Vihreä elvytys on inhimillisin ja realistisin tie

Satun puhe vihreiden puoluekokouksessa 19.5.2012
Euroopan viime vuosien tapahtumat, euron kriisi ja siihen liittyvä poliittinen kriisi, joka on pahin Kreikassa, opettavat ainakin, että on viisautta kuunnella kansalaisia silloin kun tehdään kauaskantoisia ratkaisuja, ja että lyhyen aikavälin edun tavoittelu tuottaa helposti tosi isot vaikeudet pitemmällä aikavälillä. Eurooppa tarvitsee uuden suunnan, inhimillistä ja ekologista kestävyyttä kohti.
Yhteinen valuutta, euro, pantiin liikkeelle eliitin hankkeena eikä kansalaisilta isommin kysytty. Esimerkiksi Suomessa ei järjestetty kansanäänestystä rahaliitosta ja eurosta, vaikka vihreät sitä ehdottivat. Nyt varmaan monet ajattelevat, että olisi ollut viisasta kysyä kansalta.
Varmasti joidenkin EU-maiden, esimerkiksi Kreikan, talous olisi monta vuotta kehittynyt huonommin ilman yhteisvaluuttaa, tai ilman maan liittymistä siihen. Mutta nyt olemme tilanteessa, jossa erityisesti Kreikan tulevaisuus on hyvin epävarma. Pahinta on, jos demokratia maassa alkaa horjua. Muistakaamme, että on vain muutama vuosikymmen siitä kun maa vapautui sotilasdiktatuurista.
Espanjassa puolet nuorista aikuisista on työttömiä. Kreikassa itsemurhaluvut kasvavat ja ihmisiä muuttaa pois maasta. Myös Espanjasta ja Portugalista on ihmisiä alkanut muuttaa Latinalaiseen Amerikkaan.
Kun haemme ratkaisuja, on syytä muistaa, että EUn perimmäinen tavoite ei liity talouteen, vaan rauhan ja demokratian vakiinnuttamiseen.
EU-maita on ajanut vaikeuksiin toisaalta se, että Euroa luotaessa järjestelmään jätettiin valuvikoja, toisaalta myös parin vuoden takainen finanssialan romahdus, joka taas oli seurausta siitä, että pankki- ja finanssialan sääntöjä oli löysätty aivan liikaa. Kun oli tehty mahdolliseksi hankkia tähtitieteellisiä pikavoittoja rakentamalla korttitaloja, jotka romahdettuaan kaatuvat veronmaksajien syliin, näin myös tehtiin. Finanssialan romahdus osoitti, että valvontaa ja säätelyä pitää tiukentaa. Monia sellaisia muutoksia on jo tehtykin, joita vihreät vaativat jo ennen finanssiromahdusta.
Vielä tarvitaan finanssitransaktiovero tai Tobinin vero, jota vihreät ovat ajaneet kauan ja jota EU-komissio vihdoin on ehdottanut. On hienoa, että Suomessakin on ensi kertaa hallitus, joka kannattaa tätä veroa.
Se tarvittaisiin, jotta saadaan aisoihin pienillä hinnaneroilla pelaava sekunnin murto-osissa pyörivä kauppa, joka on silkkaa keinottelua. Se ei hyödytä mitään todellisen talouden todellista tarvetta, mutta se on nyt ylivoimainen valtaosa kaikista finanssikaupoista. Juuri siinä syntyvät kuplat, jotka puhjetessaan heiluttelevat todellista taloutta, yrityksiä, perheitä ja jopa valtioita.
Paitsi, että finanssitransaktiovero hillitsisi nopeatahtista keinottelukauppaa, siitä saataisiin myös tuloja esimerkiksi kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen.
Akuuttien talousongelmien lisäksi on kyettävä ratkaisemaan isompi ja pitkäaikaisempi ongelma, luonnonvarojen ylikulutus, josta ilmastonmuutos on vain yksi oire. Ihmiskuntahan kuluttaa nyt luonnonvaroja puolitoistakertaisesti kestävään tasoon verrattuna. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset ja eurooppalaiset, tarvittaisiin kolme maapalloa.
On siis elvytettävä, ja vihreästi. Vihreät eivät enää ole ainoita, jotka sanovat näin. Ville Niinistö jo viittasi Saksan ympäristöministeriön selvitykseen, jonka mukaan EUn ilmastotavoitteen tiukentaminen 30% päästövähennykseen toisi Eurooppaan 6 miljoonaa uutta työpaikkaa. Viime kuussa EUn komissio julkaisi ehdotuksensa työllistäväksi elvytysohjelmaksi. Sen mukaan suurin uusien työpaikkojen potentiaali, 20 miljoona uutta työpaikkaa tällä vuosikymmenellä, on vihreillä aloilla.
Elvytyksen suuntaamisella vihreästi on kyse siitä, että estetään ihmiskuntaa joutumasta maapallon ylikulutuksen johdosta vastaavaan romahdukseen kuin rahataloudessa on koettu. Rahataloudessa ja luonnontaloudessa on se tärkeä ero, että rahataloudessa nousut ja laskut tulevat ja menevät, mutta ekosysteemien tärvelemisen ja luonnonvarojen hupenemisen seuraukset ovat pitkäaikaisia, jopa pysyviä, niitä eivät suhdannekäänteet helpota.
Mielipidetiedusteluissa suomalaiset ja muutkin eurooppalaiset kannattavat talouden vihreää uudistamista. Kokemus osoittaa sen mahdolliseksi ja toimivaksi. Euroopan talousveturi on Saksa. Ei ole mikään sattuma, että Saksa on jo toistakymmentä vuotta ollut yksi määrätietoisimpia vihreän energiatalouden rakentajia. Viime vuonna maan kaikki puolueet tekivät sopimuksen ydinvoimasta luopumisen aikataulusta.
