“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Selkokieltä vai lyhennepuuroa

Olen vuoden alusta ollut Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen. Olen saanut opetella uusia käsitteitä kuten lanula, yla, tetola, ikila, osela ja sivela.

Vuonna 1984, kun minut ensimmäistä kertaa valittiin Tampereen kaupunginvaltuustoon, lautakunnilla oli vielä ymmärrettävät nimet, esimerkiksi koululautakunta sekä kulttuuri-, sosiaali-, terveys- ja kaavoituslautakunta.

Jos oikein olen ymmärtänyt, luettelemani nykyisten lautakuntien lyhenteet tarkoittavat lasten ja nuorten palvelujen lautakuntaa, yhdyskuntalautakuntaa, terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakuntaa, ikäihmisten palvelujen lautakuntaa, osaamis- ja elinkeinolautakuntaa sekä sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakuntaa.

Suomessa näyttää olevan sääntö, että aina kun organisaatioita uudistetaan, uudelle puljalle annetaan entistä käsittämättömämpi ja sekavampi nimi.

Tämä alkoi kai peruskoulu-uudistuksesta. Silloinhan luotiin koulu, jossa ensin siirrytään ala-asteelta yläasteelle ja sitten yläasteelta keskiasteelle. (Lukio ja ammatilliset oppilaitokset ovat keskiastetta.)

Jossain vaiheessa muotiin tuli tekolatina. Postipankista tuli Leonia, Telestä tuli Sonera, Kansallispankin ja Yhdyspankin naimakaupasta Merita, Imatran Voimasta Fortum. Huippu on Itella, josta Postin johto huolellisesti varmisti, ettei se millään kielellä tarkoita mitään.

Nalle Wahlroosin yhteiskunnalliset näkemykset ovat syvältä, mutta sille nostan hattua, että ostettuaan Leonian hän antoi sille hyvän ja perinteikkään nimen Sampo, vaikka sekin pankki on sittemmin jo muuttanut nimeään.

Viime hallitus lakkautti läänit ja perusti tilalle elyt ja avit, siis alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastot sekä aluehallintoviranomaiset. Kuka oikeasti pystyy muistamaan tällaisia nimiä? Minä en ainakaan muistaisi ilman Talvivaaraa, jonka ympäristöluvat ja -valvonnan Kainuun ely sössi.

Sosiaali- ja terveydenhoidon uudistuksesta on puhuttu niin paljon, että muutkin kuin ammattipoliitikot saattavat muistaa, mihin sote-uudistus viittaa. Jostain kumman syystä kuntarakenneuudistuksesta ei puhuta kura-uudistuksena. Ehkä se antaisi liian todenmukaisen kuvan siitä, mitä tuleman pitää.

Melkein jokainen, joka tulee toimittamaan poliittisille päättäjille mitä tahansa asiaa, osaa nykyisin sijoittaa lauseisiinsa hengästyttävän määrän synergiaa, vahvuusalueita, painopisteitä, vetovoimatekijöitä ja muuta höpölöpöä.

Jos laki ei sanoisi, että kaupunginvaltuusto on kaupunginvaltuusto, sekin olisi varmaan jo kohakone (=konsernihallinnon koordinointineuvosto).

Haluan takaisin ymmärrettävän suomen kielen. Tampereella on juuri muodostettu pormestarikoalitio johtamaan kaupunkia. Perustetaan myös poikkipoliittinen poppoo lobbaamaan selkokielen puolesta.