Ydinvoimalat – liian vanhoja jatkamaan, liian uusia koipussiin?

Vajaan kuukauden kuluttua on kulunut vuosi tsunamista, joka vaurioitti ydinreaktoreita Japanin Fukushimassa. Viime viikolla EU-parlamentin vihreä ryhmä kuuli ydinvoiman nykytilasta professori Steve Thomasia Greenwichin yliopistosta.
Hänen mukaansa ydinvoimabisneksen tilanteen voi tiivistää kysymykseen, ovatko ydinreaktorit ”too old to live, too young to die”, eli liian vanhoja jatkamaan, liian uusia suljettaviksi.
”Liian vanhoja jatkamaan” –näkökulmaa havainnollistaa 31.1. ilmestynyt Ranskan valtion tilintarkastajien raportti, jonka mukaan Ranskassa pitää kaksinkertaistaa ydinvoimaloiden turvallisuuden parantamiseen ja huoltoon käytettävä raha. Se pitää nostaa 3,3 miljardiin euroon vuodessa, mikä nostaisi ydinvoimasähkön hintaa 10 %.
”Liian uusia koipussiin” –puolta edustaa saman raportin toteamus, jonka mukaan Ranskassa tarvittaisiin 22 uutta reaktoria korvaamaan ne, joiden alkuperäinen käyttölupa päättyy 2022. Tämä on kymmenessä vuodessa käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
Ranskan hallituskin saattaa kääntyä ydinvoiman vähentämisen kannalle. Sosialistipuolueen presidenttiehdokas Francois Hollande on tehnyt vihreiden kanssa sopimuksen, jonka mukaan ydinvoiman osuus sähköntuotannosta putoaa 75 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja uusia reaktoreja ei rakenneta. Ranskalaisten selvä enemmistö haluaa mielipidetiedustelujen mukaan irti ydinvoimasta.
Saksahan sulki Fukushiman jälkeen vanhemman puoliskon ydinvoimaloistaan ja päätti ajaa loputkin alas vuoteen 2022. Viime vuonna EU-maiden yhteenlaskettu ydinvoimakapasiteetti vähenikin lähes 6000 megwattia. (Suomen koko ydinvoimateho on tällä hetkellä jonkin verran yli 2000 MW.)
Mutta ydinvoiman alamäki alkoi jo ennen Fukushimaa. Kaikkiaan vuosina 2000-2011 nettoydinvoimakapasiteetti EU:n 27 jäsenmaassa laski noin 14 000 MW. Myös globaalisti 2000-luvulla on jo ollut vuosia, jolloin ydinreaktoreita on suljettu enemmän kuin käynnistetty.
Professori Thomas kertoi, että viime vuonna koko maailmassa käynnistettiin vain 2 reaktorityömaata, toinen Intiassa, toinen Pakistanissa. 2008-10 pantiin alulle 38 ydinreaktoria, mutta niistä 25 oli Kiinassa, 6 Venäjällä, 3 Etelä-Koreassa. Kaikissa näissä sähköntuotanto on valtiovallan monopoli.
Euroopassa aikoinaan kovasti rummutettua Arevan EPR-mallia (European Pressurized water Reactor) rakennetaan Olkiluodossa ja Ranskan Flamanvillessä. Olkiluodossa aikataulu on venynyt yli kaksinkertaiseksi ja budjetti samoin, joskaan tarkat kustannustiedot eivät ole julkisia. Flamanvillessä tilanne on suunnilleen sama. Arevan luottoluokitus on lähellä roskatasoa, vaikka valtio omistaa firmasta 92%.
”Ydinvoiman renessanssia” maalailleet lupailivat kymmenkunta vuotta sitten, että ”uuden sukupolven” reaktorien hinnaksi tulisi noin 1000 dollaria kilowatilta. Olkiluoto kolmosen ja Flamanvillen reaktorien todellinen hinta on tähän verrattuna ainakin nelinkertainen. Uusimmat tarjoukset samasta EPR-reaktorityypistä liikkuvat 6000 dollarissa kilowatilta, samoin Toshiban AP1000 ja General Electricin ABWR-reaktorityyppien.
Britanniassa luvattiin vuonna 2005, että ydinvoiman rakentamiseen ei tarvita tukiaisia. Ydinvoimahankkeet eivät ole ottaneet tulta. Nyt Cameronin hallitus sanoo, että ydinvoimalle annetaan vain tukiaisia, joita ”jokin muukin tuotantomuoto saa”.
