Viherkaulustyöpaikat

Ay-liikkeen nettikolumni

Viime viikko oli Europarlamentissa ilmastoasioiden käsittelyssä sellaista säpinää, että keskiviikoksi 10.9. povattu maailmanloppukin muistui mieleeni vasta seuraavana päivänä kotimatkalla.

Parlamentin teollisuusvaliokunta otti kantaa uusiutuvaan energiaan ja seuraavan päästökauppakauden sääntöihin. Valiokunta tuki lähes yksimielisesti jäsenmaita sitovia uusiutuvan energian tavoitteita, joilla ”vihreän” energian osuus nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. EU:n komission laskelmien mukaan tällä plus energian käytön tehostamisella 20 % vuoteen 2020 mennessä saavutetaan ilmastotavoitteet. Ilmaston takia ei siis tarvita lisäydinvoimaa.

Turvetta ei hyväksytty liikenteen biopolttoaineen raaka-aineeksi, mikä on mielestäni oikein. Kukaan ei kiellä polttamasta turvetta, mutta päästöt pitää laskea rehellisesti.

Valiokunta asetti liikenteen uusiutuvalle energialle tiukat ympäristökriteerit ja haluaa suosia niitä vaihtoehtoja, jotka eivät kilpaile ruoan kanssa, kuten biojätteistä valmistettu biokaasu, levistä tehty biodiesel sekä ”vihreä” sähkö sähköautoissa. Valiokunta vaatii, että vuonna 2020 liikenteen uusiutuvasta energiasta vähintään 40 % tulee tämäntyyppisistä vaihtoehdoista.

Päästökauppassa asetelma oli mielenkiintoinen. Suomalaisten Eija-Riitta Korholan ja Esko Seppäsen johtama äärilaitojen allianssi ajoi teollisuudelle, sähköyhtiöitä lukuunottamatta, ilmaisia päästöoikeuksia, säestäen lobbausjärjestö Business Europen vaatimuksia.

Demarit, liberaalit ja vihreät tukivat komission linjaa muuttaa teollisuuden päästöt asteittain maksulliseksi vuoteen 2020 mennessä. Lievemmin kohdeltaisiin vain niitä aloja, jotka muuten joutuisivat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan. Erityiskohtelun tarve voidaan kuitenkin tietää vasta kun kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tulos on selvillä. Tämä linja voitti, mistä olen iloinen.

Miksi teollisuuden pitäisi vähitellen joutuu maksamaan päästöistään? Ensinnäkin näin toteutetaan oikeudenmukaista ”saastuttaja maksaa” –periaatetta. Toiseksi päästöjen hinta välittyy tuotteiden hintoihin ja ohjaa niin yksittäisten ihmisten kuin firmojenkin valintoja ilmastoystävälliseen suuntaan.

Kolmanneksi en halua päästökaupasta windfall-voittojen automaattia millekään alalle. Neljänneksi ajattelen kansainvälisiä neuvotteluja. Jos Euroopassa luvattaisiin ilmaiset päästöoikeudet esimerkiksi sementti- ja alumiiniteollisuudelle, samat alat vaatisivat ilmaispäästöjä myös muualla, mikä jarruttaisi ilmastonsuojelua koko maailmassa. Se olisi sääli, ovathan teollisuusmaat yksi toisensa jälkeen alkaneet suitsia päästöjä päästökaupalla EU:n mallin mukaan. Mukaan ovat liittyneet jo Norja, Sveitsi, Australia, Uusi Seelanti ja Japani. Myös molemmat USA:n presidenttiehdokkaat ovat luvanneet ajaa läpi päästökauppalain.

Suomessa on yhä vielä tapana puhua ilmastosta ikään kuin päästövähennykset uhkaisivat meitä enemmän kuin itse ilmastonmuutos. Kuitenkin Saksassa uusiutuvaan energiaan on jo syntynyt satojatuhansia työpaikkoja ja alan työllisyyden ennustetaan ajavan ennen pitkää autoteollisuuden ohi. USA:ssa puhutaan energiaremonttien ”viherkalustyöpaikoista”, jotka eivät siirry Kiinaan.

Ympäristöjärjestö WWF:n teettämän selvityksen mukaan ilmastopaketti parantaa Eurooppan työllisyyttä 1,5 prosenttiyksikköä. Työpaikkoja arvioidaan tulevan uusiutuvaan energiaan kaksi miljoonaa, energiatehokkuuteen puolisen miljoonaa ja rakennusten energiaremontteihin satojatuhansia. Lue WWF:n selvitys täältä »