“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Parlamentin niukka enemmistö ei halunnut tukea seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia

Alla seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä ja -oikeuksia koskeva, oikeiston ja arvokonservatiivien äänin 10.12.13 täysistunnossa hyväksytty päätöslauselma ja sen alla valiokunnan ehdotus, joka samalla tuli hylätyksi, ja joka kulki Estrelan raportin nimellä.
Hyväksytty, EPP- ja ECR-ryhmien ehdottama teksti toteaa lähinnä vain, että seksuaali- ja lisääntymisterveysasiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Se hyväksyttiin äänin 334-327, eli 4 ääntä olisi riittänyt kääntämään enemmistön toiseksi.
Hylätty päätöslauselma toteaa mm, että seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ovat keskeisiä ylipäänsä naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumiselle, kuten mahdollisuudelle opiskella ja tehdä työtä. Hylätty raportti korostaa myös sitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen pitää olla syrjimättömiä.
EPP- ja ECR-ryhmien ehdotusta kannattivat suomalaisista:
Korhola, Terho, Essayah, Sarvamaa, Takkula
Sitä vastaan (eli käytännössä Estrelan puolesta):
Jäätteenmäki, Jaakonsaari, Torvalds, Hassi, Cronberg, Pietikäinen, Repo.
Jos siis EPP- ja ECR-ryhmien ehdotus olisi hylätty, parlamentti olisi päässyt äänestämään Estrelan raportista.
Hyväksytty päätöslauselma:
Doris Pack, Astrid Lulling, Angelika Niebler, Christa Klaß, Joanna Katarzyna
Skrzydlewska, Regina Bastos, Nuno Teixeira, Paulo Rangel
PPE-ryhmän puolesta
Marina Yannakoudakis
ECR-ryhmän puolesta
Mietintö A7-0426/0000
Edite Estrela
Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet
2013/2040(INI)
Vaihtoehtoinen päätöslauselmaesitys (työjärjestyksen 157 artiklan 4 kohta)
päätöslauselmaesitykselle, joka ei liity lainsäädäntöön, A7-0426/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja niitä
koskevista oikeuksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kansanterveyttä
koskevan 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan, jossa todetaan, että ”unionin
toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden
terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja
tarjoamiseen”,
– ottaa huomioon vuonna 1994 hyväksytyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin
Kairon toimintaohjelman ja vuonna 1995 hyväksytyn naisten maailmankonferenssin
Pekingin toimintaohjelman,
A. ottaa huomioon, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin Kairon
toimintaohjelmassa määritellään seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat
oikeudet;
1. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä kouluissa
annettavaa seksuaalikasvatusta koskevien politiikkojen muotoilu ja täytäntöönpano kuuluu
jäsenvaltioiden toimivaltaan;
2. toteaa, että vaikka terveyttä ja koulutusta koskevien politiikkojen muotoilu ja
täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, unioni voi osallistua parhaiden
käytäntöjen edistämiseen jäsenvaltioissa;
3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle,
jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle
sekä YK:n pääsihteerille.
……………………………………………
2) Estrelan raportti, joka tuli hylättyä, kun yllä oleva EPP- ja ECR-ryhmien ehdottama teksti hyväksyttiin. Estrelan raportti oli FEMM-valiokunnan (naisten oikeuksien ja tasa-arvon valiokunnan) ehdotus:
EU:n yleinen seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikka
1. vahvistaa, että terveys on yksi perusihmisoikeuksista, joka on välttämätön muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle, ja että EU:ssa ei voida saavuttaa parasta mahdollista terveyden tasoa, ellei kaikkien ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia tunnusteta ja edistetä täysimääräisesti;
2. korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvillä loukkauksilla on suora vaikutus naisten ja tyttöjen elämään, naisten taloudelliseen riippumattomuuteen, naisten mahdollisuuteen käyttää sosiaalipalveluita, naisten etenemiseen päätöksentekotehtäviin ja osallistumiseen julkisessa elämässä, naisten altistumiseen miesten harjoittamalle väkivallalle sekä naisten koulutukseen pääsyyn ja yksityiselämän nauttimiseen ja että tällaiset loukkaukset vaikuttavat siten koko yhteiskuntaan;
3. korostaa, että naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on keskeistä syrjinnän ja väkivallan kierteen katkaisemiseksi sekä ihmisoikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden, edistämiseksi ja turvaamiseksi;
4. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat oleellinen osa ihmisarvoa ja että niitä on tarkasteltava rakenteellista syrjintää ja sukupuolten välistä eriarvoisuutta koskevassa laajemmassa yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin välityksellä erityisesti varmistamalla lisääntymisterveysohjelmien ja -palvelujen sekä vapaaehtoisen perhesuunnittelun ja äitiysterveyden ja vastasyntyneiden lasten terveyden kannalta olennaisen hoidon ja lääkkeiden saatavuuden sekä seuraamalla valppaasti toimintalinjoja ja/tai lainsäädäntöä, jotka voivat loukata seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia;
5. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan laadukkaita seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, jotka on sovitettu erityisryhmien (esimerkiksi nuoret ja heikossa asemassa olevat ryhmät) tarpeisiin ja joihin ei liity syrjintää tai tuomitsemisen pelkoa; korostaa, että tällaisilla palveluilla olisi pyrittävä myös siihen, että miehet ja pojat jakavat aktiivisesti vastuun seksuaalisesta käyttäytymisestä ja sen seurauksista, ja helpotettava tällaista vastuun jakamista;
6. korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjoilla on varmistettava, että ne kunnioittavat ja suojelevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä toteuttavat ne edistämällä ymmärrystä siitä, että ihmisen seksuaalisuus on myönteinen elämän osa-alue, ja luomalla hyväksyvyyden, kunnioittavuuden, syrjimättömyyden ja väkivallattomuuden kulttuurin;
7. korostaa, että EU:n on varmistettava unionissa ja tarvittaessa sen ulkosuhdepolitiikoissa, että lainsäädäntöä ja toimintalinjoja muutetaan, pannaan täytäntöön tai kumotaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien kunnioittamiseksi ja suojelemiseksi, sekä turvattava kaikkien ihmisten mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ilman minkäänlaista syrjintää;
8. korostaa, että lisääntymiseen liittyvät valinnat ja hedelmällisyyteen liittyvät palvelut olisi tarjottava syrjimättömissä puitteissa;
9. korostaa, että sijaissynnyttäminen merkitsee naisten ruumiin ja lasten tuotteistamista;
10. korostaa, että kenen tahansa henkilön pakkosterilointi loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan ja ruumiillista koskemattomuuttaan, ja kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki sterilointiin pakottavat voimassa olevat lait;
11. pitää erittäin valitettavana, että uudessa Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmassa (2014–2020) ei mainita seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet seuraavaan EU:n kansanterveysstrategiaan;
12. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan laadukkaiden terveydenhuoltopisteiden sekä laadukkaiden ja turvallisten kuljetusvaihtoehtojen järjestämisen maantieteellisesti asianmukaisen jaon perusteella, jotta niiden koko väestölle, myös maaseudulla asuville naisille ja tytöille, taataan tasavertaiset mahdollisuudet käyttää palveluja;
13. toteaa, että vaikka seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikan laatiminen ja täytäntöönpano kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, EU:lla on valta laatia kansanterveyttä ja syrjimättömyyttä koskevia strategioita ja aloitteita, joissa otetaan huomioon seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvät kysymykset, jotta voidaan tukea seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia koskevan lainsäädännön ja toimintapolitiikan parempaa täytäntöönpanoa ja tietoisuuden lisäämistä aiheesta sekä edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;
14. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa noudattaen ja ilman minkäänlaista etniseen alkuperään, asumistilanteeseen, maahanmuuttaja-asemaan, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, terveydentilaan tai siviilisäätyyn perustuvaa syrjintää;
15. pyytää jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia kehittämään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa laadukasta kansallista politiikkaa yhteistyössä moniarvoisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tarjoten kattavia tietoja tehokkaista ja vastuullisista perhesuunnittelumenetelmistä, jotta voidaan tarjota tasapuoliset mahdollisuudet turvautua laadukkaisiin ehkäisymenetelmiin ja luonnolliseen ehkäisyyn;
16. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kokoamaan ja seuraamaan kattavammin tietoja ja tilastoja seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreista (sukupuolitaudit, aborttien määrä ja ehkäisyvälineiden käyttö, ehkäisyvälineiden riittämätön tarjonta, teiniraskaudet jne.), jotka on eriteltävä ainakin sukupuolen ja iän perusteella;
