“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Päivä tähtenä, illalla takki kateissa ja savupatsas ikkunasta

Olen ollut alkuviikon flunssassa, nyt alkaa helpottaa. Se on hyvä jouduin olemaan “tähtenä” melkein koko päivän. Aamupäivällä ilmastovaliokunta eli CLIM keskusteli valmistelemastani päätöslauselmasta, joka koskee EU:n linjaa Balin ilmastoneuvotteluissa. Ehdotukseeni on jätetty yli 180 muutoshedotusta. Osa niistä on aika villejä, kyseenalaistaa tieteen. Keskustelu valiokunnassa oli kuitenkin pääosin asiallinen. Aika moni tuki linjaani, että valmistelen kompromissiesityksiä monesta asiasta, mutta tieteen viestiä ei aleta muuttelemaan.

Myös parlamentin puhemies Pöttering kävi valiokunnassa. Hän vaati ilmastonsuojelun asettamista etusijalle. On osoitettu, että ilmastonmuutos on valtaosin ihmisen vaikutusta. Ellemme toimi, vaikutukset tulevat olemaan dramaattisia. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen. Kyse ei ole vain ympäristöstä vaan myös geopolitiikasta, turvallisuudesta. EU:lla on yksimielinen ja päättäväinen toimintalinja, mutta se ei yksin riitä, EU:n päästöt ovat nyt noin 14 % globaaleista päästöistä, Kiina on kasvamassa suurimmaksi. Vapaaehtoiset päästövähennykset eivät riitä. Balilla pitää ottaa ensi askeleet, jotta saadaan aikaan sopimus ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle 2 asteen. Vain näin on realistisia mahdollisuuksia välttää pahimmat seuraukset. Vuoteen 2050 pitää vähentää ainakin 50 % vuoden 1990 päästöistä. Siksi tarvitaan sitovia päästörajoja. On kuitenkin tarpeen eriyttää tavoitteet teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä, samoin kehittyneimpien kehitysmaiden ja köyhimpien maiden välillä. Maailman köyhimmät kärsivät eniten.

Pöttering arvosteli epäjohdonmukaisuutta, jota ilmastokeskustelussa ilmenee. ”Ei voi tehä niin että sunnuntaina sitoudutaan ja sitten arvostellaan valtavasti kun arkena pitäisi tehdä asioita käytännössä,”, hän sanoi. Puhemies lupasi ottaa ilmaston esille kaikilla virallisilla ulkomaanvierailuillaan. Erityisesti minua ilahdutti, kun hän sanoi, että Europarlamentin omia päästöjä on alettu analysoida, tavoitteena niiden vähentäminen. (Tätähän kaikkia poliittisia ryhmiä edustavat ENVI:n koordinaattorit ovat ehdottaneet.) Tässä kuussa europarlamenttiin aletaan ostaa vihreää sähköä. Lopuksi Pöttering totesi, että ”luomakunnan suojelu on EU:lle upea rauhanomainen johtotehtävä”.

Ryhmien edustajat kommentoivat puhemiehen puhetta, minä vihreiden puolesta. Kehuin Pötteringin puhetta ja täydestä sydämestä. Mainitsin siitä erityisesti ne kohdat, joiden kanssa ristiriitaisia ehdotuksia Pötteringin puoluetoverit (konservatiivit) ovat tehneet ilmastopäätöslauselmaan. Vastauksessaan Pöttering sanoi hämmästyneensä, hän ei ikinä olisi uskonut saavansa sellaisia kehuja vihreiltä. Hän nimitti minua ”rouva Lucasiksi”, mikä herätti valiokunnassa hilpeyttä. Ilmeisesti hänellä oli lunttilappu, jossa kerrottiin vihreiden koordinaattoriksi CLIM-valiokunnassa Caroline Lucas.

Globe-verkoston järjestämällä lounaalla oli aiheena ilmastonsuojelun muuttaminen bisnesmahdollisuudeksi. Kuulimme muun muassa, että Kiinassa arvioidaan rakennettavan 20 miljardia m2 vuoteen 2020 mennessä. 70 % maailman sementistä tuotetaan kasvavissa talouksissa, Kiinassa 40 %. Hollannin terveysalan eläkesäätiön edustaja kertoi, että isot investoijat ovat suuntaamassa kasvavaa huomiota ilmastoon. Tämä eläkesäätiö on tehnyt sitä jo joitakin vuosia.

