Vapaakauppa ja pesty klooniliha

Yhdysvalloissa liha, joka on alkanut pilaantua, voidaan pestä pinnalta ja myydä sitten ihmisravinnoksi.  EUssa tämä on ollut kiellettyä, kunnes puolisentoista vuotta sitten komissio päätti, että naudanruhoja saa pestä maitohappoliuoksella. Komissio sanoi avoimesti, että tavoite on vauhdittaa EUn ja USAn välisiä vapaakauppaneuvotteluja.
EU-parlamentti olisi voinut kumota päätöksen, mutta kumoamisehdotus hävisi äänestyksessä. Muutama vuosi aikaisemmin parlamentti sentään tyrmäsi komission päätöksen sallia kananlihan pesu klooriyhdisteillä.
Eurooppalaisten ihmisten valtaenemmistö vastustaa eläinten kloonaamista ruoaksi, ja syystä. Kloonaus on kivuliasta ja kloonatut eläimet ovat normaalisti siinneitä sairaampia. Yhdysvalloissa kloonaus lihan ja maidon tuotannon tehostamiseksi on arkipäivää. Joulukuussa komissio ilmoitti haluavansa avata kloonaukselle ovet myös Euroopassa.
EUssa geneettisesti muunneltu ruoka pitää merkitä. Kuluttajat vieroksuvat sitä, eikä sitä siksi juurikaan ole kaupoissa tarjolla. Mutta tietenkin yhdysvaltalaiset elintarvikejätit haluavat tuputtaa tuotteitaan myös meille.
Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, että vahvat voimat ovat ajamassa eurooppalaisten normien heikentämistä, koskevatpa ne sitten ruokaa, terveyttä, tai ympäristöä, jotta kauppa kävisi juoheammin Atlantin yli.   Tämä ei ole ainoa ongelma, joka liittyy käynnissä oleviin neuvotteluihin EU-USA vapaakauppasopimuksesta eli TTIP:stä, ja itse asiassa useampaankin menossa olevaan kauppasopimusneuvotteluun, muun muassa EUn ja Kanadan välillä.
Pahin ongelma on ehdotettu investoija-valtio riitojenratkaisumekanismi, joka antaisi ulkomaisille yrityksille oikeuden riitauttaa lait, yhtä hyvin Suomen eduskunnan kuin EU-päättäjien säätämät.
Ajatus siitä, että firma voi haastaa valtion oikeuteen, syntyi alun perin suojaamaan yrityksiä, jotka rakentavat tuotantolaitoksia epävakaisiin maihin, lähinnä kehitysmaihin. Tavoitteena oli, ettei sijaintimaan hallitus voi sormia napsauttamalla ottaa valtion haltuun ulkomaisen firman rakentamaa tehdasta, kaivosta tai muuta vastaavaa.
Mutta suurfirmat ovat alkaneet käyttää riitojenratkaisupykäliä aivan toiseen tarkoitukseen. Ne ovat ryhtyneet riitauttamaan lakeja, joista eivät pidä. Näitä oikeusjuttuja ei ratkota normaaleissa oikeusasteissa, vaan välimiestuomioistuimissa, jossa päätösvalta on yksityisen sektorin lakimiehillä.
Tupakkayhtiö Philip Morris on riitauttanut Australian uuden tupakkalain, joka määrää, että savukepakkauksessa saa näkyä vain varoitus tupakan vaarallisuudesta ja savukemerkin nimi neutraalilla kirjasintyypillä. Tällä lailla Australia tietenkin haluaa suojella ihmisten terveyttä, vähentää tupakoinnin aloittamista nuorten keskuudessa ja kannustaa tupakoijia lopettamaan. Philip Morris on riitauttanut myös Uruguayn tupakkalain.
Ruotsalainen sähköyhtiö Vattenfall vaatii Saksalta 1,4 miljardin euron korvauksia eräälle kivihiilivoimalaitokselle määrätyistä ympäristövaatimuksista. Vattenfall vaatii Saksalta useita miljardeja myös päätöksestä sulkea maan ydinvoimalat vuoteen 2022 mennessä.
Equadorissa alkuperäiskansat kävivät vuosien oikeustaistelun öljy-yhtiö Chevronia vastaan vaatien korvausta maaperän ja vesistöjen likaamisesta. Lopulta oikeus määräsikin yhtiön pulittamaan 18 miljardia dollaria. Yhtiö riitautti vahingonkorvauksen, Equadorin ja USAn investointisopimuksen perusteella.
Öljy-yhtiöt yrittävät muissakin maissa saada kumotuksi ympäristölakeja ja -määräyksiä sekä tuomioistuinten määräämiä vahingonkorvauksia, tällaisia riitoja on menossa kaiken kaikkiaan yli 500.
Jos EU ja USA todella solmisivat vapaakauppasopimuksen, joka sisältäisi tällaisen riitojenratkaisumekanismin, se voisi käytännössä tarkoittaa kaiken ympäristölainsäädännön jäädyttämistä, ja myös terveyttämme suojelevien lakien. Esimerkiksi vaaralliseksi havaittua kemikaalia voisi olla vaikea saada kielletyksi.
Onneksi jotkut Euroopan hallitukset ovat ryhtyneet vastustamaan tällaista meininkiä, ainakin Saksa ja Ranska. Kuulemani mukaan myös Britanniassa asia on harkinnassa.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kaupankäyntiä muutetaan vapaammaksi. Mutta se ei saa tarkoittaa, että firmoista tulee lainsäätäjiä tai että terveyttä ja ympäristöä suojelevia lakeja huononnetaan.
Suomessa siirryttiin yleiseen äänioikeuteen yli sata vuotta sitten, 1907, monissa muissa maissa myöhemmin viime vuosisadalla. Monissa maissa sitä ennen äänioikeus oli vain rikkaimmilla.
Toivottavasti emme ole liukumassa takaisin euro ja ääni – tai dollari ja ääni – järjestelmään.
Kolumni Hämeen Sanomille 13.1.2014