17. on huolestunut siitä, että liittymisneuvotteluja käyvissä maissa rajoitetaan seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon palvelujen ja ehkäisyvälineiden saatavuutta; kehottaa näiden maiden hallituksia antamaan lakeja ja toteuttamaan toimintapolitiikkaa, joilla taataan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen yleinen saatavuus, ja kokoamaan järjestelmällisesti seksuaali- ja lisääntymisterveystilanteen parantamiseksi tarvittavia tietoja;
18. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kestävän rahoituksen julkisille palveluille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka tarjoavat palveluita seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla;
19. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission, Euroopan tasa-arvoinstituutin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia edistävän eurooppalaisen strategian laatimiseksi sekä tukemaan kattavien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien kansallisten strategioiden laadintaa ja täytäntöönpanoa; kehottaa antamaan Euroopan tasa-arvoinstituutille valtuudet kerätä, analysoida ja koostaa tietoja ja hyviä käytäntöjä Euroopan laajuisesti, jotta ymmärrettäisiin paremmin esteitä, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyden alan ehkäisy- ja hoito-ohjelmien sisällyttämiseen osaksi perusterveydenhuoltojärjestelmiä;
20. korostaa, että nykyiset säästötoimet vaikuttavat kielteisesti erityisesti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien julkisen terveydenhuollon palvelujen, tietojen ja ohjelmien laatuun, kohtuuhintaisuuteen ja saatavuuteen sekä perhesuunnittelua ja perheiden tukipalveluita tarjoaviin järjestöihin, palveluntarjoajina toimiviin kansalaisjärjestöihin ja naisten taloudelliseen riippumattomuuteen; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen saatavuus ei vaarannu;
21. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien strategian, johon osoitetaan määrärahoja ja johon liitetään toteutussuunnitelma ja seurantajärjestelmä;
22. pitää olennaisen tärkeänä, että naisilla on mahdollisuus vuotuisiin gynekologisiin tarkastuksiin ja mammografiatutkimuksiin, minkä vuoksi ei voida hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot vähentävät näitä palveluja vetoamalla kriisiin ja budjettileikkauksiin;
23. kannustaa jäsenvaltioita jakamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkaan liittyviä hyviä käytäntöjä ja toimenpideyhdistelmiä;
24. ottaa huomioon rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset julkiseen terveydenhuoltoon ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja ehdokasmaita tarjoamaan kaikille väestöryhmille, mukaan lukien maaseudulla asuvat naiset, nuoret, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, vammaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet, maksutta tai kohtuuhintaan ehkäisymenetelmiin liittyviä mukautettuja tietoja ja palveluita sekä muita seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, kuten vuotuisia gynekologisia tarkastuksia ja mammografiatutkimuksia, sekä sukupuolitautien ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon liittyviä toimenpiteitä, joihin sisältyy korkealaatuinen ammattimainen neuvonta;
25. korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat naisten ja miesten perusoikeuksia, joita ei pitäisi rajoittaa uskontoon liittyvistä syistä esimerkiksi tekemällä konkordaatteja;
26. korostaa, että kun naisille, tytöille ja pariskunnille annetaan mahdollisuus toteuttaa perusoikeuttaan päättää itse sukupuolielämästään ja lisääntymistä koskevista asioista, lasten hankkiminen ja hankkimisajankohta mukaan luettuina, heille tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi opiskeluun ja työntekoon, mikä lisää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää köyhyyttä ja edistää osallistavaa ja kestävää kehitystä; toteaa, että jos perheet voivat päättää hankkia vähemmän lapsia ja pitää lasten syntymien välillä pitempiä taukoja, kunkin lapsen koulutukseen ja terveyteen voidaan investoida enemmän;
Tahattomat ja ei-toivotut raskaudet: ehkäisyn ja turvallisten aborttipalvelujen saatavuus
27. korostaa, että yksilöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta on olennaista taata naisille oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa lukumäärästä sekä siitä, milloin ja kuinka usein he hankkivat lapsia, kuten kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä määrätään;
28. korostaa, että vapaaehtoisella perhesuunnittelulla autetaan ehkäisemään tahattomia ja ei-toivottuja raskauksia ja vähennetään abortin tarvetta;
29. kehottaa jäsenvaltioita olemaan estämättä raskaana olevia naisia, jotka haluavat tehdä abortin, matkustamasta muihin jäsenvaltioihin tai muille lainkäyttöalueille, joilla toimenpide on laillinen;
30. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tieteellistä tutkimusta miehille ja naisille suunnatuista ehkäisymenetelmistä ja helpottamaan tällä tavoin ehkäisyvastuun jakamista;
