Rikin jälkikatkua – sekä taitavia ja suoraselkäisiä suomalaisia

Paljonko ihmishenkiä säästyy?
Minulta on kyselty eri foorumeilla, mistä on peräisin julkisuudessa esittämäni arvio laivojen ilmansaastepäästöjen aiheuttamasta 50 000 ennenaikaisesta kuolemasta. Tässä – jälleen kerran – linkki tietolähteeseen, tanskalaisen Centre for Energy, Environment and Health (CEEH) -tutkimuslaitoksen raporttiin. http://www.ceeh.dk/CEEH_Reports/Report_3/index.html
Myös eduskunnan ympäristövaliokunnan rikkidirektiivistä antamassa lausunnossa todetaan päästövähennysten terveyshyödyt. Valiokunta kuuli asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Raimo O. Salosta. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ymvl_9_2011_p.shtml
”Nykyisellä SECA -alueella (Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali) käytettävien laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuuden laskemisen nykyisestä 1,5 prosentista 0,1 prosenttiin 1.1.2015 alkaen (skenaario SEA1) on päästö- ja pitoisuusmallinnuksissa arvioitu pienentävän ulkoilman PM10 -vuosipitoisuuksia 10–30 prosenttia näiden merialueiden läheisiltä rannikoilta aina muutamien satojen kilometrien päähän sisämaassa.
Vuonna 2020 pienhiukkasiin liittyvien hengitys- ja sydänsairaiden ja vastasyntyneiden kuolemien arvioidaan vähentyvän EU:n jäsenmaissa noin 16 500 tapauksella. Vastaavasti nykyinen PM10 -vuosipitoisuus pienenisi arviolta 10–20 prosenttia Suomen etelä- ja länsirannikoilta sisämaahan ulottuvalla väkirikkaalla alueella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos korostaa erityisesti, että laivojen pienhiukkas- ja rikinoksidipäästöjä sekä polttoperäisille pienhiukkasille altistumista ja terveyshaittoja Suomessa ja muissa Euroopan maissa on aikaisemmin aliarvioitu. Myös rikin ja typen laskeumat sekä niistä johtuva vesistöjen ja maaperän happamoituminen ja rehevöityminen vähenisivät”.
Myös THL siis toteaa, että laivojen päästöjen suitsiminen tulee säästämään kymmeniätuhansia ihmishenkiä.
Eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan myös, että päästövähennyksistä saatava hyöty on moninkertainen kustannuksiin verrattuna: ”Komission ehdotuksiin liittyvistä vaihtoehtoisista skenaarioista on tehty kustannus-hyötyanalyysi, jossa arvioidaan saavutettavat terveyshyödyt EU:ssa v. 2020 (10–36 miljardia euroa / vuosi) moninkertaisiksi verrattuna laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuuden laskemisesta tai soveltuvista vaihto-ehtoisista, innovatiivisista toimista syntyviin kustannuksiin (0,9–10 miljardia euroa / vuosi). Suomen nettokustannushyödyiksi eri skenaarioissa arvioidaan 90–96 miljoonaa euroa / vuosi. Kustannus-hyötyanalyysiä pidetään yleisesti korkeatasoisena”.
Taitavat ja suoraselkäiset suomalaiset
Viime päivien suomalaisesta mediasta on saanut käsityksen, että ”rikkidirektiivistä” on käyty valtava poliittinen vääntö, jossa toisella puolella on ollut melkein koko Suomi ja toisella puolen lähinnä Satu Hassi.
Mauri Pekkarinen suomi Suomenmaassa 13.9 suomalaismeppejä, jotka ”ympäristöhurmiossaan toimivat maan etuja vastaan”. Tämä on jopa kepulaisen rehellisyyden näytteeksi huippusaavutus. Itämeren uusi rikkiraja on päätetty vuonna 2008 Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, ja päätöksen hyväksyi silloin Suomen puolesta Matti Vanhasen hallitus, jossa Pekkarinen istui elinkeinoministerinä. Hyvä kun heräsit ajoissa Mauri!
Ajoissa on herännyt myös Elinkeinoelämän keskusliitto, joka on pitänyt rikkirajojen kustannuksista isoa ääntä ja noin vuodesta 2010 alkaen puhunut tästä myös suomalaisille mepeille useilla lounailla ja illallisilla. Valitettavasti IMO:n päätös tehtiin kuitenkin jo 2008.
