Parlamentti vaatii ympäristönsuojelusopimusta ennen öljynporauksia Jäämerellä
Tänään EU-parlamentin täysistunto hyväksyi mietinnön, jota pidän aivan erityisen ilahduttavana. Aihe oli EU:n politiikka arktisen alueen suhteen. Päätös oli luonteeltaan niin sanottu oma-aloitemietintö. Toisin sanoen kyseessä ei ole laki vaan parlamentin mielipide. Vihreät saivat siihen merkittäviä asioita sekä alkuperäiskansojen oikeuksista että ympäristönsuojelusta.
Parlamentti katsoo, että Pohjoisen Jäämeren luonnonvarojen – käytännössä ennen muuta öljyn ja kaasun – mittavaa hyödyntämistä ei pidä aloittaa ennen kuin ympäristöstä ja riskeistä on riittävät tieteelliset tutkimukset ja ympäristönsuojelun periaatteista sovittu. Olin mukana neuvottelemassa tätä tekstiä ja olen sen hyväksymisestä tosi iloinen.
Parlamentti vaati myös EU-maita ratifioimaan ILOn sopimuksen 169 alkuperäiskansojen maaoikeuksista. Niihin maihin, jotka sitä eivät ole ratifioineet, kuuluu myös Suomi, ikävä kyllä. Itse asiassa Suomi lupasi YKssa jo monta vuotta sitten että asia hoidetaan, mutta eipä sitä vieläkään ole tehty. Kantona kaskessa on lähinnä se, että osa Lapin suomalaisista vastustaa tätä henkeen ja vereen, ja sen myötä ainakin yksi iso puolue.
Muutamia muita poimintoja uutisvirrasta:
Netistä tuli esiin uutinen tutkimuksesta, joka on julkaistu jo viime vuoden kesäkuussa, ja jonka mukaan limsoissa makeutusaineena käytettävä aspartaami lisää keskenmenon riskiä. Tutkimus on tehty Tanskassa ja siinä oli mukana yli 59 000 raskaana olevaa naista.
Aspartaamia käytetään makeutusaineena ”kevytlimsoissa”. Mutta aspartaamijuomien lipittäminen sokerijuomien sijaan ei taida olla kovinkaan hyvä idea.
Kemikaaleista on muutenkin tullut viikkojen varrella tasaiseen tahtiin mielenkiintoisia uutisia. Tässä kuussa EUn komissio ilmoitti harkitsevansa uusien kemikaalien listaamista aineisiin, joiden pääsyä vesistöihin ryhdytään rajoittamaan aikaisempaa tiukemmin.
Kemikaalilista on mielenkiintoinen, mukana ovat PFOS, bisfenoli A ja glyfosaatti. Nämä ovat kaikki aineita, joiden kanssa jokainen meistä on joutunut tekemisiin ja joiden terveysvaaroista on vuosien varrella sattunut silmääni useita uutisia.
Aloitetaan glyfosaatista. Se on pelloilla ja puutarhoissa käytetty rikkaruohomyrkky, jota markkinoidaan nimellä Roundup. Samasta aineesta tuli viime vuonna uutisia, joiden mukaan epäillään sen lisäävän Parkinsonin taudin riskiä. Toinen uutinen kertoi sen leviävän kasvien juurien kautta pohjavesiin paljon hanakammin kuin on aikaisemmin oletettu.
Bisfenoli A puolestaan on aine, jota käytetään kovissa kirkkaissa elintarvikemuoveissa, kuten tuttipulloissa. Aika monessa maassa on jo jonkin aikaa vaadittu bisfenoli An kieltämistä tuttipulloissa. On hyvä asia, että myös EUssa on nyt alettu suhtautua aineen riskeihin vakavammin.
