Kirjallinen kysymys susien kannanhoidollisesta metsästyksestä

Print PDF Email

Tammikuussa 2015 valmistuneen Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen susikannan koko oli 220 – 245 sutta (http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/susi/suden_kanta_arviot/). Susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi eläimeksi edellisessä uhanalaisuusluokituksessa vuonna 2010, mutta WWF:n arvion mukaan se saattaisi olla jopa äärimmäisen uhanalainen, mikäli arvio tehtäisiin nyt. Tästä huolimatta vuonna 2015 aloitettiin kaksivuotinen suden kannanhoidollisen metsästyksen kokeilu.

 

Riistakeskuksen tietojen mukaan kannanhoidollisessa metsästyksessä tapettiin 17 sutta vuonna 2015 ja 43 sutta vuonna 2016, yhteensä siis vuoden 2015 alusta 60 sutta (http://riista.fi/metsastys/saalisseuranta/kannanhoidollinen-susisaalis/). Viimeisimmän kannanhoidollisen metsästyksen jälkeen Luonnonvarakeskus arvioi Suomessa olevan 200 – 235 sutta (https://www.luke.fi/uutiset/luonnonvarakeskuksen-mukaan-suomessa-on-200-235-sutta/).

 

Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan noin neljännes Suomen susikannasta on kuollut aikavälillä 8/2015 – 2/2016. Kannanhoidollisessa metsästyksessä tapettujen lisäksi vahinkoperusteisesti on tapettu 12 sutta, poliisin määräyksin 13 sutta, muutoin on kuollut 6 sutta ja pakkotilan vuoksi tapettu 1 susi. Tämän perusteella kannanhoidollisen metsästyksen lupamäärä vaikuttaa ylimitoitetulta, etenkin kun siinä ei ole huomioitu, että susia tapetaan ja niitä kuolee kannanhoidollisen metsästyksen ulkopuolellakin. Tästä huolimatta Maa- ja metsätalousministeriön virkamies on julkisuudessa pitänyt kannanhoidollista metsästystä toimivana (ks. http://yle.fi/uutiset/2000-luvulle_ominaista_kaikista_susipaatoksista_valitetaan/8691602), ja Luonnonvarakeskuksen mukaan (HS 17.3.2016) susikanta on kestänyt kannanhoidollisen metsästyksen.

 

Kannanhoidollisen metsästyksen on suositeltu kohdistuvan nuoriin haittaa aiheuttaviin yksilöihin. Kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan vuoden 2016 metsästyksessä tapetuista susista aikuisia oli yli puolet, 24 yksilöä. Näistä alfanaaraita, jotka pitävät laumoja koossa, oli kahdeksan ja alfauroksia vähintään yksi. Lisäksi yksi ammutuista oli pantasusi.

 

Lisäksi on viitteitä siitä, että kannanhoidollinen metsästys ei suinkaan ole lopettanut susien salametsästystä. Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntijan tietojen mukaan tammikuun 2015 jälkeen ainakin kolme laumaa, yhteensä noin 17 sutta, on kokonaan kadonnut (Heinolan lauma, 2 laumaa Virrat–Ähtäri–Alavuus–Kuhmoinen -alueelta ja Vimpeli–Perho -alueen lauma).

 

Maa- ja metsätalousministeriön on nyt tarkoitus tarkastella kannanhoidollisen metsästyksen jatkoa. Riistakeskuksen mukaan kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään turvaamaan suotuisalla suojelutasolla oleva susikanta ja edistämään ihmisten ja susien rinnakkaiseloa susikannan hoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Euroopan unionin luontodirektiivi mahdollistaa suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen sillä ehdolla, että pyynti ei heikennä lajin suotuisan suojelutason saavuttamista.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

– Onko suden kannanhoidollisen metsästyksen lupamäärä arvioitu oikein,

– voiko kannanhoidollista metsästystä ylipäänsä pitää EU:n luontodirektiivin mukaisena, kun peräti neljännes erittäin uhanalaisen eläimen populaatiosta on kuollut ja tapettu noin puolessa vuodessa, ja

– mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä susikannan suojelemiseksi ja suden salametsästyksen lopettamiseksi?

 

Helsingissä 17.3.2016

Satu Hassi /vihr

Hanna Halmeenpää /vihr

 

Ministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette
toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Hassin /vihr ym. näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 158/2016 vp:

– Onko suden kannanhoidollisen metsästyksen lupamäärä arvioitu oikein,
– voiko kannanhoidollista metsästystä ylipäänsä pitää EU:n luontodirektiivin mukaisena,
kun peräti neljännes erittäin uhanalaisen eläimen populaatiosta on kuollut ja tapettu noin
puolessa vuodessa, ja
– mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä susikannan suojelemiseksi ja suden salametsästyksen
lopettamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kuten kysymyksessä todetaan, niin Suomessa oli tammikuussa ennen talven 2015 kannanhoidollista
metsästystä 220–245 sutta. Kannanhoidollisessa metsästyksessä saaliiksi saatiin 17 sutta.
Näin muodoin susikannan arvioitu yksilömäärä kannanhoidollisen metsästyksen jälkeen oli
203–228 susiyksilöä ja arviolta 34 laumaa (ml. 7 ns. rajalaumaa) sekä 14 paria. Susikanta ei ole
kuitenkaan staattinen, vaan kesän lisääntymiskauden aiemmin lisääntyneiden laumojen sekä
yhdessä liikkuvien parien pentutuotto lisää susien yksilömäärää vuosittain merkittävästi.

