyhkäisemällä näyte yläpölystä, jota kertyy esimerkiksi kaappien päälle ja ovien yläpinnoilla. Sitten tutkitaan miten näyte vaikuttaa tiettyihin eläviin soluihin.

Toinen vaihtoehto on kerätä kylmälle pinnalle huoneilmasta tiivistyvää vettä. Jälkimmäinen menetelmä antaa tietoa toksisuudesta, joita huoneilma sisältää juuri näytteenottohetkellä, mutta ei kerro haitta-aineen lähdettä. Yläpöly sen sijaan on kertynyt pitemmän ajan kuluessa.

Turun yliopiston tutkijoiden tutkimuksissa on saatu esiin selvä korrelaatio ihmisten kokemien oireiden ja yläpölyn sisältämien toksiinien välillä.

Joidenkin mikrobityyppien, esimerkiksi aktinobakteerien eli sädesienten ja eräiden homeiden tuottamat toksiinit vahvistavat toinen toistensa vaikutusta.

Miksi yhteys sairastumisten ja elävien mikrobien välillä on vaikea osoittaa?

On tutkimuksia, joissa on löydetty yhteys viljelemällä esiin saatujen mikrobien ja sairausoireiden välillä. Mutta vaikuttaa siltä, että on helpompi löytää korrelaatio ihmisten oireiden ja mikrobien tuottamien toksiinien kuin itse mikrobien välillä.

Miksi on ero sillä, etsitäänkö eläviä mikrobeja vai niiden tuottamia myrkkyjä?

Sekä Putus että Salkinoja-Salonen tuovat esille useita syitä tähän. Ensinnäkin osa mikrobeista ei tuota myrkkyjä kaikissa oloissa. Toiseksi, kun sisäilman mikrobeja tutkitaan viljelemällä, tutkittavasta tilasta otetaan näytteitä viljelymaljaan, sitten odotetaan tietty aika ja katsotaan, mitä kasvustoja muodostuu. Se, mitä maljassa kasvaa, riippuu myös aineesta, jossa mikrobeja kasvatetaan. Lisäksi viljely ei paljasta kuolleita itiöitä, vaikka nekin saattavat sisältää myrkkyjä, tai ovat eläessään levittäneet ympäristöönsä myrkkyä pieninä pisaroina.

Joidenkin pahimpien mikrobien itiöt ovat hitaita itämään, eivätkä tule esille standardiviljelyn pituisena aikana, tai kaikilla kasvualustoilla.

Salkinoja-Salonen kertoo myös, että viljelynäytteitä otetaan usein virallisten ohjeiden vastaisesti. Näytteenottopurkki pitäisi desinfioida spriillä, jotta siihen ei jäisi ylimääräisiä mikrobeja. Sitten pitäisi odottaa tietty aika, jotta sprii haihtuu eikä tapa näytteen mikrobeja. Varsin yleisesti näytteenottajat kuitenkin desinfioivat purkit PHMB-kemikaalilla, joka ei haihdu. Tällä tavalla desinfioitu purkki tappaa suuren osan näytteen mikrobeista jo ennen viljelyä. Toisin sanoen tällä tavalla kerätty näyte on arvoton.

Mikrobinäyte viljelyä varten pitäisi ottaa rakenteiden sisältä, eli rakenne pitäisi avata. Kaikkien kiinteistöjen omistajat eivät suostu tähän.

Ruoan mikrobimyrkkyjä on tunnettu kauan

Vertaisin sisäilman mikrobeja ruoan sisältämiin bakteereihin ja homeisiin. Bakteereita on kaikkialla. Jo kauan on tiedetty, että jotkut bakteerit ovat paljon haitallisempia kuin toiset, jopa tappavia. Bakteerit voivat sairastuttaa, jos ne infektoivat ihmisen eli alkavat lisääntyä elimistössä. Mutta kauan on tiedetty sekin, että bakteerien tuottama myrkky, esimerkiksi botuliini, voi tehdä ruoan vaaralliseksi syödä – jopa tappavaksi – vaikka itse bakteerit olisikin ruoasta kuumentamalla tuhottu. Pohjanmaalla kuoli vuonna 2002 tuhansia tarhakettuja, kun niille syötettiin botuliinin saastuttamaa rehua. Vastaava tiedetään homeista. Jos ruoka on päässyt homehtumaan, ei auta vaikka itse homeen tappaisi kuumentamalla, homeen tuottamat myrkyt ovat ruoassa silti. 1960-luvulla Englannissa aflatoksiinia sisältänyt rehu tappoi satatuhatta kalkkunaa.