Niinä vuosina, jolloin olen ollut EU-parlamentissa, bisfenoli Asta on tullut useita huolestuttavia uutisia. Aine tiedetään hormonitoimintaa häiritseväksi kemikaaliksi. USAssa todettiin joitakin vuosia sitten aineen lisäävän rintasyövän riskiä jo varsin pieninä pitoisuuksina. Viime aikoina on kohuttu erityisesti aineen vaikutuksista poikavauvoihin.
PFOS taas kuuluu niin sanottuihin non stick -kemikaaleihin, joita käytetään esimerkiksi teflonpinnoitteiden valmistukseen sekä nahan ja tekstiilien käsittelyyn vettä ja likaa hylkiviksi. Niitä on myös shampoissa. En tiedä varmaksi, ehkä kyse on niistä aineista shampoissa, jotka tekevät hiuksista liukkaan ja sileän tuntuiset.
PFOS-kemikaalit ovat erittäin pysyviä ja elimistöön jouduttuaan pysyvät siellä tosi pitkään. Elimistöön niitä joutuu esimerkiksi kalasta, ja kalaan esimerkiksi jätevesistä.
Ylipäänsä ympäristömme – ja mutkan kautta myös meidän itsemme – kemikaalialtistuksesta puhutaan aivan liian vähän asian tärkeyteen nähden.
Viime syksynä esimerkiksi tuli tutkimus, jonka mukaan saippuoiden ja pesuaineiden sisältämät antibakteeriset aineet ja lääkejäämät tekevät kaloista apaattisia ja haluttomia pariutumaan, ja näin tapahtuu jo hyvin alhaisilla pitoisuuksilla, 0,01-0,5 mikrogramaa litrassa. Nämäkin aineet tulevat vesistöihin nimenomaan jätevesien mukana.
Muutama päivä sitten useissa Suomen lehdissä oli juttu siitä, miten paljon Itämereen joutuu erilaisia haitallisia aineita jäteveden myötä. Hesarissa muistaakseni Viikinmäen jätevedenpuhdistamossa työskentelevä ihminen sanoo, että ihmisten tulisi miettiä muitä viemäriin panevat.
Perusongelma on mielestäni kuitenkin se, mitä aineita sallitaan käyttää tuotteissa, jotka joutuvat viemäriin osittain tai kokonaan. Tällaisiahan ovat esimerkiksi saippuat ja shampoot.
Viime syksynähän lehdissä puhuttiin myös siitä, tulisiko raskaana olevien naisten välttää meikkaamista, koska kosmetiikassa on niin paljon erilaisia kemikaaleja, jotka häiritsevät erityisesti poikassikiöiden kehitystä. Yksi niistä tutkimuksista, joiden johdosta tätä alettiin pohtia, oli Turussa tehty tutkimus, jonka mukaan kivessyöpien määrä on lisääntynyt erityisesti nuorilla miehillä.
Itse asiassa EU-lainsäädäntö on kieltänyt muun muassa karsinogeeniset (syöpäriskiä lisäävät) ja lisääntymiskykyä heikentävät aineet kosmetiikassa jo vuosia sitten, mutta aika ajoin kuitenkin pistokokeissa paljastuu että niitä löytyy meikeistä, parfyymeista ja muusta kosmetiikasta.
Lopuksi kommentoin lobbausviestejä, joita olen saanut siitä, tulisiko kaupoissa myytäviin tuotteisiin tulla pakollinen ”made in” -merkintä. Minusta se on todella kannatettavaa. Mutta Suomesta on tullut pääasiassa sitä vastustavia lobbausviestejä. Jo kauan sitten sain muistaakseni Keskuskauppakamarilta viestin, jossa väitettiin suunnilleen, ettei asia ole kuluttajalle merkittävä.
Viimeksi suomalaiset muotifirmat ovat vastustaneet pakollista ”made in” -merkintää sillä verukkeella, ettei sen avulla tehokkaasti taistella tuoteväärennöksiä vastaan.
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä minua ainakin kiinnostaa tietää, missä on valmistettu ihan aito Marimekon vaate tai lakana, tai vaikkapa Nokian puhelin. Ja uskon että aika montaa muutakin.