Toivoa, synkkyyttä ja pitkiä puheita Marrakeshissa
Marrakeshissa parhaillaan koolla olevan ilmastokokouksen piti olla voitonjuhla. Tämä oli puheenjohtajamaa Marokon suunnitelma. Vajaa vuosi sitten solmittu Pariisin sopimus oli diplomatian jättisaavutus ja kaiken kukkuraksi tuli voimaan ennätysajassa.
Mutta kuten kaikki tiedämme, viime viikon keskiviikkona kokouksen ylle asettui varjo, kun ilmeni, kuka on valittu USA:n uudeksi presidentiksi.
Varsinaisista virallisista kokousasioista on aika vähän kerrottavaa. Pariisissa, ja aiemmissakin kokouksissa on päätetty erilaisia ”raiteita”, joilla neuvotellaan eri osakokonaisuuksista. Tähän asti annetut lupaukset päästörajoistahan eivät riitä pitämään ilmastonmuutosta kahden asteen alapuolella, saati puolentoista asteen. Yhdellä raiteella keskustellaan tämän vuosikymmenen ilmastotoimista, toisella siitä, miten maat tiukentavat ilmastositoumuksiaan.
Puoli astetta on nimittäin iso ero. Jos ilmastonmuutos saadaan hillittyä 1,5 asteeseen, tutkijat arvioivat merenpinnan nousun pysähtyvän muutaman sukupolven kuluttua. Jos maapallo taas lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna 2 astetta, puhumattakaan enemmästä, merenpinnan nousu jatkuu satoja, kenties tuhansia vuosia. https://www.sciencedaily.com/releases/2015/10/151018213808.htm
Ympäristöjärjestöt kampanjoivat, jotta maailman maat tiukentaisivat päästötavoitteitaan mahdollisimman rivakasti. Sivutapahtumissa kuullut tutkijoiden esitykset tukevat tätä, mahdollisuus pitää ilmastonmuutos puolentoista asteen alla on sulkeutumassa pian, ellei päästöjä pian saada käännettyä laskuun. Toivonkipinä on siinä, että kolmen viime vuoden ajan maailman energiantuotannon päästöt ovat tasaantuneet. Tosin kukaan ei tiedä, onko tämä väliaikaista vai merkki siitä, että päästöjen lasku alkaa kohta.
Maailman neljästä suurimmasta päästäjästä USA ja EU ovat kääntäneet päästönsä laskusuuntaan, ja Kiinankin päästöt ovat parina vuonna laskeneet hiukan. Sen sijaan Intian päästöt ovat nopeassa kasvussa.
Itse ilmastonmuutoksen etenemisestä viestit ovat huolestuttavia. Satuin tapaamaan maailman meteorologisen järjestön WMO:n suomalaisen johtajan Petteri Taalaksen. Hän kertoi, että tästä vuodesta näyttää tulevan peräti 1,2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viime vuosi oli noin asteen. Viime vuosien lämpeneminen on siis ollut häkellyttävän nopeaa. Myös uudet tiedot sekä Pohjoisen jäämeren että Antarktiksen merijäästä kertovat, että jää on molempien napojen ympärillä vuodenaikaan nähden erittäin pieni. https://rwer.wordpress.com/2016/11/14/two-little-black-swans/
Merkittävin varsinaisista neuvotteluasioista bongaamani uutinen on koskee niin sanottua ”palomuuria” eli erilaisia velvoitteita perinteisten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä. Yksi Pariisin sopimuksen suurista läpimurroista oli, että tämä palomuuri poistettiin valtioiden varsinaisista ilmastositoumuksista. Kaikilla mailla on siis päästörajat. Palomuuri säilyi kehitysmaiden ilmastotoimien rahoituksessa. Esimerkiksi Kiinalla ei ole varsinaista velvoitetta avustaa köyhempien kehitysmaiden ilmastotoimia. Tosiasiassa se silti kyllä avustaa.
Tässä kokouksessa on kiistelty siitä, onko palomuuri siinä, miten todennettavasti ja läpinäkyvästi maat raportoivat ilmastotoimistaan. Monet kehitysmaat vaativat sitä, että todennettavuus koskisi vain vanhoja teollisuusmaita. Tällaisen eron tekemisessä ei tietenkään olisi mitään järkeä. Jotta maiden toimia voi vertailla, raportoinnin vaatimusten pitää olla kaikille samat. Päätöstä varsinaisesta asiasta ei täällä saatu aikaan, sovittiin vain työohjelma, millä aikataululla tätä asiaa jatkossa käsitellään.
Ilmastoneuvotteluille on kautta vuosien ollut tyypillistä, että käydään pitkiä keskusteluja siitä saako keskustella ja jos niin tarkkaan ottaen mistä ja missä aikataulussa. Usein joudutaan kestämään tosi kauan uuvuttavia pitkiä puheita ennenkuin itse asioista saadaan päätöksiä aikaan.
Kokouksen kiinnostavin anti on sivutapahtumissa. Ilmaston tutkijoiden tulosten lisäksi on esitelty lukematon joukko ratkaisuja, jotka auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä eri maiden ja alueiden toimia.
Trump on tietysti ollut yksi tärkeimmistä aiheista epävirallisissa keskusteluissa. Yleinen henki Marrakeshissa on, että uuden energiatekniikan eteneminen on jo niin hyvässä vauhdissa, ettei sitä enää voi pysäyttää.
