Ylikansallinen veronkiertäjä syö pöydästäsi
Vaalien alla osa puolueista kilpailee menoleikkauslistoilla. Sen sijaan ylikansallinen veronkierto loistaa poissaolollaan talouspoliittisesta keskustelusta.
Ylikansallinen veronkierto ei ole mitään pähkinöitä, sen hinta Suomen valtiolle voi olla suuruusluokkaa 10 miljardia, vuodessa. Vaje, jonka umpeen kuromisesta nyt puhutaan, on kuusi miljardia.
EU-komissio on arvioinut että veronkierto ja niin sanottu aggressiivinen verosuunnittelu vähentävät EU-maiden verotuloja noin 1000 miljardia euroa vuodessa. Suomalaisia on prosentti EU-kansalaisista. Jos osuutemme 1000 miljardin verotulomenetyksestä on prosentti, se tekee 10 miljardia, noin 2000 euroa kansalaista kohti.
Ei ole yhtä taikasauvaa jonka heilautuksella ylikansallisen veronkierron saisi loppumaan. Se vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Mutta jotta tämä yhteistyö syntyisi, riittävän monen maan hallituksen pitää aktiivisesti ajaa ylikansallisen veronkierron suitsimista. Se, mikä on Suomen tulevan hallituksen linja tulevina vuosina, ratkaistaan eduskuntavaaleissamme.
Ylikansallisen veronkierron kasvoiksi ovat Suomessa asettuneet Onvest-konsernin pääomistaja Maarit Toivanen-Koivisto, joka viime joulukuussa kertoi muuttavansa perheineen Portugaliin printöveron takia, ja Karl Fazer, joka maaliskuussa kertoi harkitsevansa samaa.
Isoin aukko verotuloihin tulee suuryritysten ”verosuunnittelusta”. Toissa vuonna Suomen suuryritykset maksoivat liikevoitostaan yhteisöveroja alle 7 %. Pienet ja keskisuuret yritykset maksoivat selvästi enemmän, 21-24 % vuosina 2009-2013. Näin kertoi Helsingin Sanomat 7.2.2015. http://www.hs.fi/talous/a1423205249829
Viime vuoden alusta Suomen yhteisöveroa alennettiin 4,5 prosenttiyksikköä. Sitä perusteltiin lupauksella, että kerrannaisvaikutusten kautta valtio pääsisi omilleen. Tosiasiassa yhteisöveron tulot vain alenivat melkein 800 miljoonaa euroa, eikä työllisyyskään parantunut.
Esimerkiksi Osmo Soininvaara on kysellyt, loppuuko yritysvero kohta kokonaan.
http://www.soininvaara.fi/2014/07/11/yritysvero-loppuu-kokonaan/
Isot monikansalliset yritykset voivat käytännössä päättää paljonko maksavat veroa. Ne voivat käyttää hyväkseen eri maiden verojärjestelmien välisiä eroja. Hiljattain jopa Korkein oikeus totesi, että yritykset saavat sisäisillä lainajärjestelyillä kirjata voittojaan sinne minne haluavat. Selkokielellä tämä tarkoittaa että monikansallisille yrityksille verojen maksu on vapaaehtoista. Google, Facebook, Amazon ja Starbucks ovat kansainvälisesti kuuluisia taitavina ”verosuunnittelijoina”, mutta myös suomalaiset suuryritykset osaavat sen.
Hallitukset käyvät ”kilpajuoksua pohjalle”. Syy siihen, että Suomi alensi viime vuoden alusta yhteisöveroa 24,5 %:sta 20 %:iin, oli se että Ruotsi oli alentanut omaansa. Nyt Ruotsi suunnittelee seuraavaa yhteisöveron alentamisaskelta. EU-maista ainakin Hollanti, Belgia, Irlanti ja Luxemburg houkuttelevat yrityksiä erityisen alhaisilla veroilla.
