“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Väittely ”hehkulamppukiellosta”

Aamulla ympäristövaliokunnan koordinaattorit kokoontuivat ja keskustelivat muun muassa siitä, asettuuko valiokunta tukemaan ajatusta, että 11.2. nimettäisiin vuotuiseksi EU:n hätänumeron (112) teemapäiväksi. Kun liberaalien Jules Maaten puhui, joku huomasi näyttötaululta hänen istuvan paikan numero 112 edessä. Tuo numero näkyi siis hänen päänsä takana. Se herätti hilpeyttä muuten uneliaahkossa kokouksessa.

Valiokunta keskusteli noin kaksi tuntia ”hehkulamppukiellosta” eli EU:n komission asettamasta rajasta sille, montako sähköwattia lamppu saa kuluttaa tuottamaansa valoyksikköä kohti. Komission päätös perustuu niin sanottuun ekodesign-direktiiviin, joka antaa sille valtuudet asettaa rajoja eri laiteryhmien energiankulutukselle. Saman direktiivin mukaan Europarlamentilla on oikeus tyssätä komission tekemä tällainen päätös.

Saksalainen konservatiivi Hartmut Nassauer on esittänyt, että parlamentti tekisi tämän. Hän ei ollut paikalla, huhut kertovat lampputeollisuuden edustajien kertoneen hänelle, että päätös on tehty sulassa yhteisymmärryksessä teollisuuden kanssa. Sen sijaan Holger Krahmer ja Anja Weisgerber, hekin saksalaisia, olivat äänessä vastustamassa ”hehkulamppukieltoa”. Krahmer ja Weisgerber ovat ryhtyneet parivaljakoksi, joka ympäristövaliokunnassa ajaa kerran toisensa jälkeen kaikenlaista ympäristönsuojelun v vesittämistä ja torpedointia. He argumentoivat, että ei tuotetta tällä lailla voi kieltää, tämä olisi sama kuin vaikka kiellettäisiin autot.

Myös saksalainen kristillisdemokraatti Peter Liese käytti pitkän puheenvuoron komission päätöksen puolesta. Hän totesi muun muassa, että Saksan kristillisdemokraattisen liittokansleri Angela Merkelin johdolla EU:n huippukokous päätti kaksi vuotta sitten vaatia toimia valaistuksen energiatehokkuuden parantamiseksi. Tämä tarkoitti selkokielellä juuri perinteisten hehkulamppujen myynnin kieltämistä.

Brittidemari Linda McAvan moitti saksalaiskollegoja siitä, että nämä lähtevät ratsastamaan maansa skandaalilehdistön nostattamalla kohulla. Linda kertoi myös Britanniassa erään lehden tehneen etusivun kohujutun ”hehkulamppukiellosta”. Saman lehden sisäsivuilla oli neuvoja, miten ihmiset voivat laman aikana säästää rahaa. Yksi neuvoista oli vaihtaa sähköä törsäävät hehkulamput energiansäästölamppuihin. Karlheinz Florenz, joka myös on saksalainen kristillisdemokraatti, vastasi Krahmerille ja Weisgerberille, että sellaiset autot, joita myytiin 1970- ja 1980-luvuilla on kielletty, niitä ei vuosiin enää ole saanut myydä. Se, että sähkölamppujen energiatehokkuudelle asetetaan vähimmäisvaatimus, on aivan vastaava asia kuin että vaikkapa autojen pakokaasuille asetetaan saasterajat.

Brittimeppi John Bowis ehdotti, että komissiolle lähetetään kirje, johon kootaan meppien huolenaiheet tästä asiasta, ja vaaditaan komissiota vastaamaan maanantaihin mennessä.

Keskustelun aikana katselin uuden valiokuntahuoneen ikkunoita, jotka olivat sumussa. Tämä kielii, että ikkunoiden sisäpinta on kylmä. Toisin sanoen ne ovat energiaa törsäävät. Huokaus! Euroopan parlamentti on ainakin toistakymmentä vuotta tehnyt päätöksiä ja päätöslauselmia energian säästöstä ja ilmaston suojelusta. Mutta ne ihmiset, jotka vastaavat lisärakennusten rakentamisesta, eivät piittaa energiansäästöstä.

Parlamentin uuden siiven rullaportaissa kerrotaan valmistajaksi KONÉ. Ei siis KONE.

Iltapäivällä teollisuus- ja energiavaliokunta keskusteli EU:n energiamerkin uudistamisesta. Komission ehdotus on ihan pöhkö. Juuri kun kuluttajat ovat oppineet tuntemaan energiamerkin ja sen asteikon Aasta Geehen, komissio ehdottaa, että lakataankin käyttämästä sitä. Sen sijaan että aika ajoin päivitettäisiin energialuokkien kriteereitä, kun tekniikka kehittyy, luotaisiinkin uusia luokkia A1, A2, A3 jne, loputtomiin. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että nykyisestä kirjainasteikosta tulisi numeroasteikko, jonka logiikka menisi päinvastoin kuin kirjainasteikossa. Kun nykyisessä kirjainasteikossa A on paras, numeroasteikossa 1 olisi huonoin. Kun yläpäähän lisättäisiin uusia luokkia tekniikan kehityksen myötä, kuluttaja ei enää näkisi energiamerkkilapusta, mikä on kyseisen laiteryhmän paras energialuokka. Minä kannatan nykyisen merkinnän säilyttämistä ja kriteerien jatkuvaa päivitystä. Myös raportööri kannattaa sitä. Myös kuluttajien keskuudessa tehdyt kyselyt osoittavat, että ihmiset tuntevat merkin ja kannattavat sen pitämistä entisellään.