EU:n komission edustaja kertoi EU:n hiilidioksidipäästökaupan inspiroineen monia muita. Jopa Australia on lanseeraamassa omaa päästökauppajärjestelmäänsä. Myös EU:n ympäristölainsäädäntöä kopioidaan, esimerkiksi Kiina ja Intia ovat ottaneet käyttöön EU:n normit autojen päästöille. Hän kertoi, että nykysin aina kun Barroso menee Kiinaan tai Intiaan, hänen mukanaan on bisnesdelegaatio, ideana on kertoa Kiinan ja Intian teollisuusjohtajille että ilmastonsuojelulla voi myös tehdä bisnestä.

Muuan ruotsalaiusmeppi totesi, että Ruotsissakin 98 % uusista omakotitaloista tehdään vanhalla tekniikalla, eli tarpeettoman energiasyöpöiksi. WBCSD (Wolrd Business Council for Sustainable Development) on todennut yhdeksi energiapihien rakennusten suurimmista esteistä rakennusfirmat. Ne haluavat rahansa nopeasti, eivätkä siksi halua ottaa käyttöön uusia ratkaisuja. Rakennusfirma Lafargen edustaja totesi, että nykyisin pystyy tekemään nollaenergiarakennuksia. Ranskassa on suunnitteilla rakennusten energialuokitus, asteikolla A-G. Kun se alkaa toimia, F- ja G-luokan taloja tulee todennäköisesti olemaan vaikea myydä.

Kun keskustelimme siitä, että ilmastonsuojelu luo markkinoilla voittajia ja häviäjiä, yksi osanottaja kertoi USAssa sanottavan: ”Voittajat menevät markkinoille, häviäjät Washingtoniin (urputtamaan)”. Sama se tuntuu olevan Helsingin ja Brysselinkin kohdalla.

Iltapäivällä oli ilmastovaliokunnan asiantuntijakuuleminen kansainvälisestä tilanteesta ja neuvotteluista. Se liittyi valiokunnalle valmistelemaani päätöslauselmaan. Poimintoja:

John Ashton, Britannian ulkoministeriön ilmastoedustaja: Keskustelemme suuren luokan muutoksesta, siitä että maailman energiajärjestelmä muutettaisiin vuoteen 2050 mennessä suunnilleen hiilettömäksi. IEA arvioi, että seuraavan sukupolven aikana energiaan investoidaan suunnilleen 20 biljoonaa (tuhatta miljardia) dollaria. Se pitäisi suunnata vähähiilisiin investointeihin, kyse on tämän “investointien Amazonin” suuntaamisesta.

Toimia muotoiltaessa on tajuttava kaksi asiaa. Ensiimmäinen on kiireellisyys. Useimmissa poliittisissa päätöksissä takaraja on ihmisten asettama, vaikkapa kauppaneuvotteluissa. Mutta tässä asiassa luonto asettaa takarajat, ne eivät ole meidän käsissämme. Ilmastonmuutos ei koske vain tulevia sukupolvia vaan on täällä jo nyt. Kiinassa ruoan hinta on noussut vuodessa noin 18 %. Ilmastolla on tähän osuutensa.

Toiseksi on ymmärrettävä, että kyse ei ole vain ympäristöstä vaan turvallisuudesta. Päätökset ovat suurelta osin yksityisen sektorin käsissä. Liiketoiminnassa on etua siitä, että lähtee liikkeelle ensimmäisten joukossa, eli kyse ei ole vain ”taakanjaosta”. Uskottavaa ilmastostrategiaa ei ole ilman hiilistrategiaa, Euroopan, USA:n, Kiinan, Intian. Jos hiilidioksidin talteenotto saadaan toimimaan, siihen tulee ohjata rahaa.

Seuraavaan ilmastosopimukseen tarvitaan sitovat päästörajat. Keskeinen kyse on se, että Eurooppa tekee mitä on luvannut. Jos emme tee sitä, kuinka voimme vaatia muita. Ihmiskunta on siirtynyt keskinäisriippuvuuden aikaan, EU on, vähän sattumienkin kautta, luonut systeemin hallitsemaan keskinäisriippuvuutta.

Japanin suurlähettiläs Kawamura kertoi Japanin ”Cool Earth 50”-ohjelmasta, jossa on pitkän, keskipitkän ja lyhyen aikavälin asioita. Japani on nyt maailman johtava polttokennojen tuottaja. Seuraavaan ilmastosopimukseen tarvitaan kaikki isoimmat päästäjät. Japani ehdottaa, että jokainen maa alentaa tulleja sellaisilta tuotteilta, jotka auttavat ilmastonsuojelussa, kuten hybridiautot, tuulivoimalat. Kaikkien maiden julkisen vallan tulisi sitoutua ostamaan vain ilmastoystävällisiä tuotteita ja täten levittää samaa mallia muualle yhteiskuntaan. Kaikkien maiden julkisen sektorin tulee myös säästää energiaa. Japanissa ei kesäisin saa valtion virastoja ilmastoida viileämmiksi kuin 28 oC, talvella ei saa olla yli 20 oC.

