Voitto netin sananvapaudelle Europarlamentissa
Aamulla Esko Seppänen tivasi minulta, mitä soopaa olen levittänyt vihreiden keskuudessa Olkiluodon rakennustöiden keskeyttämisestä. Näytin hänelle saamaani Ylen tekstiviestiä. Aamupäivällä Yleltä tuli lisää viestejä: ”Teollisuuden Voima kiistää, että Säteilyturvakeskus uhkaisi pysäyttää Olkiluoto 3 -projektin automaatiosuunnittelun takia. TVO:n mukaan työt jatkuvat yhä.” (11.58) ”Olkiluoto 3:a rakentava Areva lupaa toimittaa Stukin vaatimat suunnitelmat kesäkuun loppuun mennessä. Areva suhtautuu vakavasti Stukin esittämiin huoliin.” (12.47)
Työnsä huomenna päättävän Europarlamentin viime viikkojen kuumimpia perunoita on ollut kiista netin käyttäjien oikeuksista. Tänään parlamentin täysistunto – vastoin odotuksia – hylkäsi kompromissin, jonka parlamentin suurimmat poliittiset ryhmät olivat neuvotelleet EU-maiden hallitusten kanssa. Meppien enemmistö tuki parlamentin alkuperäistä linjaa, jonka mukaan kansalaisten internetyhteyksiä ei voida katkaista ilman oikeuden päätöstä, paitsi jos on kyse yleisen turvallisuuden takaamisesta. Olen tästä päätöksestä oikein iloinen.
Täysistunnossa oli tosi pitkä lista äänestettäviä asioita, joita kohutuin oli telekompaketti. Ensin äänestettiin puoli tuntia. Näiden äänestysten joukossa oli kaksi energiamerkkejä koskevaa komission päätöstä. Komissio yrittää nimittäin oharia ja on hyväksynyt ehdottamansa uuden epäselvän energiamerkkimallin mukaiset energiamerkit televisioille, jääkaapeille ja pakastimille, vaikka direktiivin uudistus on vielä kesken. Parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä (393 jäsentä) kumota tällaiset komission päätökset. Televisioiden energiamerkit parlamentti kumosikin 399 äänellä, mutta jääkaappien ja pakastimien uusien merkintöjen kumoamista tuli vain 389 meppiä, eli komission päätös jäi voimaan. Kymmenen meppiä oli siis muutamassa sekunnissa muuttanut mielensä.
Kun oli äänestetty puoli tuntia, parlamentin puhemies alkoi pitää istuntokauden päättymisen johdosta juhlapuhetta, joka kesti puoli tuntia, minusta puheessa oli 10 minuuttia sellaisia lauseita, joista joka ikiseen olisi voinut lopettaa puheen. Olin ratketa raivosta, työhuoneessa odotti tekemättömiä töitä vaikka kuinka. Kaiken huipuksi konservatiivi- ja demariryhmän puheenjohtajat pyysivät sen jälkeen puheenvuorot, joissa kiittelivät Pötteringiä vuolaasti, ja sen jälkeen oli kaikkien muidenkin ryhmien puheenjohtajien sanottava korulauseensa. Lopulta en enää kestänyt tätä löpinää vaan läksin ulos salista.
Löpinäseremonian jälkeen siirryttiin vihdoin viimein telekom-asioihin. Ensin äänestettiin vähemmän kohuttu Harbour-raportti ja sen jälkeen varsinainen kuuma peruna. Vastoin odotuksia ja vihreiden suureksi riemuksi parlamentin enemmistö hylkäsi kompromissin, jonka parlamentin suurimmat poliittiset ryhmät olivat neuvotelleet EU-maiden hallitusten kanssa. Meppien enemmistö tuki siis parlamentin alkuperäistä, Daniel Cohn-Benditin ehdottamaa sanamuotoa, jonka mukaan kansalaisten nettiyhteyksiä ei voida katkaista ilman oikeuden päätöstä, paitsi jos on kyse yleisen turvallisuuden takaamisesta.
Erityisesti Ranska on ajanut raippalinjaa. Sarkozy haluaa väen vängällä lain, jossa nettiyhteys voidaan katkaista kuukausiksi sellaiselta käyttäjältä, joka käy kolme kertaa lataamassa vertaisverkkosivuilta tekijänoikeuksien alaista aineistoa. Ranska ei voi tätä tehdä, jos EU direktiivistä tulee parlamentin kannan mukainen, eikä tietenkään mikään muukaan EU-maa.
Se, että asia ratkesi toisin päin kuin ennakkoon oletettiin, johtui siitä että vihreät onnistuivat muuttamaan äänestysjärjestyksen. Raportööri, ranskalainen demari Catherine Trautman, halusi että ensin äänestetään ministerineuvoston kanssa sorvatusta kompromissista. Jos se olisi hyväksytty, se olisi kumonnut parlamentin alkuperäisen kannan. Mutta vihreä saksalaismeppi Rebecca Harms ehdotti, että ensin äänestetään parlamentin alkuperäisestä kannasta. Liberaaliryhmän edustaja tuki tätä, oikeistolaisen EPP-ryhmän puhuja Angelica Niebler taas vastusti. Trautmanin puheenvuorosta en saanut kunnolla selvää, mutta kai hän vastusti myös. Puheenjohtajana toiminut brittiliberaali Diana Wallis päätti että ensin äänestetään parlamentin alkuperäisestä kannasta. Trautman ei ilmeisesti olisi halunnut rikkoa ministerineuvoston kanssa solmimaansa sopimusta, mutta ei myöskään äänestää parlamentin alkuperäistä kantaa vastaan.
Minä ja moni muukin odotti henkeään pidätellen äänestysnumeroiden ilmestymistä taululle. Kun on kyse asian toisesta käsittelystä, parlamentti voi muuttaa ministerineuvoston linjaa vain jäsentensä absoluuttisella enemmistöllä, eli tarvitaan jo mainitut 393 ääntä. Ainakin 100 meppiä oli poissa. Kohahdus kulki läpi salin kun äänestystaulu kertoi, että 407 meppiä halusi säilyttää parlamentin alkuperäisen kannan. Demarit ja liberaalit olivat näköjään viime hetkellä tulleet siihen tulokseen, etteivät kehtaa äänestää sitä vastaan. Vihreäthän ovat koko ajan tukeneet parlamentin alkuperäistä kantaa, joka ensimmäisessä käsittelyssä oli ”ehdotus 138” ja jota myöhemmissäkin käsittelyvaiheissa kutsuttiin tällä nimellä, vaikka numerointi nyt toisessa käsittelyssä onkin toinen.
Kohahdusta tehosti se, että tulos kaatoi samalla koko sen kompromissin, jonka parlamentin neuvottelijat olivat sorvanneet EU:n ministerineuvoston kanssa. Tämä tarkoittaa, että asiasta joudutaan käymään kuukausia kestävä sovittelu parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Sitä ei ainakaan helpota, että nykyinen parlamentti pitää viimeisen kokouksensa huomenna ja uusi parlamentti järjestäytyy vasta heinäkuun puolivälissä. On jopa mahdollista, että koko laki kaatuu. Kaiken kukkuraksi telekompaketin alkuperäinen tarkoitus ei ollut säädellä netin sisältöä vaan sähköisen tietoliikenteen markkinoita.
Netin sananvapauden puolesta (samansisältöiset muutosehdotukset 1,2,5,6 ja 9) äänestivät suomalaisista Jäätteenmäki, Lax, Pohjamo, Virrankoski, Pietikäinen, Myller, Paasilinna ja Hassi. Vastaan äänesti Vatanen. Tyhjää äänestivät Korhola ja Siitonen, poissa olivat Itälä ja Takkula. Tässä äänestyksessä tosin tyhjä ääni ja poissaolo vastaavat käytännössä ei-ääntä, koska ratkaisevaa on vain se, kertyykö kyllä-ääniä se tarvittava 393. Lisätietoa äänestyksestä löydät tästä
Olen itsekin kirjailija, ansainnut elantoni yli viiden vuoden ajan kirjailijana ja tietenkin haluan puolustaa muusikoiden, kirjailijoiden ja muiden luovaa työtä tekevien tekijänoikeuksia. Mutta laittomuuksista lankeavien rapsujen pitää olla kohtuullisia suhteessa rikkomukseen. Nettiyhteys on lukemattomille ihmisille keskeinen tietokanava ja myös sananvapauden väylä. Sen katkaiseminen kuukausiksi, kuten Ranskassa on kaavailtu, on suhteetonta, ellei ole kyse todella vakavista tapauksista. Parlamentin hyväksymä muotoilu kieltää tällaiset suhteettomat sanktiot, mutta mahdollistaa puuttumisen törkeisiin tapauksiin.
Suomalaisten kannalta asian käsittelyyn liittyy mielenkiintoinen erityispiirre. Ne liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet, jotka ovat käyneet asiantuntijatason neuvotteluja Brysselissä Suomen hallituksen puolesta, eivät ajoissa kertoneet hallituksellemme ja eduskunnallemme yhtään mitään koko tästä kiistasta parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Sen takia Suomen hallitus sai tietää asiasta vasta viime tipassa, vihreiden nostettua asian esille. Viime viikolla laatimassaan muistiossa nämä virkamiehet keskittyivät selittelemään, miksi olivat siihen asti pimittäneet tietoa.
Minun mielestäni Brysselissä Suomen edustajina neuvottelevat virkamiehet laiminlöivät selkeästi velvollisuutensa tiedottaa poliittisille päättäjille keskeisistä poliittisista kiistoista. Jopa Financial Times on kirjoittanut tästä kiistasta parlamentin ja ministerineuvoston välillä ennen kuin Brysselissä Suomen hallituksen puolesta neuvottelevat virkamiehet katsoivat asiakseen informoida hallitusta ja eduskuntaa siitä.
Olisikohan Suomen hallituksen jo aika pitää ministeriöiden virkamiehille koulutustilaisuus, jossa kerrottaisiin että Europarlamentti on jo monta vuotta ollut lainsäätäjä eikä pelkkä lausuntoautomaatti?
Tässä vaiheessa voi vain arvailla, olisiko koko sotku voitu estää jos myös Suomen hallitus olisi ajoissa saanut tiedon, jolloin hallituksemme olisi voinut osallistua sellaisen rakentavan kompromissin muotoiluun, jossa netin käyttäjien oikeudet olisi turvattu tyydyttävällä tavalla. Nyt Suomen hallitus vain peesasi äärilinjaa ajavaa Ranskan Sarkozya ja päätöksen tästä tekivät virkamiehet.
Mainittakoon, että kun kirjoitin Uuden Suomen EU-blogisivuille telekompaketista ja kerroin, miten kukin suomalainen on äänestänyt, Eija-Riitta Korhola väitti minun puhuvan perättömiä, hän väitti myöhästyneensä äänestyksestä, koska oli ollut poissa salista Pöttering-seremonian aikana. No, oikeasti ennen tätä ratkaisevaa äänestystä oli jo äänestetty Harbourin raportista ja Trautmaninkin raportista oli jo käyty muutama äänestys, ja parlamentin virallisen äänestysrekisterin mukaan Korhola oli paikalla näissä kaikissa. En oikein käsitä kuinka tilanne on voinut jäädä häneltä huomaamatta, varsinkin kun ratkaisevaa äänestystä edelsi vielä sarja työjärjestyspuheenvuoroja, mikä on äänestystilanteissa harvinaista.
Mielenkiinnolla oli odotettu myös äänestystä raskaana olevien ja imettävien äitien työsuojelusta, jossa olisi otettu kantaa siihen, säädetäänkö koko EU-alueelle äitiysloman vähimmäispituus. Komissio on ehdottanut äitiysloman vähimmäispituudeksi 18 viikkoa, valiokunta ehdottaa 20 viikkoa. Tällä hetkellä lyhin äitiysloma EU-alueella on 14 viikkoa. Yllättäen EPP-ryhmä ehdotti asian siirtämistä yli vaalien. Liberaalit tukivat ja näiden ryhmien muodostama enemmistö sai tahtonsa läpi. En todellakaan ymmärrä, miksi liberaalit tukivat tätä. Vihreät arvostelivat konservatiiveja ja liberaaleja kuurupiilon leikkimisestä.
Tshekin senaatti on ratifioinut Lissabonin sopimuksen. Nyt sen voimaantulo on siis kiinni enää Irlannin uudesta kansanäänestyksestä, joka on lokakuussa.
Vihreä ryhmä on lähettänyt EU:n aluepolitiikkakomissaari Danuta Hübnerille kirjeen, jossa todetaan että iso osa EU-varoilla rahoitetuista projekteista menee ympäristön kannalta hyvin haitallisiin hankkeisiin. Viime viikolla Bankwatch ja Friends of the Earth julkaisivat raportin, jossa oli analysoitu 55 isoa infrastruktuuriprojektia. Raportin mukaan ympäristön kannalta haitallisten hankkeiden määrä on jopa kasvussa.