Tulevaisuus ei ole entisensä
Energiauutiset, kolumni 06/07
Eräs 1800-luvun lopun utopisti fantasioi, että ihmiset tulevat vielä elämään miljoonakaupungeissa. Realisti tyrmäsi ajatuksen, liikenne kun kasvaisi niin että korkeatkin talot peittyisivät hevosen lantaan.
1950-luvun tulevaisuusvisioissa 2000-luvun alun ihmiset asuivat satojen kerrosten korkuisissa torneissa, liikkuivat pienillä raketeilla ja söivät ruoakseen pillereitä. Yksi venäläinen tieteiskirjailija tosin ennusti, että 2000-luvun alun ihmiset kantavat mukanaan pieniä vekottimia, jotka toimivat sekä puhelimena että televisiona.
Useimmissa tulevaisuusvisioissa jatketaan ennustushetken trendejä. Nyt monet pitävät selvänä esimerkiksi, että energian kulutus kasvaa loputtomasti.
Toukokuun lopulla Hesarin Nyt-liite julkaisi erilaisen tulevaisuusvision, kuvitelman elämästä yhteiskunnassa, joka ei juurikaan aiheuta ilmastoa lämmittäviä päästöjä.
Tällaista visiointikykyä tarvitsemme juuri nyt. Viime syksynähän Maailmanpankin entinen pääekonomisti Sir Nicholas Stern laski, että ilmastonmuutoksen päästäminen valloilleen romauttaisi maailmantalouden tavalla, jolle vetävät vertoja vain 1930-luvun lama sekä 1. ja 2. maailmansota.
Ilmastonmuutoksen suitsiminen maksaa toki myös, ja paljonkin, Sternin mukaan vuosittain noin prosentin globaalista kansantuotteesta. Se on kuitenkin suunnattoman paljon halvempaa kuin ilmastonmuutoksen päästäminen ryöstäytymään käsistä.
Maailmassa arvioidaan investoitavan seuraavien 20 vuoden aikana energiaan yli 20 biljoonaa dollaria. Ihmiskunnan kohtalon kysymys on, käytetäänkö tämä raha oikein. Ilmaston tutkijoiden viesti on, että globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun 10-15 vuoden kuluessa, ja puolittaa vuoteen 2050.
En pitäisi mahdottomana, että energia-ala kokee seuraavien 30-50 vuoden aikana vastaavan muutoksen kuin tietotekniikassa on jo nähty. 1970-luvun tietokoneet olivat isoja, kalliita ja keskitettyjä, omissa konehuoneissaan. Kömpelöt päätteet oli yhdistetty niihin piuhoilla, ja esimerkiksi Otaniemessä opiskelijan piti etukäteen varata tietokoneen käyttöaika.
Kaikki näkemäni skenaariot, sekä globaalit että eurooppalaiset, joissa on laskettu, millä keinoin kasvihuonepäästöt voidaan saada alas niin rivakasti kuin tarvitsee, sanovat että kaksi keinoa on ylitse muiden, energiatehokkuus ja uusiutuva energia. Kolmanneksi tärkein on hiilidioksidin talteenotto. Näihin verrattuna ydinvoimalla voi olla korkeintaan hyvin pieni rooli.
Uusien laitosten osalta tuuli pyyhälsi jo ydinvoiman ohi. Vuosina 2000-2004 maailmassa kytkettiin verkkoon 20 000 MW ydinvoimaa ja 40 000 MW tuulivoimaa. Tuulivoiman vuosikasvu on pitkään ollut 30-40 %.
Myös aurinkoenergia kasvaa lujaa, vaikka absoluuttiset luvut ovat pienempiä. Olen nähnyt useammankin lähteen väittävän, että keskitetyillä aurinkovoimalaitoksilla Välimeren alue kykenisi tuottamaan enemmän sähköä kuin koko EU kuluttaa.
Suomenkin kesämökeillä on jo verkosta riippumattomia aurinkosähköjärjestelmiä. On vain ajan kysymys, kun lämpimillä leveysasteilla yleistyy se, että talot voivat yhtä hyvin myydä kuin ostaa sähköä. Led-lamput tulevat mullistamaan valaistuksen, mutta samalla puolijohteella, jolla saadaan aikaan valkoista led-valoa, voidaan tehdä aurinkopaneeleja, jotka tuottavat suoraan vetyä. Tämä kenties mahdollistaa aurinkoenergiatalot Suomessakin.
Kukaan ei vielä pysty ennustamaan vuoden 2030 energiapalettia. Mutta jos uskot, että tulevaisuuden hyvä energiabisnes on sama kuin menneinä vuosikymmeninä, olet todennäköisesti yhtä fiksu kuin se, joka 1990-luvun alussa satsasi lankapuhelimiin.
Jos tuumit, että mikäs ongelma lämpeneminen on, onhan lämpökausia ollut ennenkin, suosittelen 19.5.07 ilmestynyttä New Scientist-lehteä. Se kertoo muun muassa, että 125 000 vuotta sitten oli 1-2 astetta nykyistä lämpimämpää ja merenpinta oli 5-8 m nykyistä korkeammalla. Kolme miljoonaa vuotta sitten oli 2-3 astetta nykyistä lämpimämpää ja meri oli 25 m korkeammalla. Se riittäisi hukuttamaan New Yorkin, Shanghain, Lontoon ja Tokion – ja Suomenkin rannat Vironlahdelta Tornioon.