“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Saako pääministeri Vanhanen puhua mitä sattuu?

Suomen maine yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista rapisee kovaa vauhtia, kun vaalirahoituksesta tihkuu julkisuuteen lisää tietoa. Suomen tiedotusvälineet aloittivat uuden vaalirahoituskohun ryhdikkäästi heti vaalien jälkeen. Meikäläisessä herää kysymys, miksi ei ennen vaaleja. Tulivatko nuo asiat todellakin tietoon vasta 7.6. pidettyjen Europarlamentin vaalien jälkeen? Jos ne tiedettiin ennen vaaleja, miksi niitä ei julkistettu silloin?

Aviisissa kuin aviisissa kysellään ja irvaillaan, onko Vanhanen valehdellut tietoisesti, vai pätkiikö hänen muistinsa oikeasti ja kumpi on pahempi.

Vanhasen motoksi sopisi näköjään ”puhun niin totta kuin huvittaa”, tai ”puhun niin totta kuin on pakko”.

En huomannut yhdenkään tiedotusvälineen viime viikolla nostaneen esiin sitä, että Europarlamentin vaalien alla Keskustan puoluesihteeri Korhonen ja puolueen puheenjohtaja Vanhanen ylvästelivät sillä, että puolue julkistaa kaikki yli 5000 euron lahjoitukset. Ja se suuri julkistus oli, että vuonna 2008 ja tänä vuonna yli 5000 euron lahjoituksia ei ole tullut. Nyt on selvää, että tämä oli tahallinen hämäys. Vuotta aikaisemmin, eli eduskuntavaalivuonna 2007 tukea onkin tullut ainakin kahdelta taholta vähintään 100 000 euroa kummaltakin. Toinen näistä tahoista on TT-säätiö eli välikäsien kautta Elinkeinoelämän keskusliitto ja toinen ryhmä liikemiehiä Kehittyvien Maakuntien Suomen ja Menestyvä Suomi ry:n kautta. Molemmissa viimeksi mainituista on mukana Nova Kiinteistökehitys Oy, joka on muun muassa rakentanut jättimyymälöitä eri puolille Suomea.

Tänään sitten lehdet kertovat, että Vanhanen on tavannut myös eduskuntavaalien jälkeen niitä liikemiehiä, jotka olivat Kehittyvien maakuntien Suomen ja Menestyvä Suomi ry:n takana. Mukana oli myös Nova Kiinteistökehitys Oy:n toimitusjohtaja ja Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan toimitusjohtaja. Nova ja Keva ovat tehneet keskenään 20 miljoonan arvoisia kiinteistökauppoja, jotka liittyvät Rovaniemelle rakennettuun moottorikelkkatehtaaseen. Kevan toimitusjohtaja Kauppinen on keskustalainen, samoin Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Kaiken kukkuraksi Kauppinen on väittänyt Kevan hallitukselle, ettei kuntien eläkerahoja koskaan ole mennyt Novalle. Kevan ylin valvoja on ministeriö, jossa valvonnasta vastaa viime kädessä keskustalainen ministeri Mari Kiviniemi.

Monissa lehdissä on pohdittu, onko pääministeri Vanhasen eduskunnalle antama väärä tieto yhtä vakava asia kuin pääministeri Jäätteenmäen antama väärä tieto. Jossain lehdessä näin pohdiskeltavan, että Jäätteenmäen kohdalla oli kyse rikollisin keinoin hankitun tiedon alkuperästä.

Vaalirahoitus on laillista. Mutta lahjonta ei ole. Lahjonta on sitä, että rahalla ostetaan tietynlaisia poliittisia päätöksiä, esimerkiksi kaavoituspäätöksiä tai kiinteistöjä koskevia kuntien päätöksiä.

Liikemies Kyösti Kakkonen, joka ohjasi yhteensä 170 000 euron vaalituen Menestyvä Suomi ry:n ja Kehittyvien maakuntien Suomen kautta, on lanseerannut käsitteen ”maksullinen arvovalintavaikuttaminen”. Jos se tarkoittaa, että vaalirahoituksella, tai ylipäänsä rahalla, ostetaan poliittisia päättäjiä tukemaan tietynlaisia päätöksiä kuntien tai valtion päätöksentekoelimissä, niin silloin kyse on lahjonnasta.

Jos vaalirahoitus ja Nova-yhtiön kiinteistökauppojen kytkeminen Kevaan ja Rovaniemen kaupunkiin on lahjontaa, niin silloin myös Vanhasen tapauksessa on kyse rikoksen peittelyyn liittyvästä valehtelusta. Minä en ole pätevä ratkaisemaan, onko näin. Mutta toivon todella, että joku oikeudellinen auktoriteetti tutkisi asian.

Mutta veikkaan, että aika monessa maassa pääministeri olisi eronnut jo pelkästään siksi, että ilmenee asioita, joihin voi liittyä lahjonnan mahdollisuus.

Jokainen, joka on itse ollut ehdolla vaaleissa ja nähnyt toisaalta miten vähiin vaalimainoksiin kenenkään henkilökohtaiset rahat riittävät ja toisaalta miten näkyvästi, eli isolla rahalla, koko joukko ehdokkaita mainostaa, on kauan sitten tajunnut, että vanhoilla isoilla puolueilla ja niiden ehdokkailla on rahakkaita tahoja tukenaan.

Seuraukset näkyvät suomalaisessa maisemassa. Jos kuntien kaava- ja rakennuspäätökset olisivat perustuneet vain ja ainoastaan kuntalaisten tahtoon, Suomeen ei mitenkään olisi voinut nousta pitkin peltoja, kirkonkyliä ja kaupunkeja niitä tuhansia ja taas tuhansia toinen toistaan rumempia laatikoita, jotka särkevät silmiä minne tahansa päin maatamme matkustaakin.

Kuka tutkiva journalisti laskisi yhteen kunkin puolueen ja puolueen ehdokkaiden vaalimainoksien hinnan äsken pidetyissä Europarlamentin vaaleissa? Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä käydä läpi vaaleja edeltäneen 2-3 viikon sanomalehdet. Se lienee vielä muistissa, keillä ehdokkailla oli näyttäviä ulkomainoskampanjoita ja tv-mainoksia. Lehti-ilmoitusten ja ulkomainosten sekä tv-mainosten hinnat ovat julkista tietoa. Minulla on sellainen olo, että vaalien alla tehdyissä ennakkoilmoituksissa ei kerrottu kaikkien kampanjoiden hinnasta koko totuutta.