Globalisaatio ja luomakunnan kruunu

Print PDF Email

On mahdollista, että Yhdysvaltojen ydinasenapin haltijaksi tulee omahyväinen miljardööri, joka ei piittaa tosiasioista eikä USAn liittolaissuhteista ja heittelee tölväyksiä joka suuntaan.

Brexit, terrori-iskut Ranskassa, Saksassa, Japanissa, Lähi-idän maista puhumattakaan, sotilasvallankaappauksen yritys ja sananvapauden tukahduttaminen Turkissa, Krim, Itä-Ukraina, vihapuheella ratsastavien nationalistien nousu eri puolilla – mitä on tapahtumassa?

Olemmeko keskellä murrosta, jossa rauhan, ihmisoikeuksien ja järjestäytyneen meiningin leviäminen vaihtuu epävarmuuteen ja kaaokseen?

Brexit-äänestyksen jälkeen analyytikkojen keskusteluissa nousi esiin ”norsukäyrä” ihmiskunnan tulonjaon kehityksestä vuosien 1988 ja 2008 välillä. Käyrä tuo mieleen kärsä pystyssä seisovan norsun.

Tuona aikana ihmiskunnan köyhempi kaksi kolmasosaa vaurastui merkittävästi, kaikkein köyhimpiä lukuunottamatta. Talouden globalisaatio on nostanut kehitysmaissa miljardeja ihmisiä pahimmasta köyhyydestä, mikä on tietysti erinomaista. Sen sijaan vauraamman kolmanneksen tulot ovat pysyneet lähestulkoon paikallaan, lukuunottamatta kaikkein rikkainta prosenttia, joka on rikastunut roimasti.

Vähiten talouden globalisaatiosta on siis hyötynyt perinteinen kansainvälinen ylempi keskiluokka, suomeksi sanottuna Euroopan ja USA:n valkoihoiset työläiset ja toimihenkilöt, erityisesti miehet. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ”valkoisen miehen” tilanne ei ole ainakaan parantunut.

Onko Trumpin kannatuksen ja Euroopassa nousevan vihanationalismin taustalla se, että valkoinen mies, perinteinen kukkulan kuningas on putoamassa jalustaltaan?

Historiassa on surullisen paljon esimerkkejä siitä että ihmiset, joiden asema heikkenee, absoluuttisesti tai suhteellisesti, ovat alttiita vihapuheelle ja syntipukkijahdille. 30-luvun Saksassa Hitler leimasi syntipukeiksi juutalaiset ja vaati ”elintilaa” saksalaisille, tunnetuin karmein seurauksin.

Myös ISISin taustalta löytyy aseman menetys. Kun USA liittolaisineen syöksi Saddamin vallasta, asemansa menetti myös Irakin etuoikeutettu, sunni-islamilainen valtaeliitti. Sen organisointikyky on yksi syy ISISin toimintakykyyn.

Vihapuhe ja väkivalta eivät ole koskaan ratkaisseet ongelmia, vaan vain pahentaneet niitä.

Ilmastonmuutos etenee, meret happamoituvat ja ylipäänsä maapallon kyky ylläpitää ihmisyhteiskuntia on vaarassa romahtaa. Aikaa sivilisaation luhistumisen estämiseen on vain muutama vuosikymmen. Ihmisten ja valtioiden kykyä yhteistyöhön tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Yhteistyötä tarvitaan myös talouden sääntöjen muuttamiseen reilummiksi. Myös kehitysmaissa talouden globalisaatio on eniten rikastuttanut yläluokkaa. Tarvitsemme talouden säännöt, jotka hyödyttävät myös tavallisia ihmisiä, kaikissa maanosissa.

Kolumni Aamulehdessä 31.7.2016

Avainsanat: gobalisaatio, vihapuhe