Myös Belgiassa vahvistettiin jo aiemmin päätetty ydinvoimasta luopuminen. Italiassa kansanäänestys esti yli 90%n enemmistöllä suunnitelmat uusista ydinvoimaloista. Aasian ydinvoimavaltaisin maa, Japani, sulki äskettäin viimeisenkin ydinvoimalansa, eikä ole varmaa, käynnistetäänkö niitä enää koskaan, koska kansalaiset haluavat pitää ne suljettuina. Euroopan vankin ydinlinnake, Ranska, sai tällä viikolla punavihreän hallituksen, jonka muodostaneet puolueet sopivat viime syksynä ydinvoiman vähentämisestä.
Tanskassa uusiutuvan energian tekniikan vienti oli viime vuonna 5,8mrd euroa, vuosikasvu oli 18%. Espanjassa huhtikuussa tuulivoima tuotti neljänneksen maan sähköstä. Toissa vuonna koko maailmassa investoitiin uusiutuviin isommalla rahalla kuin fossiilisiin ja ydinvoimaan yhteensä. Viime vuonna maailmassa uusiutuvan energian sähköntuotantokapasiteetti kasvoi puolitoistakertaiseksi verrattuna ydinvoimaan.
Toivon toden totta, että Suomessakin osattaisiin ottaa suunta tulevaisuuteen, luopua
uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta ja suunnata vihreisiin tämän vuosituhannen energiamuotoihin.
Kansainvälisen ilmastonsuojelun kaikki edistysaskeleet ovat tapahtuneet EUn vedolla. Niin myös viime joulukuussa Durbanissa tehty tärkeä periaatepäätös siitä, että kaikille maille, myös Kiinalle, tulee päästörajat.
Mediassa kansainvälisen ilmastopolitiikan suhteen päähuomio on viime vuodet ollut USAn takalukossa. Mutta monessa muussa maassa mennään eteenpäin. Australiassa päätettiin viime vuonna aloittaa hiilidioksidin päästökauppa ja se saatiin muuten aikaan siksi, että vihreät ovat vaa’ankielenä parlamentin molemmissa kamareissa.
Viime kuussa tapasin Australian ilmastoministerin, joka tuli Brysseliin keskustellakseen maan hiilidioksidipäästökaupan linkittämisestä EUn päästökauppaan. Hänen visionsa oli se, että EUn ja Australian lisäksi samaan kokonaisuuteen liittyvät myös Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean päästökaupat, jotka kaikki ovat kehitteillä.
Hyvät ystävät, Suomessa puhutaan nyt paljon rikkipäästöistä, ja ihan samaan sävyyn kuin 80- l alussa, että rikkidioksidipäästöjen vähentäminen tappaa Suomen teollisuuden. Silloin oli puhe tehtaiden ja voimalaitosten savupiipuista tulevista päästöistä, nyt on puhe laivojen päätöistä. Kun tehtaiden ja voimalaitosten rikkipäästöjä alettiin leikata, noin 10 vuodessa Suomi puhdisti niistä noin 80%. Noihin aikoihin verrattuna koko EU-alueella rikkipäästöjä tehtaista, voimalaitoksista ja autosta on vähennetty noin 90%.
Kukaan ei ole jälkikäteen tullut sanomaan, että tämä olisi haitannut taloutta. Saasteiden vähentäminen hyödytti terveyttä, se hyödytti taloutta, päästörajat loivat uutta osaamista ja osaajille töitä, myös Suomessa. Happosateiden saaminen aisoihin on hyvä esimerkki myös siitä, miten tärkeää eurooppalainen yhteistyö on ympäristönsuojelussa. Pahimpien happosateiden aikaan suurin osa Suomen happamasta laskeumasta oli peräisin ulkomailta. Mutta samalla ”happisadevienti” Suomesta rajojen yli muualle oli suunnilleen yhtä suuri kuin ”happosadetuonti”.
Laivat ovat saaneet olla ilman saasteiden puhdistamisessa vapaamatkustajia viime vuosiin asti. Kun laivojenkin päästöjä nyt ruvetaan suitsimaan, ja samalla estetään kymmeniätuhansia ennenaikaisia kuolemia joka vuosi, ennustan että käy kuten aina ennenkin: teollisuus, joka on pelotellut pilviin nousevilla kustannuksilla, etsii halvimmat tavat saasteiden vähentämiseen, ja uuden tekniikan osaajat saavat työtä, myös Suomessa. Ja vähän ajan päästä samat tahot, jotka nyt vastustavat uusia päästörajoja, ylpeilevät päästöjen puhdistuksella.
Hyvät ystävät, viimeinen pointti jonka haluan mainita on Itämeri. Kun säät lämpenevät, Itämeri ja sinilevä muistetaan taas. Juuri nyt ollaan myös uusimassa EUn maatalouspolitiikan sääntöjä. Juuri nyt pitää muistaa, että maatalous on Itämeren rehevöitymisen ylivoimaisesti suurin aiheuttaja. Testi siitä, haluaako oikeasti pelastaa Itämeren, on se, kannattaako tätä tarkoittavia muutoksia maataloustukien sääntöihin.
Hyvät ystävät, vihreän elvytyksen tie on inhimillisesti mielekkäin tie eteenpäin. Vihreän elvytyksen tie on taloudellisesti fiksuin tie. Ja vihreän elvytyksen tie on ainoa realistinen tie, jos haluamme pitää kotiplaneettamme sellaisessa kunnossa, että ihmiset ja yhteiskunnat voivat elää myös tulevaisuudessa.