31. tähdentää, että aborttia ei pidä missään tapauksessa edistää perhesuunnittelumenetelmänä;
32. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimintalinjoja ja toimenpiteitä, joilla voidaan ennaltaehkäistä aborttiin turvautumista sosiaalisista ja taloudellisista syistä sekä tukea vaikeassa tilanteessa olevia äitejä ja pariskuntia;
33. suosittaa, että ihmisoikeuksien ja kansanterveyden takaamiseksi korkealaatuisista aborttipalveluista olisi tehtävä laillisia ja turvallisia ja niiden olisi oltava jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä tarjolla kaikille, myös valtion ulkopuolella asuville naisille, jotka usein hakeutuvat näihin palveluihin muissa maissa oman maansa rajoittavien aborttilakien vuoksi sekä välttääkseen laittomat abortit, jotka vaarantavat vakavasti naisten fyysisen ja mielenterveyden;
34. korostaa, että jopa silloin, kun abortti on laillinen, sen tekeminen estetään tai sitä viivytetään usein asianmukaisten palvelujen saatavuuteen liittyvillä esteillä, joita ovat muun muassa omantunnon syiden yleinen käyttö, lääketieteellisistä syistä tarpeettomat harkinta-ajat tai puolueellinen neuvonta; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi säänneltävä ja seurattava omantunnon syiden käyttöä keskeisissä ammattiryhmissä, jotta taataan ihmisten oikeus lisääntymisterveydenhuoltoon, ja varmistettava samalla, että saatavilla on laillisia palveluja ja käytössä on asianmukaisia ja laadukkaita julkisia lähetejärjestelmiä; korostaa, että omantunnon syistä tapahtuva kieltäytyminen on yksilöllinen oikeus eikä yhteinen politiikka ja että neuvonnan on oltava luottamuksellista eikä se saa olla tuomitsevaa; on huolestunut siitä, että hoitohenkilökuntaa pakotetaan kieltäytymään seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvistä palveluista uskonnollisissa sairaaloissa ja klinikoilla kaikkialla EU:ssa;
35. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on vastata haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, jotka ovat vaarassa marginalisoitua tai syrjäytyä sosiaalisesti ja taloudellisesti, erityistarpeisiin kiinnittäen erityistä huomiota maaseudulla asuviin nuoriin naisiin, joiden mahdollisuuksia käyttää nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä saattavat heikentää taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat erityisesti nykyisessä talouskriisissä;
36. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, ettei abortteja ja niihin liittyviä palveluita suorittavia terveydenhuollon ammattihenkilöitä aseteta syytteeseen tai rangaista minkään rikosoikeudellisen välineen perusteella tällaisten palveluiden tarjoamisesta;
37. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia olemaan asettamatta syytteeseen naisia, joille on tehty laiton abortti;
38. suosittaa jäsenvaltioita jatkamaan tarvittavien tietojen ja palvelujen tarjoamista äitiyskuolleisuuden pitämiseksi alhaisena sekä pyrkimään edelleen alentamaan äitiyskuolleisuutta ja takaamaan laadukkaan synnytystä edeltävän ja synnytyksen jälkeisen hoidon;
Kattava seksuaalivalistus ja nuorille suunnatut palvelut
39. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvän tiedotuksen, valistuksen ja palvelut; kehottaa niitä takaamaan, että tiedotus kattaa kaikki nykyaikaiset perhesuunnittelumenetelmät ja -neuvonnan, asiantuntevan hoidon synnytysten yhteydessä sekä oikeuden kiireelliseen gynekologiseen ja synnytyksiin liittyvään hoitoon ja että aborttipalveluista annetaan tieteellisesti oikeaa tietoa, joka ei ole tuomitsevaa;
40. korostaa, että nuoret olisi otettava mukaan ohjelmien kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin yhdessä muiden sidosryhmien, kuten vanhempien, kanssa, jotta kattava seksuaalivalistus ja -kasvatus olisi tehokasta; kannustaa käyttämään seksuaalikasvatuksessa vertaiskouluttajia, sillä kyseessä on hyvä tapa edistää vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita turvautumaan muihin erilaisiin menetelmiin tavoittaakseen nuoret, esimerkiksi tiedotuskampanjoihin, kondomin käyttöä ja muita ehkäisymenetelmiä koskevaan sosiaaliseen markkinointiin sekä luottamuksellisiin puhelinpalveluihin;
41. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että seksuaaliopetus on pakollista kaikille perus- ja keskiasteen oppilaille ja että tälle aineelle varataan riittävästi tunteja koulujen opetusohjelmissa; pitää tärkeänä, että seksuaaliopetuksen sisältöä tarkistetaan ja päivitetään säännöllisin väliajoin ja että kiinnitetään erityistä huomiota naisten kunnioittamiseen ja sukupuolten tasa-arvoon;