Tältä pohjalta ei tunnu mitenkään kummalliselta ajatukselta, että myös huoneilman mikrobeissa on harmittomia ja pahiksia ja että pahismikrobien tuottamat myrkyt voivat sairastuttaa.

Siivouskemikaalit ja huolto

Salkinoja-Salonen kertoo, että kemikaali nimeltä PHMG sairastutti ja tappoi ihmisiä Etelä-Koreassa vuosina 1994 – 2011. Satoja ihmisiä sairastui ja kymmeniä kuoli. Ainetta käytettiin ilmankostuttajien veden desinfiointiin. Kesti vuosia ennenkuin ymmärrettiin että keuhkojen kautta saatuna aine on hyvin paljon vaarallisempi kuin suun kautta saatuna. Tätä ainetta on Suomessakin käytetty 1990-2014 suuri määrä mm rakennusten homesiivoukseen, kunnes EU kielsi sen. Sen jälkeen on käytetty PHMB-ainetta, jonka vaikutusmekanismi soluihin on samanlainen. Sitä levitetään edelleen koulujen ja päiväkotien lattioille. Tilojen käyttäjät altistuvat tälle aineelle, kun sitä sisältävä pöly liikkuu ilmassa, jonka muun muassa koneellinen ilmanvaihto panee liikkeelle. Lisäksi biosidien levittäminen rakennuksiin antaa kilpailuedun mikrobeille, jotka itsekin tuottavat toksiineja, vastaavaan tapaan kuin antibioottikuuri muuttaa ihmisen elimistön bakteerikantaa.

Tuula Putus toteaa, että PHMG/B-aineiden käyttö homevauriokohteissa on aiheuttanut haittoja tiloja käyttäneille ihmisille ja lisäksi vaikeuttanut tilojen sisältämien mikrobien tutkimista ja viljelyä. Kasvustot löytyvät kuitenkin kun rakenteita avataan.

Salkinoja-Salosen mukaan tehoaineenaan PHMG/B:tä sisältäviä tuotteita käytetään Suomessa kosteusvaurioisten tai sellaiseksi epäiltyjen tilojen pintojen käsittelyyn, sekä muun muassa kuntosalilaitteiden ja optikkoliikkeissä asiakaskontaktiin tulevien välineiden desinfiointiin.

Rakennusalan hometalkoissa tuotiin esille se, että myös rakennusten väärät huoltomenetelmät voivat tehdä sisäilmasta sairastuttavaa. Saman tuo esille Salkinoja-Salonen. Esimerkiksi koulun koneellisen ilmanvaihdon kytkeminen pois päältä viikonlopuksi ja taas päälle maanantaiaamuna, kerryttää tauon aikana ilmanvaihtokanaviin kaikenlaista, joka sitten maanantaiaamuna pöllähtää koululaisten ja opettajien hengitettäväksi.

Pitääkö sairastuneen osoittaa taudin aiheuttaja?

Jotta tauti todettaisiin ammattitaudiksi, pitää pystyä osoittamaan todennäköinen syy-yhteys taudin ja jonkin työpaikkaan liittyvän asian välillä. Näin sanoo ammattitautilaki.

Mutta sen sijaan taudin hoidon ei pitäisi riippua siitä, tunnetaanko taudin aiheuttaja vai ei. Jos ihminen sairastuu syöpään, syöpä hoidetaan parhaan olemassaolevan tiedon ja taidon mukaan eikä potilasta vaadita osoittamaan, mikä laukaisi syövän alulle.

Sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan eri tavalla. Kuulemieni ja lukemieni potilaskertomusten perusteella vaikuttaa siltä, että osa lääkäreistä suhtautuu heihin vakavasti ja tekee parhaansa heidän hoitamisekseen. Osa sairastuneista taas kokee, että heihin suhtaudutaan luulotautisina.