Usan suurlähettiläs Gray kuulosti hyvin innottomalta. Mutta hänen puheensa oli suurin piirtein rakentava. Siinä ei ollut tavanomaista usa-kieltäytyy-ehdottomasti-koskaan-hyväksymästä-sitovia-päästörajoja-liturgiaa. Ehkä Gondoleezza Ricelta on käynyt käsky että pitää yrittää ainakin näyttää rakentavalta, muuten USA joutuu maailmalla tosi huonoon huutoon. Hän korosti puhtaiden energiatekniikoiden kehitystä ja sitä, että seuraavassa ilmastosopimuksessa pitää olla mukana isoimmat päästäjät. Selkok
ielellä tämä tarkoittaa että myös Kiinan ja Intian pitää hyväksyä päästörajat. Hän kehui sitä, että yläilmakehän otsonikerroksen suojelemiseksi tehty Montrealin pöytäkirja on vähentänyt kasvihuonekaasuja monin verroin enemmän kuin Kioto. (Siinä onkin sitovat päästövähennysvelvoitteet, SH huom.) Gray mainitsi, että maailman suurin tuulivoimatuottaja on Saksa, seuraava on Texas.

Ministerineuvos Zhong kehui muun muassa sitä, että Kiinan väestöpolitiikka on vähentänyt väestönkasvua 300 miljoonan ihmisen verran. Hän luetteli pitkän litanian toimia kivihiilivoimaloiden hyötysuhteen parantamiseksi, paremman tekniikan levittämiseksi, metsäprojekteja, aavikoituneen maan muuttamista takaisin hedelmälliseksi.

YK:n ilmastosopimussihteeristön johtaja Yvo de Boer hymyili ja sanoi, että kaikkialla minne menen, tapaan paljon ihmisiä, jotka tietävät tarkkaan millaisena seuraava ilmastosopimus olisi täydellinen. Mutta neuvotteluja siitä ei ole edes kunnolla aloitettu. Hän piti tärkeänä, että myös presidentti Bush myöntää tieteellisen väittelyn olevan ohi. IPCC:n neljännen arvioraportin kolmannessa osaraportissa todetaan, että teknologia, jolla päästöt saadaan kuriin, on paljolti jo olemassa, ei vain seuraavaksi 5 vuodeksi vaan 30-40 vuodeksi. Hallituksilta on tullut paljon tärkeitä signaaleita, ehkä tärkein niistä on EU:n ilmoitus, että se on valmis vähentämään päästöjä 20 % vaikka yksinkin. Nyt pitää nopeasti sopia seuraavasta päästövähennysvaiheesta. Globaalit päästöt on saatava laskuun 10-15 vuodessa. De Boer kertoi Saksan hallituksen päättäneen huutokaupata osan päästöoikeuksista ensi vuoden alusta ja käyttää osan rahoista kehitysapuun. Kioton alainen CDM on tähän mennessä kanavoinut 20 mrd arvoiset investoinnit kehitysmaihin.

Aloin miettiä, voisiko päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista osan käyttää rahastoon, joka maksaa kehitysmaille siitä hyvästä että ne pitävät trooppiset metsänsä metsinä.

Toinen paneeli käsitteli ilmastopolitiikan vaikutusta talouteen ja bisnekseen.

Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Michael Grubb ei päässyt paikalle, koska oli hukannut passinsa. Hänen tilalleen oli saatu nuorempi tutkija, joka piti Grubbin valmisteleman esityksen. Hän korosti, että vaikka kansainvälisten neuvottelujen tulosta ei saataisi ajoissa, yritysten on kuitenkin kyettävä ennustamaan tulevaisuuttaan eli suunnittelemaan investointejaan. EU voi aivan hyvin lyödä lukkoon vuoden 2012 jälkeisen päästökaupan säännöt vaikka seuraava kansainvälinen sopimus ei vielä olisi tiedossa. Nykyinen EU:n päästökauppa vähentää tehokkaasti operationaalisia päästöjä, mutta ei riittävän tehokkaasti kannusta investoimaan puhtaaseen tekniikkaan.