42. korostaa, että seksuaalikasvatusta on suunniteltava ja toteutettava kokonaisvaltaisella, oikeuksiin perustuvalla ja myönteisellä tavalla korostaen elämäntaitojen kehittämistä ja sisällyttämällä siihen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien psykososiaaliset ja biolääketieteelliset näkökohdat;
43. korostaa, että nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät tarpeet eroavat aikuisten vastaavista tarpeista; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että nuorille on tarjolla käyttäjäystävällisiä palveluja, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon heidän huolenaiheensa sekä heidän oikeutensa luottamuksellisuuteen ja yksityisyyteen;
44. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan nuorten tarpeisiin sovitettuja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, joissa otetaan huomioon ikä, kypsyys ja kehitystaso ja joissa ei syrjitä sukupuolen, siviilisäädyn, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen tai identiteetin perusteella, ja katsoo, että näiden palvelujen olisi oltava saatavilla ilman vanhempien tai huoltajien suostumusta;
45. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikille lapsille ja nuorille tarjotaan tytöille ja pojille yhteisesti järjestettävää, ikätasolle sopivaa pakollista seksuaali- ja ihmissuhdekasvatusta, jossa otetaan huomioon sukupuolten väliset erot;
46. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan yliopillisten jatko-opintojen osana lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhoitoalan ammattihenkilöille suunnattuja perus- ja täydennyskoulutusohjelmia ja -kursseja aiheista, jotka koskevat seksuaaliterveyttä ja lisääntymisoikeuksia, jotta varmistetaan, että naiset ja pariskunnat saavat perheen toivotun koon suhteen pätevää neuvontaa, jossa otetaan huomioon heidän terveydentilansa sekä heidän henkilökohtaiset ja työuraan liittyvät tarpeensa;
47. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla poistetaan kaikki esteet, jotka haittaavat nuorten tyttöjen ja poikien mahdollisuuksia saada turvallisia, tehokkaita ja edullisia ehkäisyvälineitä, kuten kondomeita, ja tarjoamaan selkeää tietoa ehkäisyvälineistä;
48. muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on varmistettava, että lapset ja nuoret voivat nauttia oikeudestaan hankkia, vastaanottaa ja esittää seksuaalisuuteen liittyvää tietoa muun muassa seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen ilmaisusta ikätasolle sopivalla ja sukupuolten väliset erot huomioon ottavalla tavalla;
49. vaatii jäsenvaltioita laatimaan toimenpiteitä, jotka koskevat nuorten ja alaikäisten äitien sekä odottavien äitien parissa tehtävää työtä näiden tukemiseksi selviytymisessä varhaiseen äitiyteen liittyvistä ongelmista ja vastasyntyneiden tappamisen ehkäisemiseksi;
50. painottaa, että seksuaalikasvatuksessa on torjuttava stereotypioita, ennakkoluuloja, kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, annettava tietoa sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä sekä todellisen tasa-arvon, erityisesti naisten ja miesten tasa-arvon, rakenteellisista esteistä ja tuomittava nämä sekä korostettava keskinäistä kunnioitusta ja vastuunjakoa;
51. korostaa, että seksuaalikasvatukseen on sisällyttävä syrjimättömiä tietoja HLBTI-ihmisistä ja että sillä on välitettävä myönteinen näkemys heistä, jotta nuorten HLBTI-ihmisten oikeuksia tuetaan ja suojellaan tehokkaasti;
52. painottaa tässä yhteydessä, että seksuaalikasvatus on erityisen tarpeellista siksi, että nuoret pääsevät jo varhaisessa vaiheessa pornografiseen ja halventavaan sisältöön erityisesti internetin kautta; korostaa, että seksuaalikasvatuksen on oltava osa nuorten emotionaalista kehitystä tukevaa laajempaa toimintaa, jotta he voivat luoda keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita; kannustaa jäsenvaltioita käynnistämään vanhemmille sekä nuorten parissa työskenteleville aikuisille suunnattuja tiedotuskampanjoita pornografian haitallisista vaikutuksista nuoriin;
53. pyytää myös jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että kattava seksuaalikasvatus, jossa käsitellään myös ihmissuhteisiin liittyviä tunnesiteitä, on ensiarvoisen tärkeä, kun otetaan huomioon nuorten tyttöjen seksualisointi audiovisuaalisessa ja digitaalisessa sisällössä, joka on yleisesti nuorten saatavilla;
54. pyytää jäsenvaltioita ottamaan seksuaalivalistuksessa ja -kasvatuksessa painopisteeksi sukupuolitautien, kuten HIV-tartuntojen, ehkäisemisen kannustamalla riskittömään seksuaalikäyttäytymiseen ja helpottamalla tartunnoilta suojaavien välineiden käyttöä;
Sukupuolitautien ehkäisy ja hoito
55. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki sukupuoliteitse tarttuvan infektion saaneet pääsevät viipymättä hoitoon ja että hoitoa tarjotaan turvallisesti ja tuomitsematta;