Kummallisimmalta minusta tuntuu ”siedätyshoito”. Olen ymmärtänyt, että siedätyshoitoa käytetään silloin, kun ihminen saa allergisen reaktion jostain, joka ei sinänsä ole myrkyllistä esimerkiksi koivun siitepölystä. Mutta tuntuu kummalliselta että ihmisiä koetetaan siedätyshoidolla opettaa pärjäämään myrkkyjen kanssa. En ole kuullut, että ketään ”siedätettäisiin” tunnetuille mikrobimyrkyille, jotka voivat saastuttaa ruoka-aineita, kuten botuliinille ja aflatoksiinille, tai valkoiselle kärpässienelle. Päin vastoin, ihmisiä varoitellaan syömästä leipää, hilloa tai juustoa, jossa näkyy pienikin homepilkku, tai edes koskemasta valkoista kärpässientä. Mutta sen sijaan sisäilmasta sairastuneita on ”hoidettu” altistamalla heidän keuhkonsa juuri niille voimakkaille toksiineille, joista he ovat sairastuneet.

Mitä pitäisi tehdä

Tietenkin pitäisi lopettaa sellaiset rakentamisen, huollon ja siivouksen menetelmät, jotka aiheuttavat sairastumisia. Rakennusmateriaalit pitää säilyttää kuivina rakentamisen ajan. Ilmanvaihdon säädön ei pitäisi toimia on-off -periaatteella eli viikonlopuksi seis ja maanantaiaamuna päälle. Rutiinisiivouksessa tulisi luopua myrkyllisistä kemikaaleista.

Silloin kun sisäilmaongelma on käsillä, siihen pitää puuttua ajoissa. Vauriorakenteet pitää korjata kunnolla eikä yrittää ”säästää” puolivillaisilla korjauksilla.

Valitettavasti eduskunnan ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysvaliokuntien järjestämässä asiantuntijakuulemisessa 10.10.2016 tuli esille, että maaliskuussa 2016 tutkituilla 42 työmaalla noin puolella uudisrakennustyömaista ja valtaenemmistössä remonttityömaista puuttui sääsuojaus – vaikka kosteudenhallintasuunnitelma oli tehty melkein kaikille uudisrakennustyömaille ja yli puolelle remonttityömaista. Toisin sanoen rakennusmateriaaleja altistettiin kastumiselle – ja tulevalle homehtumiselle. (1)

Helsingin sanomien artikkelissa tuoreesta tutkimuksestaan professori Mirja Salkinoja-Salonen sanoo, että hänen työryhmänsä kehittämällä menetelmällä rakennuksen epäterveellisyys voidaan saada selville jo ennen kuin ihmiset sairastuvat.

Professori Tuula Putus on esittänyt, että rakennusten käyttäjille tehtäisiin oirekyselyitä. Jos sellaisessa ilmenee normaalia enemmän toistuvaa ärsytysoireilua ja infektioita, asiaa pitäisi ryhtyä selvittämään tarkemmin. Tällä tavalla kosteusvaurio voidaan saada selville ennenkuin ihmiset sairastuvat vakavasti. Jos havaitaan näkyviä vaurioita ja/tai ilma- ja/tai pölynäytteessä ilmenee mikrobitoksiineja, pitää ripeästi ryhtyä toimiin ongelman poistamiseksi.

Niille, jotka ovat sairastuneet sisäilmasta, kodin, koulun tai työpaikan, pitää antaa asianmukainen hoito ja se sosiaaliturva, joka sairastuneille Suomessa muutenkin kuuluu.

Lähteet

(1) Eduskunnan ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysvaliokuntien asiantuntijakuulemisen aineisto löytyy  tästä linkistä 19.10.16 kohdalta. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/aineistot/Sivut/default.aspx

(2) Sähköinen versio Mirja Salkinoja-Salosen kirjasta Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan: http://hdl.handle.net/10138/175841 Mikrobiologian julkaisuja 50, Helsingin yliopisto 2016

(3) Tuula Putus: Home ja terveys. Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Suomen ympäristö- ja terveysalan kustannus Oy 2014

(4) KOSTEUSVAURIOITUNUT KERROSTALO: MIKROBIOLOGINEN JA TOKSIKOLOGINEN ANALYYSI JA ASUKKAIDEN OIREET. Esa-Matti Lilius, Liisa Vilén, Eetu Suominen, Janne Atosuo, Tuula Putus. Kliininen tutkimusyksikköTROSSI, Turun Yliopisto

(5) Helsingin sanomat Mirja Salkinoja-Salosen johdolla tehdystä koulujen sisäilmaa ja opettajien sairastumisia koskevasta tutkimuksesta http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005097066.html

(6) Majvik II hoitosuositus https://julkari.fi/handle/10024/102636

Avainsanat: home, rakentaminen, sisäilma, terveys