Ilmastoneuvottelut ovat maailmanhistorian mutkikkaimmat neuvottelut, paljon monimutkaisemman kuin esimerkiksi WTO-neuvottelut. Todennäköisesti ei synny vielä harmonisoitua globaalia päästökauppaa, mutta EU:n päästökauppa tulee olemaan kansainvälinen “hiilidollari”, eli mittakeppi. Vaikka kaikki hiilidioksidipäästöoikeudet huutokaupattaisiin Euroopassa, mutta kilpailijamaissa päästöillä ei olisi hintaa, tämä ei juurikaan hetkauttaisi kansantaloutta kokonaisuutena. Tietyillä yksittäisillä sektoreilla vaikutus voi olla huomattavakin, Britanniassa erityisesti sementin, raudan ja teräksen tuotannossa ja öljynjalostuksessa. Mutta vaikutus koko kansantalouteen on korkeintaan prosentin luokkaa. Niin kauan kuin päästökauppa ei koske koko maailmaa, vaikeimmassa asemassa olevia sektoreita voi suosia antamalla niille alkujaossa ilmaisia päästöoikeuksia. Toisin sanoen EU:n päästökaupan seuraava vaihe voidaan hyvin käynnistää ilman varmuutta globaalista kuviosta, näin EU luo teollisuuden kautta painetta globaalin ratkaisun syntymisen puolesta ja se myös parantaa EU:n uskottavuutta.

Chris Mottershead BP:stä kehotti varmistamaan sen, että koko kansantaloutta koskee hiilidioksidipäästöjen hinta, joka on tarpeeksi korkea vaikuttaakseen oikeasti. Vuoteen 2050 mennessä voidaan 27 mrd CO2-tonnin päästövähennykset saada aikaan jos päästötonnin hinta on 40 €. Päästövähennysten keskihinta on kuitenkin paljon alempi, vain vähän yli euron. Osa päästövähennyksistä tuottaa nimittäin säästöä eli kustannus on negatiivinen. Päästöoikeuksien marginaalihinta ratkaisee hinnan päästömarkkinoilla. Mutta päästöoikeuksien keskihinta ratkaisee kustannukset kansantaloudelle. Tämä perustui siis Vattenfallin ja McKinseyn tutkimukseen. Ilmastonsuojelu luo voittajia ja häviäjiä. Pelkkä päästöjen hinta ei riitä, uudet teknologiat tarvitsevat alkuun apua, ennen kuin teknologian hinta on tullut alas ”oppimiskäyrää”.

Andrei Marcu, kansainvälisestä päästökauppajärjestöstä puhui siitä, että Kioto on ollut suuri oppimisprosessi. Kun Kioto neuvoteltiin, ei tiedetty miten kehitysmaille räätälöity CDM alkaisi toimia. Nyt tiedetään. Suurin päästökredittien myyjä on ollut Kiina, suuria ostajia ovat olleet Japani ja Britannia. Aluksi leijonanosa myydyistä CDM-krediteistä on ollut HFC-kaasupäästöjen vähentämistä. Tämä ”alhaalla roikkuva hedelmä” on nyt suunnilleen poimittu, CDM-investoinnit ovat suuntautumassa puhtaan energian investointeihin. Vuonna 2005 niiden osuus oli 11%, vuonna 2006 25 %. Näiden lisäksi on maatalouteen, eläinperäisiin jätteisiin, kaatopaikkakaasuun ja sen sellaisiin kohdistuvia projekteja.

”Vapaaehtoiset, toivomusluonteiset tavoitteet eivät luo markkinoita”, Marcu sanoi.

Tilaisuuden päätteeksi oli vielä jäätävä emännöimään pikku coctailtilaisuutta osanottajille. Yllätyksekseni kansainvälisen kauppakamarin edustaja tuli sanomaan, että hänen mielestään minun valmistelemani ilmastopäätöslauselma on ok, pari sanaa ehkä voisi muuttaa. Toivottavasti hän kertoo saman ilmastovaliokunnan konservatiivimepeille.

Kun kävelimme avustajani Ulriikan kanssa kotiin, huomasimme, että naapuritalon ikkunasta tuli paksu savu. Se tuli juuri minun keittiöni viereisestä ikkunasta. Kadulle alkoi kerääntyä ihmisiä. Muuan mies soitti ovinsummeria moneen kertaan. Lopulta sisältä vastattiin, ja meidän vuokraisäntämme syöksyi sisään vaahtosammutin kädessään. Sitten paikalle tuli poliisi ja paloauto. Lähdin asuntooni, sielläkin tuntui lievä savun haju. Ulriikka jäi kadulle juttelemaan naapurien kanssa.