56. kehottaa jäsenvaltioita ylläpitämään ja nostamaan yleisön saataville annettavien tietojen laatua ja määrää sekä tehostamaan toimintalinjoja, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta sukupuolitaudeista, erityisesti HI-viruksesta/aidsista, uusimman lääketieteellisen kehityksen ja käytäntöjen perusteella, sekä tautien tartuntatavoista ja ehkäisykeinoista, ja pyrkimään ei-toivottujen raskauksien välttämiseen;
57. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ehkäisytoimenpiteitä vapaaehtoisen neuvonnan ja testauksen lisäksi;
58. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään erityisesti HIV-tartunnan saaneiden ja aidsiin sairastuneiden ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia kiinnittäen huomiota naisten ja riskiryhmiin kuuluvien väestönosien, kuten prostituoitujen, vankien, maahanmuuttajien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien, tarpeisiin muun muassa yhdistämällä toisiinsa testeihin ja hoitoon pääsyn sekä poistamalla sukupuolten eriarvoisuuden ja syrjinnän tyyppisiä sosioekonomisia taustatekijöitä, jotka lisäävät naisten ja riskiryhmien riskiä saada HI-virus/aids;
59. kehottaa EU:ta edistämään uusien ja parempien hyväksyttävien, edullisten, kaikkien saatavilla olevien ja laadukkaiden ennaltaehkäisytekniikoiden, diagnoosimenetelmien ja hoitojen tutkimusta ja kehittämistä sekä investoimaan niihin kiinnittäen erityistä huomiota HI-virukseen ja aidsiin ja muihin sukupuoliteitse tarttuviin infektioihin sekä laiminlyötyihin trooppisiin sairauksiin, jotta näiden sairauksien aiheuttamaa äitien ja lasten terveyteen kohdistuvaa kuormitusta voidaan vähentää;
60. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita ja kattavia strategioita HI-viruksen ehkäisemiseksi ja sellaisten määräyksien ja lakien poistamiseksi, joilla rangaistaan ja leimataan HI-viruksen/AIDSin kanssa eläviä henkilöitä, koska tällaiset lait eivät ole olleet tehokkaita ja ne ovat jopa vaikuttaneet kielteisesti HI-viruksen ehkäisemiseen;
61. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan tiedonsaantia ja pääsyä rokotusten ja asianmukaisten hoitojen piiriin, jotta lapsia voidaan suojella HIV-tartunnalta raskauden aikana ja jotta tartunnan saaneelle lapselle voidaan antaa asianmukaista hoitoa heti syntymän jälkeen;
Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyvä väkivalta
62. tuomitsee kaikenlaiset naisten ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset sekä vahingolliset käytännöt, joiden tarkoituksena on kontrolloida naisten seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyteen liittyvää itsemääräämisoikeutta, etenkin naisten sukuelinten silpomisen; korostaa niiden olevan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joihin jäsenvaltioiden on kiireesti puututtava;
63. suosittelee, että jäsenvaltiot varmistavat, että kaikkien yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien naiset ja miehet antavat kaikkien tarvittavien tietojen pohjalta suostumuksensa kaikkiin lääketieteellisiin palveluihin ja menettelyihin, kuten ehkäisypalveluihin, sterilointiin ja aborttiin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön menettelyitä, joilla taataan vapaus olla joutumatta epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi lisääntymisterveydenhuollossa, keskittyen erityisesti pidätyskeskuksiin, vankiloihin, mielenterveyslaitoksiin ja vanhusten hoitolaitoksiin;
64. katsoo, että seksuaalisella väkivallalla ja naisten seksuaalisella hallinnalla, kuten raiskauksella, myös raiskauksella avioliitossa, naisten sukuelinten silpomisella, seksuaalisella hyväksikäytöllä, insestillä, seksuaalisella riistolla, seksuaalisella häirinnällä ja varhaisilla tai lasten pakkoavioliitoilla, on vahingollisia pitkän aikavälin vaikutuksia naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä heidän itsetuntoonsa ja vaikutusmahdollisuuksiinsa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tarpeen suojella naisia ja tyttöjä tällaiselta hyväksikäytöltä ja tarjoamaan palveluita uhreille kansallisten ja yhteisön tasolla toteutettavien valistusohjelmien tuella sekä keskittymään toimenpiteisiin, joiden yhteydessä hyväksikäyttöön syyllistyneille määrätään vakavia rangaistuksia ja myös pakottaminen seksuaaliseen tekoon kriminalisoidaan;
65. kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta;
66. kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita takaamaan, että naisen tultua raskaaksi raiskauksen seurauksena sekä tapauksissa, joissa naisen terveys tai henki on vakavasti uhattuna, nainen voi tehdä abortin ja saada kaikki terveystakeet ja oikeudelliset takeet ilmaan minkäänlaisia rajoituksia;