Jos siis olet uskonut, että vain uusiutuvaa energiaa hyödyntävä sähköntuotanto tarvitsee tukiaisia, kannattaa varautua siihen, että tukijonoon ilmoittautuvat myös ydinvoimaloiden rakentajat. Ydinvoima on kuitenkin ollut valtavirtatekniikkaa jo 1970-luvulta. Tuuli- ja aurinkovoima sen sijaan ovat murtautuneet markkinoille vasta viimeisten 10-20 vuoden aikana. Niiden yksikköhinnat ovat laskeneet koko ajan, syönpä hattuni jos tukiaisia tarvitaan enää 40 vuoden päästä.
Suomessa ja monissa muissa maissa ydinreaktorien käyttölupia on pidennetty. On kuitenkin perusteltua kysyä, kuinka moneksi vuosikymmeneksi käyttölupaa on kohtuullista pidentää, jos sama reaktorityyppi ei enää nykyisten turvamääräysten aikaan saisi rakennuslupaa.
Reaktorien käyttölupien pidennykset ovat ydinvoimabisnekselle kaksiteräinen miekka. Toisaalta reaktorifirmat voivat tehdä bisnestä huollolla ja varaosilla. Mutta samalla ei kerry kunnon kokemusta uudisrakentamisesta.
Kuten sanottu, Ranskassa nykyisten reaktorien korvaamiseen tarvitaan 10 vuodessa 22 uutta, jos käyttöikää ei pidennetä. Jos taas käyttölupia pidennetään 20 vuodella, uusia reaktoreita ei tarvitse tilata ennen vuotta 2030. Steve Thomas epäili, pysyykö Areva pystyssä siihen asti ilman uusia tilauksia.
Sähköyhtiöiden kannalta ydinreaktorien lupien pidennykset ovat kultakaivoksia, ajat sitten maksetut laitokset jauhavat sähköä halvalla. Mutta sähköyhtiöiden kannalta vielä tärkeämpää voi olla, että samalla siirretään tuonnemmas päivää, jolloin lankeaa reaktorien purkulasku lankeaa.
Tähän mennessä tapahtuneet reaktorien käytöstä poistot purku- ynnä muine kustannuksineen ovat tulleet paljon ennakoitua kalliimmiksi, jopa kalliimmiksi kuin reaktorin rakentaminen alun perin. Jos olisin ydinvoimaloita omistavan sähköyhtiön johtaja, takuulla haluaisin lykätä tuota päivää tuonnemmaksi.
8.2.12 ilmestynyt EU:n tilintarkastustuomioistuimen raportti kertoo, että Liettuan, Slovakian ja Bulgarian ydinreaktorien purkuun varatut rahat eivät riitä. Tähän mennessä siihen on käytetty 2,85 miljardia euroa EU-rahaa. Ainakin 2,5 miljardia tarvitaan lisää.
Fukushimasta uusin uutinen kertoo reaktorin lämpömittarin lukeman nousseen 90 asteeseen, huolestuttavan lähelle veden kiehumispistettä. Ydinvoimayhtiö kuitenkin sanoo, että kyseessä on vain vika lämpömittarissa.
Olipa sitten kyse vain viasta lämpömittarissa tai jostain pahemmasta, taas saimme muistutuksen siitä, miten vaikea on saada tilannetta hallintaan, kun ydinvoimalassa on mennyt pahasti pieleen.
Japanilaisilta ympäristöihmisiltä olen saanut myös viestejä, joiden mukaan seuraava maanjäristys voi romauttaa reaktorirakennusten yläosiin sijoitetut käytetyn polttoaineen välivarastot. Sen seuraukset olisivat tuhoisat, koska käytetty polttoaine säilyy erittäin radioaktiivisena kauan.
EU-maissa viime vuonna eniten verkkoon kytkettiin uutta aurinkosähkön tuotantoa, 21 000 MW. Uutta tuulivoimaa otettiin käyttöön reilut 9600 MW ja kaasuvoimaloita 9700 MW. Kaikki muut sähköntuotantomuodot jäivät kauas näiden taakse.
Jos katsotaan koko tätä vuosituhatta, eniten EU-maissa on otettu käyttöön kaasuturbiinivoimalakapasiteettia, 116 000 MW. Tuulivoimaa on kytketty verkkoon 84 000 MW ja aurinkosähkön tuotantokapasiteettia 47 000 MW. Hiilivoiman määrä on laskenut 10 000 MW, ydinvoiman vähentynyt 14 000, samoin raskasta polttoöljyä käyttävien voimalaitosten.