“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ydinvoimaonnettomuuden riski pitää ottaa vakavasti

Tämä, alun perin maanantaina tehty kirjoitus, on päivitetty tiistaiaamuna 15.3.11.

Tilanne Fukushiman ydinvoimaloissa Japanissa vain pahenee. Radioaktiivisuustasot ympäristössä ovat viranomaisten mukaan kohonneet jo ihmisille vaarallisiksi. Tuuli käy Tokioon päin.

Suomessa viime vuosina on saanut suurin piirtein hermoheikon leiman, jos on suhtautunut vakavasti ydinvoimaonnettomuuden riskiin. Asenne oli sama myös ennen Tshernobylin katastofia.

Tshernobylin reaktorin räjähdyksestä tulee ensi kuussa 25 vuotta. Sen jäljiltä esimerkiksi Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla suppilovahverot, torvisienet ja rouskut ovat edelleen niin radioaktiivisia, että vastaavia ei saisi Suomeen tuoda EU:n ulkopuolelta.

Reaktorista, joka on vaurioitunut käyttökelvottomaksi, ei koskaan enää saada sähköä. Se aiheuttaa kuitenkin vaaraa, ja kauan.

Jos käy huonosti, ja varajärjestelmän varajärjestelmän varajärjestelmät pettävät, ympäristö saastuu, kenties käyttökelvottomaksi.

Parhaassakin tapauksessa reaktorin jäähdytystä pitää jatkaa vuosikausia, jotta sydän ei sulaisi. Vaara kytee kauan. Suostuuko joku asumaan tuollaisen aikapommin lähellä?

Entä meri? Fukushiman reaktoreita joudutaan jäähdyttämään merivedellä. Tarkoittaako tämä radioaktiivisuuden levittämistä reaktorin sisältä mereen?

Vaikka paras vaihtoehto toteutuisi, ydinvoimalan ja sen polttoaineen jälkihoito on vielä paljon kalliimpaa ja vaarallisempaa kuin normaalitapauksessa.

Ja normaalitapauksessakin käytettyä ydinpolttoainetta pitää säilyttää vesialtaassa vuosikymmeniä. Ja sen jälkeen sitä pitäisi kyetä varastoimaan turvallisesti satojatuhansia vuosia.

Ydinreaktioita ei nimittäin voida lopettaa laakista. Vaikka puhutaankin reaktorin “alasajosta” ja “pikasulusta”, niin sen jälkeenkin ydinpolttoaine kehittää jatkuvasti lämpöä, eli kuumenee ellei sitä jäähdytetä.

Netin mukaan Fukushiman ykkösreaktorin sähköteho on ollut 439 MW. Lämpöteho on ainakin kolminkertainen, eli ainakin 1300 MW. Jos reaktorin teho on pikasulun jälkeen 3 % alkuperäisestä, se lämmittää edelleen ainakin noin 40 megawatin teholla, eli yhtä paljon kuin jos päällä olisi 40 000 kappaletta kilowatin lämmittimiä.

Saksassa ja Itävallassa vaadittiin heti Euroopan ydinvoimaloiden “stressitestiä”. Angela Merkel jäädytti heti maanantaina viimevuotisen päätöksen, jolla oli pidennetty maan ydinvoimaloiden sulkemisaikataulua. Merkel totesi, että “business as usual” ei tässä tilanteessa voi jatkua.

European Energy Review kirjoitti: “It can happen here.”

Mutta meillä kotona Suomessa Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi kiirehtivät sanomaan, että mikään ei muutu.

Suomessa on kerta kaikkiaan syytä lopettaa ajattelu, jonka mukaan mikään, mikä maailmalla tapahtuu, ei koske meidän lintukotoamme.

On korkea aika lopettaa pään työntäminen pensaaseen ja ottaa vakavasti ydinvoimaonnettomuuden riski myös Suomessa. Mikään tekniikka ei ole täydellistä. Ihmiset eivät toimi täydellisesti.

Jos Saksassa kyettiin perumaan viimevuotinen päätös pidentää ydinvoiman käytöstä poiston aikataulua, miksi Suomessa ei kyettäisi ottamaan uuteen harkintaan viime vuonna myönnettyjkä ydinvoimalupia?

Japanissa on kokemusta sekä maanjäristyksistä että tsunameista. Silti niiden yhdistelmään ei osattu varautua.

Miten meillä? Teollisuuden Voima Oyn edustaja sanoi, että Olkiluodossa tulee ongelmia vasta, jos merenpinta nousee 3,5 metrillä. Anteeksi nyt vain, uusimpien tutkimusten mukaan merenpinta voi tällä vuosisadalla hyvinkin nousta 3 metriä. Myrskyjen aallonkorkeus nousee 3,5 metrillä jo sitä ennen.

Japanin ydinvoimaloissa on paljastunut määräysten laiminlyöntejä ja tietojen vääristelyä. Kyse on rahasta.

Suomessa Olkiluodon kolmosreaktorin työmaa on surullisenkuuluisa laadussa ja turvallisuusohjeissa fuskaamisesta. Siinäkin on kyse rahasta.

Säteilyturvakeskus on kerran toisensa jälkeen huomauttanut siitä, että laadun ja turvallisuusohjeiden valvonta kuuluu ensisijaisesti rakentajalle (Areva), seuraavaksi tilaajalle (TVO) ja vasta viimesijaisesti viranomaisille. Olkiluoto kolmosen työmaalla viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan laiminlyönteihin aivan liian usein, koska Arevan ja TVO:n oma valvonta on pettänyt.

Pahan ydinonnettomuuden kustannukset jäävät vahingon kärsijöiden maksettavaksi, ellei valtio tule hätiin. Korvausvastuulla on nimittäin yläraja. On olemassa kansainvälinen ydinvoimavaltioiden pooli, joka korvaa vahingot, mutta korvauksen yläraja lasketaan sadoissa miljoonissa euroissa. Pahimman vaihtoehdon toteutuessa se ei riitä mihinkään.

Suomen Eduskunta muutti äskettäin ydinvastuulakia siten, että teoriassa voimayhtiö korvaa kaikki vahingot. Käytännössä korvausvastuun yläraja on firman omaisuuden arvo.

Jos yhtiöllä ei ole muuta omaisuutta kuin ydinvoimalat, kuten TVO:lla ja Fennovoimalla, yhtiön rajaton korvausvastuu on ison haaverin jälkeen yhtä tyhjän kanssa.

Asia muuttuisi, jos voimayhtiön olisi pakko ottaa vakuutus, joka korvaisi vahingot. Mutta tätä laki ei vaadi. Mielestäni pitäisi.

Jos yksikään vakuutusyhtiö ei uskalla myydä vakuutusta, joka kattaa pahimmankin ydinonnettomuuden kustannukset, miksi tavallisten ihmisten pitäisi uskaltaa ottaa ydinvoiman riski?