Talvivaara opetti: ympäristönsuojelun laiminlyöminen käy kalliiksi

Talvivaaran katastrofaaliseksi pahentunut tilanne ja laiminlyöntien sarja opettaa, että ympäristönsuojelun laiminlyönti tulee lopulta paljon kalliimmaksi kuin vastuullisuus. Se tulee kalliiksi lähiseudun asukkaille, yrityksille ja mökkiläisille, mutta lopulta myös kaivosyhtiölle, joka yritti livahtaa riman ali eikä yli.
Jotta kaivostoiminnalla voisi olla Suomessa tulevaisuutta – varsinkaan niin ruusuista kuin entinen ministeri Häkämies ja uusi ministeri Vapaavuori ovat maalailleet – kaivosten ympäristönsuojelun pitää olla kunnossa.
Varmaankin Talvivaaran kaivosyhtiössä ajateltiin, että on edullinen ratkaisu korottaa vanhaa jäteallasta muutamalla metrillä vahvistamatta sen rakenteita, vaikka allas oli sitä ennen jo vuotanut pariin kertaan. Kai yhtiössä sentään joku tiesi, että kun nestepintaa korotetaan, paine pohjalla kasvaa ja heikko rakenne joutuu entistä kovemmille.
Nyt tämä ei enää näytä yhtä edulliselta, kun altaan pohja on revennyt ja siitä viime viikolla vuoti myrkyllisiä aineita sisältävää lientä noin kerrostalollinen (5000-6000 m3) tunnissa, ja edelleenkin tuhansia kuutioita tunnissa. Ympäristöön on Suomen ympäristökeskuksen mukaan päässyt nikkeliä saman verran kuin kaivos saisi päästää vuodessa.
Varmaankin Keskustapuolue ajatteli ajavansa elinkeinojen ja työllisyyden asiaa, kun se viime hallituksessa ensin hallintoministeri, sitten pääministeri Kiviniemen johdolla ajoi läpi alueellisten ympäristökeskusten yhdistämisen elinkeinokeskuksiin.
Varmaankin silloinen ympäristöministeri Lehtomäki ajatteli huolehtivansa Kainuun elinkeinoelämästä, ehkä vähän Talvivaarastakin, kun hän päätti että Kainuussa ely-keskuksen johtaja Kari Pääkkönen saa samalla olla myös sen ympäristöjohtaja, ei tule elinkeinopuolen ja ympäristöpuolen välille riitaa, varsinkaan kun Pääkkönen on vain virkavapaalla Geologian tutkimuslaitoksesta, jonka tehtävä on edistää kaivostoimintaa.
http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtaja-on-l…
Talvivaaran kaivosyhtiön kannalta tuntui varmaan mukavalta, kun ely-keskuksen patoturvallisuudesta vastaamaan nimitettiin Timo Regina, sama mies joka Destian palveluksessa oli rakentamassa kaivoksen jäteallasta.
http://suomenluonto.blogit.fi/talvivaaran-allasonnettomuus-on-jo-ma…
Nyt näyttää siltä, että Talvivaaran kaivosyhtiön kannaltakin olisi loppujen lopuksi ollut halvempaa, jos Kainuun elyn ympäristövalvonta olisi ollut reippaampaa ja erityisesti altaiden ja patojen turvallisuutta olisi vahtinut tiukkapipoisempi tyyppi.
Kun toimitaan firmojen tahdon mukaan, liian usein katse tuppaa olemaan vain lyhyen aikavälin kustannuksissa. Liian herkästi vähätellään riskejä sekä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Se ei välttämättä ole näiden firmojenkaan kannalta kaukonäköistä eikä viisasta.
Jos uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori haluaa edistää kaivostoimintaa Suomessa, hän panee ensi töikseen yhdessä ympäristöministeri Niinistön kanssa valmisteluun sen, että aluehallintoon palautetaan itsenäiset ympäristöviranomaiset takaisin.
Venäjällä lakkautettiin Putinin aikana ympäristöviranomaiset ja alistettiin ne luonnonvaraministerin alle. Venäläisen mallin kokeilu Suomen aluehallinnossa pitäisi lopettaa nyt.
Sen lisäksi isoilta firmoilta pitäisi ruveta perimään kustannuksia vastaavat maksut niiden ympäristölupien käsittelystä ja valvonnasta, jotta ympäristöä ei pilattaisi alueviranomaisten liian pienten voimavarojen vuoksi.
Eilisessä Hufvudstadsbladetissa ja monissa tämänpäiväisissä lehdissä kaivosprofessori Kari Heiskanen varoittaa sulkemasta Talvivaaran kaivosta, koska valtavissa bioliuotuskasoissa bakteerit irrottavat metallia malmista, jota ei pysty millään pysäyttämään. Jos bakteerien tuottamasta metalliliemestä ei oteta metallia talteen, vuotavaan jätealtaaseen alkaa kohta valua entistä vaarallisempaa lientä.
Heiskanen maalaa siis Talvivaaran kaivoksen vähän kuin ydinreaktoriksi, jonka toimintaa ei saada kerralla seis vaan se pysyy vaarallisena vuosikausia tuotannon lopettamisen jälkeenkin.
Toisaalta minulle on myös tullut viesti yliopistomikrobiologilta Kuopion yliopistosta. Hänen mukaansa kaivoksen ”bioreaktorien” toiminta loppuu, kun niihin ei enää puhalleta ilmaa ja kun kasat peitetään.
No, jos tämä mikrobiologi on oikeassa, herää kysymys, mitä on kaivosprofessori Heiskasen lausunnon takana. Jos taas Heiskanen on oikeassa, kaikissa nyt vireillä olevissa bioliuotukseen perustuvissa kaivoshankkeissa tulee ottaa huomioon, että prosessia ei pysty pysäyttämään.
Senhän olemme jo ennestään oppineet Talvivaarasta, että kaivos, joka käyttää bioliuotusta, on väistämättä myös uraanikaivos, koska bioliuotus erottaa malmista uraanin.