“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ruoan alkuperästä saa kohta tietoa helpommalla

Valppaat kuluttajat ovat huomanneet, että läheskään kaikki kotimaisuusmielikuvilla markkinoitu ruoka ei oikeasti ole kotimaista. Vaikka tuotemerkki ja firman nimi kuulostaisivat supisuomalaisilta, tuote ja varsinkin sen raaka-aineet voivat silti olla peräisin muilta mailta.

Kohta alkuperämaan selville saaminen helpottuu. Heinäkuun alussa EU-parlamentti ja EU:n ministerineuvosto hyväksyivät uudet säännöt elintarvikepakkausten merkinnöille.

Tieto, joka valmistajien pitää meille kuluttajille kertoa, paranee. Mutta parempaankin olisi pystytty jos tahtoa olisi ollut riittävästi.

Ruoan alkuperämaa on jatkossa kerrottava lihasta ja muutenkin aina kun sen kertomatta jättäminen voisi olla harhaanjohtavaa. Pääraaka-aineen alkuperä on kerrottava, jos tuotteen valmistusmaa kerrotaan, mutta raaka-aine on eri maasta.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että jos ruisleipä myydään Suomessa leivottuna, on kerrottava jos itse ruis on ulkomaista. Tai jos vehnäjauho myydään suomalaisen myllyn tuotteena, pitää kertoa jos vehnä on ulkomailta.
Alkuperämerkintöjä voidaan vielä laajentaa. Komission on 2 vuodessa julkaistava arvio vaikutuksista, jos myös valmisruokien lihan alkuperä kerrottaisiin, samoin jos eläin on syntynyt, kasvatettu ja teurastettu eri maissa – mikä tarkoittaa että eläviä eläimiä on kuljetettu pitkiä matkoja.

Muutenkin harhaanjohtaminen vähenee. Jatkossa kuluttajaa ei enää saa hämätä tuotteella, jossa lukee ”vain hedelmän oma sokeri”, mutta joka on kuitenkin makeutettu aspartaamilla, jota epäillään epäterveelliseksi. Aspartaamista pitää olla selkeä merkintä.

Pakkauksessa pitää kertoa myös, jos kokonaiselta näyttävä liha tai kalapala onkin koottu pienemmistä paloista. Jos liha- tai kalatuotteeseen on lisätty vettä yli 5 % , sen pitää näkyä tuotteen nimessä.

Itse olen hämmästellyt esimerkiksi ”kalkkunafilettä”, josta pakkaus kertoo sen sisältävän kalkkunanlihaa esimerkiksi 80 %. Sehän tarkoittaa että suunnilleen loput on vettä. Jatkossa tällaisen tuotteen nimi pitäisi olla esimerkiksi ”vedellä jatkettu kalkkunafile” – tai vaihtoehtoisesti lisättyä vettä saisi olla korkeintaan 5 %.

Erityisesti olen ilahtunut siitä, että pakkausten kuvatkaan eivät jatkossa saa olla harhaanjohtavia. Limsapullossa ei saa olla appelsiinin kuvaa jos siinä ei oikeasti ole appelsiinia, eikä jugurttipurkissa mustikan kuvaa jos siinä on oikeasti vain sokeria, väriä ja mustikka-aromia.

Lihapullaksi ei saa kutsua palleroita, joiden pääraaka-aine on broilerinnahka.
Entä mitä olisi voitu tehdä paremmin? No, tietenkin kaikki ne alkuperämerkinnät, joiden toteuttaminen jäi odottamaan  vaikutusselvityksiä ja myöhempää päätöstä, olisi voitu päättää jo nyt.

Kantona kaskessa oli teollisuuden vastustus. Myös suomalainen elintarviketeollisuus vastusti ruoan raaka-aineiden, edes pääraaka-aineen alkuperän merkintävelvollisuutta.
 
Yksi teollisuuden lobbarien perusteluista oli, että leipomotuotteiden jauhot voivat tulla useista maista. Ehdotin, että merkinnäksi voisi kelvata myös ”alkuperä vaihtelee”. Silloin Suomessa valmistettujen keksien, pullien, leipien, näkkileipien yms ostaja tietäisi että vehnä- ja ruisjauhot eivät välttämättä tule Suomesta.

Mutta eivät teollisuuden edustajat halunneet tätäkään. On siis ilmeistä, että omakin teollisuutemme haluaa myydä kotimaisuusmielikuvilla tuotteita, joissa suomalaista on lähinnä tuotenimi.
Mutta kaikkein tärkein mitä jäi saavuttamatta, oli valmisruokapakkausten etusivulle tuleva vilkaisumerkintä, josta kuluttaja näkee heti, onko tuote kaloripommi.

Tämä liittyy asiaan, josta Hämeen Sanomat kirjoitti 4.7. Suomalaiset lihovat siihen malliin, että nykymenolla 2-tyypin diabeteksen saa kohta vuosittain 12 500 ihmistä. Sama ongelma on koko Euroopassa.

Tärkeä syy lihomiseen ovat teolliset valmisteet, joissa piilee usein valtavat määrät kaloreita.
EU-komissio esitti, että pakkausten etupuolelle tulisi isommalla tekstillä tiedot kalorien, rasvan, suolan, sokerin ja hiilihydraattien määrästä. Näin kuluttaja näkisi helpommalla onko tuote tyhjiä kaloreita täynnä.

Mutta teollisuuden lobbaus oli niin voimakasta, että tämä pakkausten etupuolelle tuleva merkintä kaatui. Minusta tämä on valitettavaa. Katselen aika usein ruokakaupassa myös ihmisten ostoskärryjä. Huomattavan usein ylipainoisten ihmisten kärryissä on puolentoista litran limsapulloja, olutta, perunalastuja, ranskanperunoita, tönkkösokeroituja jälkiruokavanukkaita, vaaleaa leipää, wienereitä, croissanteja, karkkeja ja muita tyhjien kalorien pommeja. Uskon, että jos merkinnät olisivat selkeämpiä, ainakin osa ihmisistä ostaisi näitä tuotteita harvemmin.

Hämeen Sanomille 21.7.2011