Kuluvan talven kannanhoidollisen metsästyksen jälkeinen susikanta on arviolta 200–235 yksilöä
ja arviolta 37–39 laumaa sekä 16 paria. Tämä tarkoittaa selkeästi sitä, että kuluvan talven metsästys
ei ole vaarantanut Suomen susikantaa.

Tässä vaiheessa on aikaista arvioida, mikä vaikutus alfayksilöiden poistumisella on ensi kesän
lisääntymistuottoon. Kuluvan talven kannanhoidollinen metsästys ajoitettiin siten, että metsästys
päättyi ennen susien kiimaa ja lisääntymiskautta, jotta mahdollinen alfayksilön poistuminen
voisi olla mahdollista kompensoitua. Vaikka joissain tapauksissa kävisi niin, että jäljelle jäänyt
lauman alfayksilö ei löytäisi uutta kumppania, ei tämä välttämättä tarkoita lauman hajoamista.
Lisäksi 16 vielä lisääntymätöntä paria luo merkittävän lisääntymispotentiaalin.

Nyt käsillä olevan tiedon valossa voidaan todeta, että ottaen huomioon kannanhoidollisen metsästyksen
positiivinen vaikutus sosiaaliseen kestävyyteen, niin 46 suden kannanhoidollinen saaliskiintiö
oli mitoitettu suhteellisen oikein. Ministeriön asetuksen valmistelussa ei kuitenkaan
voitu ennakoida vahinkoperusteisten lupien sekä poliisin määräyksellä poistettujen susiyksilöi-
den määrää. Näissä tapauksissa on aina kyse tapauskohtaisesta harkinnasta erityisen merkittävien
vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi tai ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi. Vasta ensi
syksynä lisääntymiskauden jälkeen voidaan lopullisesti arvioida kuluvan vuoden kokonaismetsästysverotuksen
vaikutus Suomen susikantaan.

Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin ja
poronhoito-alueella liitteeseen V, mikä tarkoittaa, että susien metsästys on lähtökohtaisesti
mahdollista. Luontodirektiivin 12 artikla edellyttää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset
toimenpiteet liitteen IV lajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä
mm. kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen ja tappaminen. Luontodirektiivi
sallii kuitenkin poikkeamisen tiukasta suojelujärjestelmästä. Direktiivin 16 artiklassa
säädetään tarkemmin niistä yksityiskohdista, joita suojelusta poikkeamisessa on sovellettava.
Suojelusta poikkeaminen on mahdollista, mikäli toimenpiteelle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua
eikä poikkeaminen heikennä lajin suojelutasoa.

Maaliskuun kanta-arvio osoittaa, että Suomen susikanta ei ole vähentynyt viime vuoden tasosta,
joten ei voida väittää että metsästys olisi heikentänyt susikannan suojelutasoa. Itä-Suomen hallinto-oikeus
totesi kannanhoidollisesta poikkeusluvasta tehtyä valitusta koskeneessa ratkaisussaan
seuraavaa: Kannanhoidollisena tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo
ja samaan aikaan edistää susien ja ihmisten rinnakkaiseloa. Yksittäisten susilaumojen olemassaolon
turvaamisen sekä uusien susilaumojen syntymisen kautta muodostuu kokonaisuus suomalaisen
susikannan hoidossa sekä suotuisan suojelun tason saavuttamisessa ja säilyttämisessä.
Vuoden 2007 jälkeen susille ei ole myönnetty kannanhoidollisia poikkeuslupia. Tämän jälkeen
Suomen susikanta on pienentynyt vähimmäiskanta-arvion ollessa pienimmillään noin 120
yksilöä vuonna 2013. Kannankasvua on koko tämän ajan tavoiteltu luontodirektiivin tiukan suojelun
keinoin. Viimeisten seitsemän vuoden havaintojen perusteella voidaan todeta, että tiukalla
suojelulla ei ole saavutettu hoitosuunnitelmassa kuvattuja tavoitteita. Lisäksi samaan aikaan
susikannan laskun myötä kritiikki suden aiheuttamia ongelmia ja suden läsnäoloa kohtaan on
maaseudulla säilynyt ennallaan tai jopa lisääntynyt. Tämä on seurausta ennen kaikkea siitä,
että riistahallinto ei ole pystynyt vastaamaan susireviirillä asuvien ihmisten huoliin. Turhautuminen
on vahvistanut ajattelutapaa, jonka mukaan susien laiton tappaminen on joissakin olosuhteissa
hyväksyttävää. Edellä kuvatun kehityksen myötä suunnitelmallinen kannanhoito ei ole
voinut toimia.

Ratkaisussaan hallinto-oikeus toteaa edelleen seuraavaa: Hoitosuunnitelman mukaan Suomen
susikannan hoito ei onnistu, jos reviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon.
Kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena on vastata reviireiltä esitettyihin nä-
kökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin
ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Hallinto-oikeus toteaa lopuksi: Kun otetaan
huomioon asiassa saatu susikantaa koskeva selvitys ja lisäksi se, että susikannan hoitosuunnitelman
mukaan susien siirtoistutuksia ei tehdä, mainitun kannanhoidollisen tavoitteen saavuttamiseksi
ei ole käytettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua kuin edellä kuvatun tavoin valikoiden
ja rajoitetusti tapahtuva metsästys.

Lopuksi totean, että kannanhoidollisen metsästyksen lisäksi salametsästyksen ehkäisemiseksi
maa- ja metsätalousministeriö on tiivistänyt ns. erävalvontayhteistyötä sisäministeriön, poliisihallituksen,
Rajavartiolaitoksen, Metsähallituksen erävalvonnan sekä Suomen riistakeskuksen
kanssa.

Helsingissä 1.4.2016
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen