Tulevaisuus on aina tuntematon, mutta juuri nyt se häämöttää edessä erityisen epävarmana.

Kotonavirus on varsinainen pikku myy. Sen läpimitta on pienempi kuin näkyvän valon aallonpituus. Sitä ei näe edes tavallisella, suurentaviin linsseihin perustuvalla mikroskoopilla.

Nyt tämä piskuinen olio on suistanut ison osan maailmaa poikkeustilaan.

Me olemme tottuneet toiminaan kuin olisimme luonnosta riippumattomia. Monet entisaikoina tappavat taudit nujerretaan antibiooteilla, rokotuksilla ja leikkauksilla. Pidämme itsestäänselvänä, että valo syttyy nappulaa painamalla eikä kodin lämmittämiseksi tai paikasta toiseen siirtymiseksi tarvitse rasittaa lihaksiaan.

Nyt pieni virus on paljastanut myös vauraiden ja teknisesti edistyneiden yhteiskuntien haavoittuvuuden. Emme ole luomakunnan herroja.

Kaksi vuotta sitten maailman terveysjärjestö lisäsi ihmiskuntaa uhkaavien sairauksien listalle kohdan: ”Tauti X”. On siis periaatteessa tiedetty, että pandemia ennemmin tai myöhemmin tulee, vaikka ei tiedettykään, milloin, mistä ja millaisena.

Silti mikään maa ei ollut kunnolla valmistautunut. Kiina jopa aluksi ryhtyi vangitsemaan ja rankaisemaan niitä, jotka ensimmäisinä huomasivat uuden taudin ja varoittivat siitä.

Tätä kirjoitettaessa suomalaiset päättäjät ovat osoittaneet suurta yksituumaisuutta, tahtoa selättää kriisi yhdessä. Kun on ymmärretty, että on tosi kyseessä, monet kansalaisetkin ovat vaatineet päättäjiltä tiukempia toimia.

Virus paljasti myös, miten monin tavoin olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Olemme oppineet paljon siitä, mikä on oikeasti tärkeää, ja siitä keiden varassa arkemme on. Muistakaamme jatkossakin arvostaa heitä, kuten hoitohenkilökuntaa, opettajia, kaupan työntekijöitä, siivoojia, kuorma- ja jakeluautojen sekä bussien kuljettajia.

Mutta on aika ruveta miettimään teollistuneiden yhteiskuntien kestävyyttä myös pitemmällä aikavälillä. Onko järkeä että niin monen tuotteen valmistusketju on hajautettu monelle mantereelle? Onko järkeä siinä, että Kiina ja Intia ovat niin keskeisiä maailman lääkkeiden tuotannossa kuin ovat?

Toivottavasti virus saa meidät ymmärtämään myös, miten tärkeää on toimia hitaammin etenevien uhkien torjumiseksi. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat sellaisia. Tieteellinen tieto niistä on ollut olemassa kauan, mutta yhteiskuntien toimet eivät vielä ole läheskään tuon tiedon edellyttämällä tasolla.

Sulavasta ikiroudasta voi tulla esin vaarallisia tautipöpöjä. Luontokato uhkaa ruoan tuotantoa esimerkiksi pölyttäjähyönteisten häviämisen kautta. Luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon tarkentuminen auttaa myös pitämään yllä yhteiskuntien kykyä tuottaa ruokaa ja hillitä tautiepidemioita.

Koronakriisistä selviämme, kun välitämme toisistamme, yhteiskuntana ja yksilöinä. Myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitseminen on välittämistä toinen toisistamme, ennen kaikkea lapsista ja nuorista.

Julkaistu Aamulehdessä 23.3.2020.