Helsingin Sanomien 23.8.2012 mukaan johtaja Tuomas Ranta Trafista kertoi suomalaisten etujärjestöjen myöhästyneen vaikuttamisessa ainakin viisi vuotta. Asian valmistelu IMO:ssa alkoi 2005, ja vaikuttaa olisi pitänyt viimeistään 2007.
Talouselämä-lehdessä 28/2012 Mika Nykänen, nykyinen Metallinjalostajien toimitusjohtaja, valitti Itämeren 0,1 prosentin rikkirajan tulleen ”karmeana yllätyksenä”. Vuonna 2008, kun IMO teki tämän päätöksen, Nykänen oli Laivanvarustajaliiton johdossa.
Ilmeisesti sekä Nykänen että EK seurasivat IMO:n päätöksentekoa tosi tiiviisti, koska silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen kertoi heidän käyneen ministerin puheilla jopa viikkoa ennen IMO:n lopullista päätöstä (IMO-asiat kuuluvat hallituksessa liikenneministeriölle). Vehviläinen kirjoitti 11.9.2012: ”Tulin tietoiseksi IMO:ssa vuosia valmistelussa olleesta rikkipäästöjen neuvotteluprosessista ja sen ongelmista siinä vaiheessa, kun neuvottelut olivat jo ohitse, vaikuttamisen paikka mennyt ja vain muodollinen päätös oli tekemättä. Minua rikkisopimuksen mahdollisesta lisäkulusta informoi Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja viikkoa ennen IMO:n kokousta, lokakuun alussa 2008. Vein asian Vanhasen hallituksen tietoon. En kuitenkaan saanut hallitukselta mandaattia siihen, että Suomen virkamiesedustajat olisivat kokouksessa ilmoittaneet, että Suomi jää rikkisopimuksen ulkopuolelle”.
No, sen jälkeen kun IMO:n päätös oli tehty, teollisuuden etujärjestöt ovatkin sitten hiukan näkyvämmin lobanneet sitä vastaan. On vaadittu, että IMO:n päätös kumottaisiin tai sen voimaantuloa myöhennettäisiin EU-direktiivillä. Mutta kukaan ei ole kertonut, ei minulle eikä myöskään EU-maiden hallitusten välisissä neuvotteluissa, miten tämän voisi tehdä laillisesti. Ajatus, että EU säätäisi lain, joka olisi kansainvälisen ympäristösopimuksen vastainen, ei ymmärrettävästi juuri herätä vastakaikua.
Esiintyvätkö suomalaisen elinkeinoelämän edustajat ylipäänsä muille kuin suomalaisille poliitikoille ja kotimaiselle medialle? Minä olen havainnut kaksi sellaista suomalaisten etujärjestöjen lobbaustilaisuutta Brysselissä, jotka ovat olleet tarkoitettu muillekin kuin suomalaisille. Ensimmäinen niistä oli seminaari, jossa oli paikalla muutama suomalaismeppi ja sen lisäksi sankka joukko lobbareita muista maista. Seuraava oli kaikenmaalaisille mepeille tarkoitettu illallinen. Se pidettiin viime toukokuussa, viikko sen jälkeen, kun EU-direktiivin lopullinen sanamuoto oli hyväksytty parlamentin, ministerineuvoston ja komission välisissä neuvotteluissa. Ehkä näin hyvän ajankohdan oli teollisuuden edunvalvojille neuvonut tilaisuuden virallinen emäntä, Eija-Riitta Korhola.
No, ne suomalaiset mepit, jotka parlamentin täysistunnossa äänestivät rikkidirektiiviä vastaan ja ovat suomalaisessa julkisuudessa ankarasti moittineet direktiiviä ja kertoneet, miten epäisänmaallinen Satu Hassi on, ovat varmaan toimineet EU-parlamentissa ponnekkaasti ja vaivojaan säästämättä? Varsinkin se heistä, joka viime EU-parlamenttivaalien alla kertoi olevansa vaikutusvaltaisin suomalaismeppi. Tulokset herättävätkin kunnioitusta. Suomalaiset kokoomuslaiset ja kristillisdemokraatit kuuluvat parlamentin suurimpaan ryhmään, EPP:hen. Tästä ryhmästä rikkidirektiiviä vastaan äänestivät Eija-Riitta Korhola, Petri Sarvamaa ja Sari Essayah sekä kaksi virolaista, kun 239 äänesti rikkidirektiivin puolesta. ALDE-ryhmästä, johon keskustalaiset kuuluvat, rikkidirektiiviä vastaan äänesti kolme suomalaista kepulaista, 69 äänesti puolesta.
Onnea vaan!