Poliittiselle väkivallalle ja uusnatsismille ei saa antaa sijaa

Poliittisella väkivallalla ja uusnatsismilla ei saa olla sijaa Suomessa.
Meillä on kokemusta siitä, mihin vihanlietsonta ja väkivaltaan yllyttäminen voi johtaa.
1930-luvulla Lapuan liike harjoitti väkivaltaa, sieppasi ja jopa tappoi ihmisiä, mutta virallinen Suomi katsoi tätä läpi sormien, ja havahtui tuomitsemaan poliittisen väkivallan vasta, kun kyydityksen kohteeksi olivat joutuneet maan ensimmäinen presidentti Ståhlberg vaimoineen sekä eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Väinö Hakkila.
Ellei Lapuan liikkeen toimintaa olisi herätty tuomitsemaan, en usko että Suomi olisi kohdannut toista maailmansotaa yhtä yhtenäisenä kuin teki.
Nyt Suomessa vihapuhe on päässyt leviämään ja kärjistymään, ja arkispäiväistymään. Ensin aggressiivinen puhe kärjistyi netissä, jossa levitettiin puheenvuoroja, jollaisia aikaisemmin kohtasi lähinnä humalaisten suusta kapakan pöydissä. Ensin niitä esitettiin nimimerkin suojista. Nyt näkee ihmisten lietsovan sosiaalisessa mediassa räikeää rasistista vihaa ja jakavan jopa tappokehoituksia omissa nimissään. Näin vihapuhe on ikäänkuin normalisoitunut.
Tätä on katsottu läpi sormien aivan liian pitkään. Kuitenkin vihan lietsonta kansanryhmiä vastaan on ollut rikoslaissamme jo pitkään, samoin jo pitkään rangaistuyksen koventamisperuste on ollut rikoksen rasistinen motiivi, samoin järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen.
Näitä lakeja pitää ruveta noudattamaan. Onkin hyvä, että sisäministeriö on luvannut poliisille lisää resursseja tähän ja että sekä oikeusministeriö että sisäministeriö ovat luvanneet ryhtyä toimiin.
Mistä tahansa yhteiskunnallisesta asiasta pitää voida keskustella. Mutta se pitää tehdä tavalla, jolla ei leimata toisia ihmisiä ja toisenlaisia ihmisryhmiä epäihmisiksi.