“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Valkoinen Bryssel

Takaisin Brysseliin. Täälläkin maa on valkoinen. Muistaakseni olen nähnyt lunta Brysselissä meppiaikanani vain kerran aikaisemmin. On ihan oikea pakkanen. Ihmiset sanovat, ettei täällä ole miesmuistiin ollut näin kylmää. Lentokentällä puolalaiset kertoivat, että Varsovassa on -20 astetta. Europarlamentin vihreän ryhmän suomalainen ympäristöneuvonantaja Terhi sanoi, että ensi kertaa hän on nyt Brysselissä kuullut jalkansa alla pakkaslumen narskunnan.

Poimintoja joulutauon aikana kertyneistä uutisista:

Maailman ilmatieteen laitos IMO arvioi, että viime vuodesta tulee kymmenenneksi lämpimin vuosi vuoden 1850 jälkeen (josta alkaen lämpötilaa on mitattu). Tämän vuosituhannen vuosista viime vuosi oli viilein. Tämä johtuu La Niña-ilmiöstä, joka vuoden 2007 loppupuolelta alkaen laski Tyynenmeren pintaa sen keski- ja itäosissa.

Ne, jotka haluavat kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen, ovat alkaneet vedota siihen, että muutaman viime vuoden ajan maapallon keskilämpötilat eivät ole nousseet. Ilmaston tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että 1990-luvun lopulla oli poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, joka – päinvastoin kuin La Niña – lämmittää Tyynen meren pintaa ja nostaa maapallon keskilämpötilaa. Mutta lämpötilamittausten historian lämpimimmän vuoden jälkeen lämpötila ei suinkaan ole laskenut ”normaaliarvoihin”, vaan pysytellyt lähellä ennätystasoa, siten että lämpötilamittausten historian lämpimimmät 10 vuotta on koettu suunnilleen viimeisen 10 vuoden aikana.

Meksiko on liittynyt niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat asettaneet pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita. Meksikon tavoitteena on puolittaa päästöt vuoteen 2050 mennessä, verrattuna vuoden 2002 tasoon. Hyvä! Meksiko suunnittelee myös kansallisen päästökaupan aloittamista vuodesta 2012. Costa Rica on jo päättänyt pyrkiä ”hiilineutraaliksi” vuoteen 2021.

Lester Brownin Earth Policy Institute kertoo tiedotteessaan, että maailmassa on jo monta maata, jotka ovat päättäneet ryhtyä rajoittamaan metsähakkuita ja uudelleenistuttamaan metsiä. Thaimaa, Filippiinit ja Kiina ovat rajoittaneet metsähakkuita sen jälkeen kun maissa ymmärrettiin, että metsien hävitys aiheuttaa tuhoisia tulvia ja maanvyöryjä. Esimerkiksi Kiinassa on laskettu että elävien puiden arvo yhteiskunnalle on kolminkertainen verrattuna kaadetun puun arvoon. Hyvä!

Maailmanpankin mukaan merenpinnan nousu uhkaa maailman maista pahiten Vietnamia. Metrin nousu hukuttaisi maan pinta-alasta 7 % ja kosteikoista 30 %. Mutta useimmissa maissa rannikkoalueet ovat tiheimmin asuttuja ja myös vauraimpia. Kehitysmaissa kaiken kaikkiaan metrin suuruinen merenpinnan nousu veisi maa-alueesta 0,3 % mikä ei kuulosta paljolta, mutta 56 miljoonaa ihmistä kärsisi välittömästi.

Obaman tulevasta ilmastopolitiikasta on maailman ja erityisesti USA:n lehdissä paljon spekulaatioita. Joulukuussa hän nimitti energiaministerikseen Nobel-palkitun fyysikon, joka tunnetaan uusiutuvan energian puolestapuhujana. New York Times huomautti (3.1.), että Obaman valtiovarainministeri Lawrence Summers ja ympäristöministeri Carol Browner istuivat myös Clintonin hallituksessa ja kuuluivat silloin eri ilmastoleireihin. Summersin ilmastokäsitykset ovat tosin kehittyneet niistä ajoista. Browner on voimakkaasti puolustanut tiukkoja päästörajoja ja päästökauppaa, Summers ei sulje päästökauppaa pois, mutta haluaa päästöjen hinnalle ylärajan. Baltimore sun arvioi (4.1.), että Obama tulee toimimaan hyvin nopeasti. Konservatiivinen Washington Post puolestaan kirjoitti (4.1.) että ilmastonmuutos tulee muovaamaan kansainvälistä politiikkaa vastaavalla tavoin kuin kylmä sota aikanaan, mutta pysyvämmin, koska ilmastonmuutos ei pääty, ja sitä paitsi se voi hyvinkin johtaa myös sotilaallisiin konflikteihin.

Minusta on tosi mukavaa nähdä, että ilmasto on keskeinen keskustelunaihe USA:ssa ja myös Obaman tulevaa politiikkaa koskevan kannunvalannan keskeinen asia. Ei ole montaa vuotta siitä, kun ilmastonmuutos oli USA:n mediassa Ö-luokan asia. No, kohta nähdään, millaista Obaman politiikka tulee oikeasti olemaan. Ensi viikolla matkustan Washingtoniin Worldwatch-istituutin johtokunnan kokoukseen ja opin varmasti paljon lisää.