16 vuotta sitten silloin uusi USA:n presidentti Bush julisti Kioton ilmastosopimuksen kuolleeksi. Hän oli väärässä. Muut maat jatkoivat neuvotteluja, Kioton sopimus tuli voimaan. Se oli epätäydellinen, toki. Mutta en usko, että nyt vauhdikkaasti etenevä energiamurros olisi käynnistynyt ilman Kiotoa.
Presidentti Bushin aikana suuri määrä USA:n kaupunkeja päätti paikallisia ilmastotoimia ja samaa tekivät osavaltiot, joissa enemmistö yhdysvaltalaisista asuu. Olin tilaisuudessa, jossa oli edustajia Obaman ilmastotiimistä, sekä osavaltiotasolta ja yritysmaailmasta. Puhujat sanoivat, että näiden tasojen ilmastotoimet jatkuvat.
On spekuloitu paljon sillä, voiko Trump irrottaa USAn Pariisin sopimuksesta. Laillisesti hän ei voi sitä tehdä 4 vuoteen, ellei irrottaudu myös isä-Bushin aikana solmitusta YK:n ilmastosopimuksesta. Tähän taas tarvitaan 60 senaattorin enemmistö, jota Trumpilla ei ole.
Trump voi toki huonontaa USAn liittovaltion lakeja ja standardeja, mutta osavaltio- ja paikallistason ilmastotoimia hän ei voi peruuttaa. Osa myös liittovaltion toimista on säädetty republikaanien ja demokraattien yhteistyönä. On epätodennäköistä, että kaikki uusiutuvaa energiaa tukeneet republikaanit muuttavat mielensä.
Trump voi heikentää joissakin maissa tahtoa ilmastonsuojeluun. Mutta hän ei voi estää aurinko- ja tuuliteknologian hinnanlaskua ja sen aiheuttamaa läpimurtoa, joka on jo käynnissä. Ei hän voi estää myöskään akkuteknologian ja muiden sähkön varastointitekniikoiden teknistä kehitystä ja hintojen laskua. Vaikka USAn autojen polttoainestandardit poistettaisiin kokonaan, se ei estä sähköautojen läpimurtoa maailmassa.
Marrakeshin kokouksen seuratuimman puheen piti USAn kohta väistyvä ulkoministeri John Kerry. Hän totesi, että yhdysvaltalaisten selvä enemmistö tukee ilmastotoimia.
Hän kertasi myös sitä, miten uusiutuva energia on etenemässä. Viime 10 vuoden aikana sen globaali markkina on kasvanut yli 6-kertaiseksi. Viime vuonna uusiutuvaan energiaan investoitiin enemmän kuin koskaan, melkein 350 miljardia dollaria. Aurinkopaneeleita asennettiin keskimäärin puoli miljoonaa joka päivä. Ensimmäistä kertaa esiteollisen ajan jälkeen – huolimatta siitä että kivihiili ja öljy olivat halpoja – maailmassa investoitiin uusiutuvaan energiaan enemmän kuin uusiin fossiilivoimaloihin.
Yhdysvaltojen tuulivoima on vuoden 2008 jälkeen 3-kertaistunut ja aurinkoenergia 30-kertaistunut. Uusiutuvan energian buumi ei rajoitu teollisuusmaihin, kasvavat taloudet kuten Kiina, Intia ja Brasilia investoivat uusiutuvaan energiaan enemmän kuin teollisuusmaat, yksin Kiina 100 miljardia dollatia.
Uusiutuvasta energiasta on tulossa suurin markkina mitä maailmassa on koskaan ollut, biljoonien (tuhansien miljardien) dollarien markkina. Yksikään maa ei pärjää hyvin jättäytymällä sivuun.
Ilmastonmuutoksesta Kerry totesi, että emme saa toista tilaisuutta. Epäonnistumisen seuraukset olisivat peruuttamattomia. Jos hukkaamme tämän tilaisuuden, massiivisia jäätiköitä ei pystytä parsimaan takaisin kokoon.
Yhdessäkään pääkauoungissa ei ole taikasauvaa, jota heilauttamalla voisi täyttää tyhjenneet järvet ja joet ja muuttaa kuivuneet pellot taas hedelmällisiksi. Ja takuulla meillä ei ole valtaa pidätellä nousevaa merenpintaa.
Kerry muistutti myös, että viime 10 vuoden aikana niiden päästöjen määrä, joihin kohdistuu päästöhinta, on 3-kertaistunut. Viime vuonna yli 1000 suuryrityksen johtajaa ja sijoittajaa vaati hinnan asettamista päästöille.
Kerry ei maininnut Trumpin nimeä, mutta lähetti hänelle viestin:
Kenelläkään ei ole oikeutta pelkästään ideologisista syistä tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat miljardien ihmisten elämään. Ilmastonmuutoksen ei ylipäänsä pitäisi olla puoluepoliittinen asia. Ei se ole puoluepolitiikkaa Pentagonin johtajille, jotka kutsuvat ilmastonmuutosta ”uhkien moninkertaistajaksi”.
Kerry muisteli Winston Churchilliä, joka rakasti Marrakeshin alueen maisemia, ja joka on sanonut: ”Joskus ei riitä että tekee parhaansa, on tehtävä se mikä on välttämätöntä.”
http://www.climatechangenews.com/2016/11/16/john-kerry-full-transcript-of-cop22-climate-summit-speech/