“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Turkin ministereitä ja kansanedustajia

Oli tosi hektinen päivä. Tapasimme aamulla ensimmäiseksi EU:n Turkin suurlähettilään ja sen jälkeen maatalousministerin ja parlamentin maatalousvaliokunnan. Lounastimme ympäristövaliokunnan kanssa ja sen jälkeen keskustelimme virallisesti saman valiokunnan kanssa, mitä seurasivat tapaamiset terveys- ja energiavaliokuntien kanssa. Illansuussa menimme vielä energiaministeriöön ja sen jälkeen tutustumaan erääseen kansalaisjärjestöön.

Turkin sisäpolitiikassa yksi isoimmista kohujutuista on ollut se, kun maan perustuslakituomioistuin on käsitellyt hallituspuolueen ja pääministerin oikeutta poliittiseen toimintaan. Pääministeri Erdogania ja hänen puoluettaan on syytetty siitä, että he ovat loukanneet perustuslain keskeistä sekularismin periaatetta eli valtion ja uskonnon tiukkaa pesäeroa. Tuomioistuin päätti jo kesällä, että pääministeri Erdoganin ja hänen puolueensa toimintaa ei kielletä. Onneksi, koska kyseessä on vaaleissa ylivoimaisesti suurimman kannatuksen saaneesta puolueesta ja sen johtajasta. Oikeuden päätöksen perustelut on juuri julkaistu ja ne ovat ”sarja punaisia viivoja”, rajoja joita ei saa ylittää. Sain käsityksen, että taustalla on myös kulttuurikonflikti. Kemal Atatürk maallisti aikoinaan valtiovallan käytön kohtalaisen diktatorisin ottein. Sen jälkeen on muodostunut melkoinen yhteiskunnallinen juopa toisaalta kouluja käyneemmän ja varakkaamman ja myös ”kemalistisen” eli sekularismia kannattavan kaupunkiväestön ja toisaalta köyhemmän maalaisväestön välillä, joka taas noudattaa perinteisempiä islamilaisia tapoja. Nykyinen hallituspuolue, joka on maan ylivoimaisesti suurin puolue, saa tukensa ennen muuta tältä ”maalaiselta” väestönosalta, jota kemalistit katsovat nenänvarttaan myöten. Kyse on siis kahden elämäntavan yhteensovittamisen vaikeuksista.

Demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien edistäminen kompastelee. Valtiolliseen radioon on puuhattu kaksi vuotta kurdinkielistä ohjelmaa. Nyt on viikoittain puoli tuntia aamuohjelmaa, jonka kiinnostavuudessa ja ajankohtaisuudessa lienee toivomisen varaa, koska sitä on kuvattu “50 vuoden takaisiksi sukupuolivalistusneuvoiksi”. Uusin veruke kunnollisen ohjelman puutteelle on se että Ankarasta ei muka löydy radioon sujuvaa kurdinkieltä puhuvaa naislukijaa.

Ministeriöissä ja parlamentissa tapaamiset olivat varsin muodollisia. Lounaan painettu ruokalista kertoi lounaan olevan järjestetty ”Rouva Satu Hassin kunniaksi”. Jokaisessa tapaamisessa ministeri tai valiokunnan puheenjohtaja luki paperista pitkänpuoleisen puheen, jossa oli litania alkukohteliaisuuksia ja pläjäys numerotietoa. Kun kaikki puheet tulkattiin, pelkkään pääisännän tervehdyspuheenvuoroon meni aina puoli tuntia, eli varsinaiseen keskusteluun jäi tosi niukalti aikaa.

Vaikutti siltä, ettei Turkissa ole sisäistetty EU-jäsenyyden tarkoittavan sitä, että jäseneksi pyrkivä maa saattaa lainsäädäntönsä vastaamaan senhetkistä EU-lainsäädäntöä. Delegaatiossa oli mukana Slovenian entinen pääministeri Alojz Peterle (joka muuten osoittautui tosi sympaattiseksi ja hauskaksi ihmiseksi). Niinpä sanoin joka paikassa omassa alkupuheenvuorossani muistavani oikein hyvin, miten iso urakka Suomessa aikoinaan 90-luvun puolivälissä oli sopeuttaa omat lait EU-lainsäädäntöön ja herra Peterle muistaa tämän vielä paremmin. Monilla tapaamistamme poliitikoista tuntui olevan pikemminkin sellainen asenne, että Turkin jäsenyysneuvotteluissa neuvotellaan siitä, miten lakeja muutetaan puolin ja toisin.

Vain terveysvaliokunnassa henki oli toisenlainen. Puheenjohtaja totesi, että EU:n päätavoite on rauha ja antoi ymmärtää, että EU:n vaatimukset ovat juuri niitä asioita, joita hän itsekin haluaa ajaa oman maansa lainsäädäntöön.

Parlamentin energiavaliokunnassa kansanedustajat delegoivat kaikkiin kysymyksiimme vastaamisen ministeriön virkamiehelle, joka istui heidän takanaan. Kun kiiruhdimme energiaministeriöön, saimme kuulla että ministerille oli tullut este. Pöydän toisella puolen oli rivi samoja virkamiehiä, jotka olivat parlamentissa istuneet kansanedustajien takana, ja pääisäntänä toiminut apulaisalivaltiosihteeri antoi koko ajan vastauspuheenvuorot samalle virkamiehelle, joka parlamentissakin oli vastannut kansanedustajien puolesta. Kuulimme, että Kioton sopimuksen ratifiointi on parhaillaan parlamentin käsiteltävänä. Kysymyksemme siitä, milloin Turkki aikoo hyväksyä maalle päästörajat, väisteltiin moneen kertaan, mutta aivan lopuksi tuo kaikkien poliitikkojen puolesta vastaava virkamies sanoi, että joskus sekin päivä tulee jolloin Turkinkin pitää alkaa vähentää päästöjä.

Illan vierailulla kansalaisjärjestökeskukseen kuulimme, että kansalaisjärjestöjen joukossa ylivoimaisesti eniten on ympäristöjärjestöjä. Aina joskus kansalaisjärjestöt jopa voittavat oikeusjuttuja. Sellaistakin tapahtuu, että eläkkeelle jäätyään valtion virkamiehet perustavat kansalaisjärjestön tai menevät sellaisen toimintaan mukaan.