Jos tätä kierrettä ei saada katkaistua, valittavana on kolme vaihtoehtoa. Joko jatkamme koulutuksen, sosiaaliturvan, lasten ja vanhusten hoivan ynnä muiden yhteiskunnan palvelujen leikkaamista, tai korotamme niitä veroja, joita maksavat tavalliset ihmiset, tai sitten yhdistämme näitä molempia.
Entä miten ylikansallista veronkiertoa voisi saada suitsittua? Ainakin nämä asiat on mahdollista ethdä:
Ensinnäkin veroviranomaisten automaattisen tietovaihdon avulla voidaan varmistaa tiedonkulku eri maiden verottajien välillä. EU-komissio kaavailee myös EU-tasolle järjestelmää, joka muistuttaa Suomen henkilö- ja yritystunnuksia. Se helpottaisi verovelvollisten yksilöintiä maiden rajoista riippumatta, sen perusteella voisi nopeasti tarkistaa, onko verovelvoitteet hoidettu.
Toiseksi EU-mailla on nyt sopimuksia, joilla pyritään estämään kaksinkertainen verotus, eli se kahdessa maassa peritään vero samasta asiasta. Näitä sopimuksia pitää täydentää siten, että estetään ”kaksinkertaiseen verottamatta jättäminen”, jota monet yritykset nykyisin harjoittavat tytäryhtiöidensä avulla.
Kolmanneksi tarvitaan yhtenäinen eurooppalainen yhtiöveropohja. Se ei tarkoita samaa veroprosenttia kaikissamaissa, vaan yhtenäistä veron laskentatapaa. Tämä ratkaisisi nykyisen verokikkailun yrityksen ja sen tytäryhtiöiden välisillä siirtohinnoilla.
Neljänneksi veroparatiiseista tulisi laatia selkeä musta lista. Tällöin valtio ja kunnat eivät voisi ostaa tuotteita tai palveluja – esimerkiksi terveyspalveluita tai vanhusten hoivapalveluja – veroparatiiseista käsin toimivilta firmoilta. Mustan listan avulla EU ja sen jäsenvaltiot voisivat myös puuttua veroparatiiseja hyödyntävien pankkien toimintaan.
Viidenneksi tarvitaan enemmän julkisuutta ja avoimuutta. Isot ylikansalliset yritykset tulisi velvoittaa raportoimaan maittain liikevaihtonsa ja siihen maahan maksetut verot. Nyt tämä velvollisuus on vain luonnonvaroja hyödyntävillä yhtiöillä, kuten kaivos- ja öljy-yhtiöillä sekä metsäalan pörssiyhtiöillä. Raportointi paljastaisi esimerkiksi pöytälaatikkoyritykset, joilla on muka valtava liikevaihto jossain maassa, mutta vain yksi työntekijä.
Ylikansallinen veronkierto on ongelma muuallakin kuin Euroopassa. Obama on lupaillut uusia toimia, samoin Britannian konservatiivipuoluetta edustava valtiovarainministeri. Kehittyneiden teollisuusmaiden järjestö OECD on luvannut esittää tänä vuonna suosituksia asiasta.
Rikkaimpien ihmisten ja suurimpien yritysten veronkierto on yksi, joskaan ei ainoa syy siihen, että tulo- ja varallisuuserot kasvavat. Äskettäin Britanniassa toimiva hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam uutisoi, että maailman 80 rikkainta omistaa jo yhtä paljon kuin ihmiskunnan köyhempi puolikas ja että ensi vuonna ihmisten rikkain prosentti tulee omistamaan yhtä paljon kuin koko muu ihmiskunta yhteensä.
http://fivethirtyeight.com/datalab/meet-the-80-people-who-are-as-rich-as-half-the-world/
https://www.oxfam.org/en/pressroom/pressreleases/2015-01-19/richest-1-will-own-more-all-rest-2016
Ei tällainen voi eikä saa jatkua.