Tiiviskin kaupunki vaatii henkireikiä

Vastine Aamulehdelle

Aamulehden Asiat-liitteessä 9.3. visioitiin Tampereen kaupunkirakenteen tiivistämistä, esimerkiksi sijoittamalla Hervannan verran asukkaita Kaupun metsään. Kaupunkirakenteen tiivistämiselle löytyy hyviä perusteluita, muun muassa energian säästö ja parempi joukkoliikenne, ilmastonsuojelun kannalta hyviä asioita.
 
Euroopan vanhoissa kaupungeissa asukastiheys on paljon suurempi kuin meillä. Mutta havaintojeni mukaan Manner-Euroopassa osataan myös Suomea paremmin yhdistää tiiviys inhimilliseen mittakaavaan ja rauhaisaan asuinympäristöön. Hollanti on Euroopan tiheimmin asuttu maa, mutta sen tiiviit kaupungit ovat suomalaiseen silmään ällistyttävän inhimillisiä ja vehreitä.
 
Kaupungin ei tulisi olla vain paikka, jossa asuntoja pinotaan vierekkäin ja päällekkäin. Ihmisen pitäisi kaupungissakin voida levätä, rentoutua ja rauhoittua.
 
Brysselissä käyttämäni asunto on alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Europarlamentista, mutta makuuhuoneeseeni ei liikenne möykkää eikä katulamppu paista. Asunto on Brysselissä mitä tyypillisin. Vastaavaa vuokra-asuntoa ei 13 vuoden kansanedustaja-aikanani koskaan sattunut kohdalle Helsingin kantakaupungissa. Tampereella kysyin kerran katuvalosuunnittelijalta, eikö suunnittelussa yritetä välttää katulamppujen valokiilojen osumista asuntojen ikkunoihin. "Ei tosiaankaan", hän vastasi. Sen huomaa.
 
Suomessa kaupunkisuunnittelu tuntee lähinnä kaksi ääripäätä, hyvin väljät pientaloalueet ja kolkot kerrostalokolossit. Mieltä puuttuu melkein kokonaan Manner-Euroopalle tyypillinen kaupunkikortteli, jossa on liikenteeltä ja melulta suojattu vehreä sisäpiha, 2-4 kerroksen korkuisten talojen ympäröimänä. Tällainen kortteli on asuinneliöiden kannalta yhtä "tehokas" kuin sellainen, jossa 6-8 kerroksen korkuinen talo seisoo keskellä tonttia, piha avoinna liikenteen melulle ja ohikulkijoiden katseille. Suomessa tehdään jälkimmäisiä, koska ne ovat kätevämpiä rakennusfirmojen nostureille.
 
Monissa Euroopan kaupungeissa, esimerkiksi Wienissä, on aivan ydinkeskustassa ällistyttävän vehreitä, rauhallisia ja kauniita kerrostalojen sisäpihoja.
 
Missään muualla Länsi-Euroopassa en ole nähnyt vastaavaa kerrostalojen elementtijulkisivujen ylivaltaa kuin Suomessa.
 
Hyvässä kaupungissa on hyvä liikkua jalan ja pyörällä, se käyttää luonnon tarjoamia mahdollisuuksia virkistymiseen ja viihtymiseen. Esimerkiksi Tampere voisi vihdoin viimein rakentaa kävelytiet Näsijärveltä Pyhäjärvelle Tammerkosken rantaa myöten. Ajatus on valtuustossa esitetty jo ainakin 1980-luvulla. Jos Ratinan jätevedenpuhdistamo siirrettäisiin toiseen paikkaan, Ratinan rannasta voitaisiin tehdä ihana oleskelupaikka kaupunkilaisille.
 
Tiivis kaupunki, josta ihminen kaipaa pois, jotta sielu voisi levätä, ei ole ekologinen. Tiivistäkin kaupunkia rakennettaessa pitää ajatella ensisijaisesti asukkaita eikä rakennusfirmojen nostureita.
 
Satu Hassi