67. vaatii, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet on sisällytettävä voimassa oleviin ihmisoikeusasiakirjoihin ja keskeisiin poliittisiin konsensusasiakirjoihin; pitää valitettavana sitä, että EU:n YK:n kestävän kehityksen kokousta 2012 (Rio+20) varten valmistelemaa kantaa, jonka mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat kehityksen muiden osa-alueiden kannalta merkittävä laaja-alainen kysymys, ei sisällytetty lopulliseen YK:n asiakirjaan, koska EU ei ollut asiasta riittävän yksimielinen;
68. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-, Peking+20- ja Rio+20-prosessit sisällytetään vuoden 2015 jälkeiseen kehitysyhteistyön kehykseen;
Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet sekä julkinen kehitysapu
69. muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että investoinnit lisääntymisterveyteen ja perhesuunnitteluun kuuluvat kehitysavun kannalta kaikkein kustannustehokkaimpiin investointeihin ja että ne ovat yksi tehokkaimmista keinoista edistää kestävää kehitystä eri maissa;
70. korostaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan valistuksen ja tiedottamisen merkitystä välttämättömänä osana naisten terveyttä koskevaa asialistaa kehitysmaissa;
71. pyytää komissiota mahdollistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen temaattisiin budjettikohtiin lisätään erityinen budjettikohta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia varten ja että jokaisessa asianmukaisessa välineessä varmistetaan riittävä rahoitus kaikkia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviä laaja-alaisia toimia varten;
72. muistuttaa, että kehitysmaissa tarvitaan kiireesti koulutettuja terveydenhuollon työntekijöitä ja että koulutettujen terveydenhuollon ammattilaisten aivovienti on estettävä taloudellisten kannustimien ja koulutustuen avulla; painottaa HI-virukseen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä niitä koskeviin oikeuksiin liittyvien integroitujen terveyspalvelujen merkitystä ja pitää tärkeänä kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten, yhteisöjen, kansanterveysalan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen osallistumista kaikilla tasoilla terveyspalveluita perustettaessa; korostaa erityisesti tarvetta helpottaa pääsyä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviin terveyspalveluihin maaseudulla ja syrjäisillä alueilla;
73. kannattaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositusta nro 1903 (2010), jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta olisi varattava julkiseen kehitysapuun; kehottaa EU:ta pitämään kiinni tästä sitoumuksesta varmistamalla EU:n ulkoisen toiminnan välineiden ja Euroopan kehitysrahaston rahoituksen ja täytäntöönpanon vuosina 2014–2020;
74. painottaa, että tiettyihin EU:n kumppaneina oleviin kehitysmaihin vakavasti vaikuttavat epidemiat, kuten HIV-epidemia, ovat merkittävä este kehitykselle;
75. kehottaa niitä järjestöjä, jotka saavat Euroopan unionin tukea HIV:tä/aidsia ja/tai terveydensuojelua koskevaan toimintaan, kehittämään selkeitä, ytimekkäitä ja avoimia strategioita seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien ja HIV:n primaariehkäisyn sisällyttämiseksi toimenpiteisiinsä;
76. kehottaa EU:ta varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyö perustuu ihmisoikeuksiin ja että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet muodostavat siinä selkeän ja nimenomaisen painopisteen ja niitä varten laaditaan konkreettisia tavoitteita kiinnittäen erityistä huomiota perhesuunnittelupalveluihin, äitiys- ja lapsikuolleisuuteen, turvalliseen aborttiin, ehkäisyvälineisiin, HIV:n/aidsin ja muiden sukupuolitautien ehkäisyyn ja torjuntaan sekä naisten sukuelinten silpomisen, varhaisavioliiton ja/tai pakkoavioliiton, toista sukupuolta syrjivän sukupuolen valinnan ja pakkosterilisaation kaltaisten käytäntöjen lopettamiseen;
77. kehottaa EU:n edustustoja tekemään yhteistyötä asianomaisten hallitusten kanssa sellaisen toimintapolitiikan laatimiseksi ja toteuttamiseksi, jossa keskitytään naisten ja tyttöjen arvon edistämiseen yhteiskunnassa, jotta voidaan torjua sukupuolten epätasa-arvoa, naisten ja tyttöjen syrjintää sekä poikia suosivia yhteiskuntanormeja, jotka ovat tärkeimpiä syitä raskaudenaikaiseen sukupuolen valintaan, tyttölasten murhiin ja tyttösikiöiden abortointiin, sekä torjua varhaisia pakkoavioliittoja ja naisten sukupuolielinten silpomista; korostaa, että sukupuolen valinnan rajoittamiseen tähtäävillä toimilla ei pidä hankaloittaa tai rajoittaa naisten oikeutta laillisen seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon tekniikoihin ja palveluihin;
78. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita olemaan asettamatta humanitaariselle avulle samanlaisia rajoituksia kuin Yhdysvallat tai muut avunantajat ja varmistamaan erityisesti, että aseellisten konfliktien yhteydessä raiskatuksi tulleilla naisilla ja tytöillä on mahdollisuus teettää abortti;
79. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käsittelemään ihmisoikeusvuoropuhelussa ihmisten kohtaamia esteitä, kun he yrittävät käyttää lisääntymisterveyspalveluita sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksiaan;
80. huomauttaa, että Kairossa vuonna 1994 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin hyväksymässä toimintaohjelmassa todetaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat kestävän kehityksen perusta;
81. kehottaa komissiota säilyttämään kehitysyhteistyön yhtenä prioriteettina sen, että poistetaan kaikki esteet laadukkaiden, edullisten, hyväksyttävien ja kaikkien käytettävissä olevien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden, raskaudenaikaisen ja äitiysterveydenhuollon palveluiden, mukaan luettuna vapaaehtoinen perhesuunnittelu, ehkäisyvälineiden saanti ja turvallinen abortti, sekä nuorille suunnattujen palveluiden saatavuudelta, ja kehottaa komissiota myös torjumaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka johtaa sukupuoleen perustuviin abortteihin ja pakkoabortteihin, pakkosterilointiin sekä seksuaaliseen väkivaltaan, ja varmistamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä raskaudenaikaiseen ja äitiysterveydenhuoltoon liittyvien tarvikkeiden toimittamisen sekä HIV:n ehkäisyn, hoidon ja siihen liittyvän tuen tarjoamisen ilman syrjintää;
82. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-ohjelman toimintaa koskevan tarkistusprosessin tuloksena tarkistetaan kattavasti kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen, ja että vahvistetaan tehokas ja edistyksellinen lähestymistapa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien turvaamiseen kaikille kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä lisätään hallitusten vastuunalaisuutta sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tarkistusprosessi toteutetaan osallistavalla tavalla ja että se tarjoaa tilaisuuksia eri sidosryhmille, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajille, naisille ja nuorille, osallistua prosessiin merkityksellisellä tavalla; muistuttaa, että tarkistamisen on perustuttava ihmisoikeuksiin ja siinä on otettava erityiseksi painopisteeksi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet;
83. pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti kentällä toimivia EU:n edustustoja tiedostamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet sekä raskaudenaikainen ja äitiysterveydenhuolto ovat inhimillisen kehityksen, hallinnon, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien sekä eri maiden nuorten ja naisten taloudellisen vaikutusvallan edistämisen kannalta tärkeitä osallistavaa ja kestävää kehitystä edesauttavia tekijöitä; katsoo, että nämä tekijät ovat tärkeitä myös EU:n vuosia 2014–2020 koskevien ohjelmien tämänhetkisessä suunnitteluprosessissa;
84. kehottaa EU:ta varmistamaan, että väestödynamiikan ja osallistavan ja kestävän kehityksen yhtymäkohdat sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat painopisteinä muokattaessa vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyön kehystä, jonka mukaan kaikki yksilöt voivat toteuttaa ihmisoikeuksiaan, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksiaan, yhteiskunnallisesta asemasta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, rodusta, etnisestä alkuperästä, vammaisuudesta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta; korostaa, että EU:n on puhuttava tästä kysymyksestä yhdellä ja yhtenäisellä äänellä keskustelua johtaen;
85. muistuttaa, että kaikille maailman naisille, jotka ovat tahtomattaan raskaana, on oltava helposti saatavilla luotettavaa tietoa ja neuvontaa; muistuttaa, että heille on tarjottava myös laadukkaita ja kattavia terveydenhuoltopalveluja ja tukea;
86. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään lupauksensa panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma sekä sitoutua tarkistuskonferenssien tuloksiin;
87. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sitä, että kansalliset hallitukset, paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien tarjoamiseen ja edistämiseen ja asettuvat johtamaan tätä toimintaa, sekä kehottaa pitämään mielessä, että nämä ovat yleismaailmallisia oikeuksia, joiden on perustuttava jaetulle vastuulle;
88. aikoo käsitellä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien loukkauksia vuotuisessa mietinnössään ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla;