“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Päätöslauselma Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2009 Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)
Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Balin toimintasuunnitelman (päätös 1/COP13),

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten tulevan 15. kokouksen (COP15) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten viidennen kokouksen (COP/MOP5), jotka pidetään Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009,

–   ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä ilmasto- ja energiapaketin, erityisesti direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY(1) ja jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23. huhtikuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY(2) ,

–   ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY(3) ,

–   ottaa huomioon komission 10. syyskuuta 2009 päivätyn tiedonannon "Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: Eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten" (KOM(2009)0475),

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta, erityisesti 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"(4) ja 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle(5) ,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(6) ja erityisesti sen 22, 38, 75, 76 ja 105 kohdan,

–   ottaa huomioon 29. ja 30. lokakuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille(7) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että neuvottelut vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta kattavasta kansainvälisestä ilmastomuutossopimuksesta on tarkoitus saattaa päätökseen joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa; katsoo, että sopimuksen olisi oltava oikeudellisesti sitova ja että siinä olisi otettava huomioon uusin tieteellinen näyttö, jonka mukaan ilmasto muuttuu aiemmin arvioitua nopeammin ja aggressiivisemmin, ja että sopimuksen olisi oltava johdonmukainen sen tavoitteen kanssa, että maapallon keskimääräinen vuosittainen pintalämpötila ei nouse yli kahdella celsiusasteella teollista aikakautta edeltävästä tasosta, jäljempänä 'kahden celsiusasteen tavoite',

B.   katsoo, että kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi teollisuusmaiden on näytettävä esimerkkiä ja vähennettävä merkittävästi päästöjään ja että myös kehitysmaiden on osallistuttava tavoitteen täyttämiseen,

C.   toteaa, että kehitysmaiden osuus ilmastonmuutoksessa on vähäisin, mutta ne kärsivät eniten ilmiön seurauksista, ja että ilmastonmuutos vaarantaa 40 prosenttia kansainvälisistä köyhyyden kitkemiseen tähtäävistä investoinneista ja vaarantaa näin kehitysyhteistyön tehokkuuden ja jatkuvuuden; katsoo, että ilmastonmuutos- ja kehitysyhteistyöaloitteiden paremmalle koordinoinnille, täydentävyydelle ja johdonmukaisuudelle on selkeä tarve,

D.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi lisätä luonnonvaroihin liittyvien konfliktien mahdollisuutta viljelykelpoisen maan vähenemisen, vesipulan pahenemisen, metsien häviämisen ja ilmaston aiheuttaman muuttoliikkeen vuoksi; katsoo, että myös mahdolliset kansanterveydelliset vaikutukset olisi otettava huomioon,

E.   ottaa huomioon, että noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä johtuu käytännössä metsäkadosta, että metsäkato on merkittävä tekijä biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä ja että se muodostaa vakavan uhan kehitykselle ja erityisesti vähävaraisten toimeentulolle,

F.   katsoo, että tarvitaan huomattava määrä lisärahoitusta, jotta voidaan toteuttaa tarvittavat hillitsemis- ja mukauttamistoimet kehitysmaissa, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen torjuntaan olisi osoitettava yhtä paljon resursseja kuin nykyisen rahoituskriisin torjuntaan,

G.   ottaa huomioon, että suurin osa ilmastonmuutokseen luvatuista määrärahoista tulee virallisen kehitysavun talousarvioista, mikä siirtää varoja pois kehitysavusta ja vaarantaa vakavasti köyhyyden vähentämistoimet ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen,

H.   toteaa, että sitova kansainvälinen kehys, joka johtaa riittävän suuriin päästövähennyksiin, tuottaa myös merkittävää ja välitöntä lisähyötyä maailman terveystilanteen suhteen, ja toteaa, että ilman tällaista kehystä eteneminen kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vaarantuu ja voi kääntyä väärään suuntaan,

I.   ottaa huomioon, että EU on maailman ainoana alueellisena yhteisönä vahvistanut sitovia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, kun se on hyväksynyt edellä mainitun ilmasto- ja energiapaketin, joka koostuu lainsäädäntötoimista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä yksipuolisesti 20 prosentilla vuoden 1990 päästömääristä ja johon sisältyy sitoumus vähennystavoitteen nostamisesta uusimman tieteellisen tiedon valossa 30 prosenttiin tai sitäkin suuremmaksi, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan riittävän kunnianhimoinen ja sitova kansainvälinen sopimus, jossa edellytetään muilta teollisuusmailta vastaavia toimia ja taloudellisesti pidemmälle kehittyneiltä kehitysmailta asianmukaista panosta, joka on suhteessa niiden vastuuseen ja kapasiteettiin,

J.   toteaa, että tarvitaan maailmanlaajuinen muutos teknologian ja teknologisen yhteistyön alalla, jotta voidaan nopeuttaa innovointia ja lisätä esittelyä ja käyttöönottoa niin, että kaikki maat voivat käyttää kohtuullisen hintaista kestävää teknologiaa,

K.   toteaa, että keskeisellä sijalla hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ovat energiatehokkuus ja erityisesti viimeaikaiset aloitteet, jotka koskevat rakennusten energiatehokkuutta ja energiamerkintäsääntöjä,

L.   toteaa, että kunnianhimoiset ilmastotoimet auttaisivat ratkaisemaan nykyisen talouskriisin työpaikkojen syntymisen ja taloudellisen toiminnan lisääntymisen kautta, ja panee merkille, että Kansainvälinen energiajärjestö pitää tarpeellisena, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan kunnianhimoinen sopimus, jotta kriisin viivyttämiä investointeja voidaan ohjata ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin,

M.   toteaa, että monet kolmannet maat ovat toteuttaneet ilmastonmuutoksen torjuntatoimia esimerkiksi asettamalla päästövähennystavoitteita,

N.   katsoo, että Kööpenhaminassa on saatava aikaan kattava sopimus, jotta voidaan torjua hiilivuotoa ja luoda yhtäläiset toimintaedellytykset siirryttäessä tavoittelemaan 30 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöihin,

O.   toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen tehokas vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki päästöjä aiheuttavat tuotannon ja liikenteen alat, ja sitä tulisi tarkastella kehyksessä, jonka avulla voidaan siirtyä onnistuneesti kohti kestävää taloudellista mallia, jossa ympäristön laatu käy käsi kädessä talouskasvun, vaurauden lisääntymisen ja teknisen kehityksen kanssa,

Tavoite

1.   kehottaa Euroopan unionia pyrkimään edelleen ulkosuhteiden alalla sovellettavaan ilmastopolitiikkaan ja esiintymään yhtenäisenä ja pitämään kiinni johtavasta roolistaan COP15-neuvotteluissa sekä ajamaan kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten kumppaneiden kanssa käymissään keskusteluissa, jotta Kööpenhaminassa saataisiin aikaan kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, joka on sopusoinnussa uusimman tieteellisen tiedon ja kahden celsiusasteen tavoitteen kanssa;

2.   korostaa, että osapuolten on saatava Kööpenhaminassa aikaan tämän vuoden loppuun mennessä oikeudellisesti sitova sopimus teollisuusmaiden vähennystavoitteista ja rahoituksesta ja vahvistettava virallinen prosessi, jonka avulla vuoden 2010 alkukuukausina päästään oikeudellisesti sitovaan ja kattavaan ilmastosopimukseen, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2013;

3.   kehottaa kaikkia COP15-maiden valtionpäämiehiä ja hallitusten päämiehiä asettamaan nämä kysymykset etusijalle ja osoittamaan poliittista johtajuutta ja pitää erittäin tärkeänä, että kyseiset valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet osallistuvat COP15-kokouksen korkean tason osuuteen, jotta vältetään tilanne, että ei saada aikaan merkittäviä pitkän aikavälin sitoumuksia sisältävää sopimusta siitä syystä, että paikalla olevilla neuvottelijoilla ei ole tarvittavaa poliittista mandaattia tai toimivaltaa;

4.   korostaa, että on erittäin tärkeää saada Kööpenhaminassa päätökseen vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevat sopimusneuvottelut, jotta varmistetaan sitoumusten jatkuvuus myös Kioton pöytäkirjan kattaman sitoumuskauden umpeuduttua, ja toteaa, että lisäviiveet maailmanlaajuisessa toiminnassa saattavat johtaa tilanteeseen, jossa tulevat sukupolvet eivät enää kykene hallitsemaan ilmastonmuutosta;

Päästövähennyssitoumukset

5.   korostaa, että kansainvälisen sopimuksen olisi perustuttava yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteeseen niin, että teollisuusmaat näyttävät esimerkkiä vähentämällä omia päästöjään; katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon niiden taloudellisen painoarvon Kiinan, Intian ja Brasilian olisi sitouduttava teollisuusmaiden tasoisiin tavoitteisiin, kun taas muiden nousevien talouksien olisi toteutettava Balin toimintasuunnitelman mukaisesti asianmukaisia kestävän kehityksen mukaisia kansallisia hillitsemistoimia, joihin ne saavat teollisuusmailta mitattavissa ja todennettavissa olevaa teknistä, rahoituksellista ja valmiuksien lisäämiseen tähtäävää tukea samalla, kun teknologian siirroissa otetaan asianmukaisesti huomioon teollisoikeuksien suojelu sekä vähiten kehittyneiden valtioiden erityistarpeet;

6.   katsoo, että Kööpenhaminan sopimuksella olisi velvoitettava osapuolet sitoviin vähennyksiin ja asetettava laiminlyönneistä koituvia kansainvälisiä seuraamuksia, joiden muodosta päätetään myöhemmin;

7.   palauttaa mieliin, että kansainvälisellä sopimuksella olisi varmistettava teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisväheneminen vuoteen 2020 mennessä määrällä, joka on vähintään 25 prosenttia, mutta mieluiten lähempänä 40:tä prosenttia, vuoden 1990 päästömääriin nähden, kuten suositettiin kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa; toteaa uusimpien tieteellisten tietojen osoittavan, että tarvitaan vähintään 40 prosentin päästövähennys; edellyttää, että kyseiset vähennykset toteutetaan omassa maassa; palauttaa mieliin, että EU:n ja muiden teollisuusmaiden pitkän aikavälin tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä olisi asetettava vähintään 80 prosentin vähennys vuoden 1990 päästömääriin nähden; muistuttaa, että maailman kasvihuonekaasupäästöjen olisi alettava vähentyä viimeistään vuonna 2015; korostaa, että kansainvälisessä sopimuksessa sovittujen vähentämistavoitteiden on oltava sopusoinnussa kahden celsiusasteen tavoitteen ja uusimman tieteellisen tiedon kanssa; kehottaa siksi tarkastelemaan sopimusta viiden vuoden välein, jotta varmistetaan, että vähentämistavoitteet ovat riittävän kunnianhimoisia kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi ja jatkuvasti sopusoinnussa uusimman tieteellisen tiedon kanssa; kehottaa luomaan maailmanlaajuisen hiilikirjanpitomekanismin;

8.   kehottaa EU:ta selvittämään, millä ehdoilla se voisi kasvattaa vähentämissitoumustaan ottaen huomioon, että uusimmissa tieteellisissä suosituksissa kehotetaan sitoutumaan 40 prosentin päästövähennykseen;

9.   kehottaa sisällyttämään Kööpenhaminan sopimukseen raportointivelvoitteita, joiden mukaisesti liitteen 1 sopimuspuolten on laadittava vuoteen 2050 ulottuvaksi kaudeksi kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisten päästövähennysten saavuttamista koskevat toimintasuunnitelmat;

10.   antaa tunnustusta Japanin sitoumukselle vähentää päästöjään 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja pitää myönteisinä Kiinasta saatuja myönteisiä signaaleja; kehottaa nämä seikat huomioon ottaen Yhdysvaltoja määrittämään vaalikamppailussa asetetut tavoitteet sitoviksi ja antamaan näin vahvan signaalin johtavien teollisuusmaiden määrätietoisuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa; korostaa tässä yhteydessä, että myös Intia on ehdottomasti saatava mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan;

11.   panee tyytyväisenä merkille komission edellä mainitun 10. syyskuuta 2009 päivätyn tiedonannon ja pitää sitä tärkeänä keskustelupuheenvuorona, ja korostaa erityisesti Euroopan parlamentin asemaa toisena budjettivallan käyttäjänä;

12.   muistuttaa, että kansainvälisellä sopimuksella on varmistettava myös se, että kehitysmaat ryhmänä rajoittavat päästöjensä kasvun 15–30 prosenttia tavallista tasoa alemmaksi, jotta voidaan varmistaa kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen;

13.   korostaa, että liitteeseen I kuulumattomia maita ei voida kohdella yhtenäisenä ryhmänä, sillä niiden valmiudet investoida toimiin ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja muutoksiin sopeutumiseksi sekä niiden valmiudet mukautua ilmastonmuutokseen eivät ole yhtäläiset;

14.   kehottaa EU:ta kannustamaan COP15-osapuolia kehittämään yhteistä visiota vuodelle 2050 ja sen jälkeiselle ajalle;

15.   palauttaa mieliin antamansa suosituksen, jonka mukaan kansainvälisen sopimuksen mallina käytettäisiin tiettyjä ilmasto- ja energiapakettiin sisällytettyjä periaatteita, erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskevaa lineaarista kehityslinjaa, todennettuihin päästöihin ja bruttokansantuotteeseen perustuvaa eriyttämistä ja vuosittaisen hillitsemistä koskevan kertoimen sisältävän valvontajärjestelmän tiukennettua noudattamista;

Rahoitus

16.   korostaa, että Kööpenhaminan sopimuksen syntyminen voisi olla tarvittava kimmoke vihreälle New Deal -sopimukselle, jolla voitaisiin tehostaa sosiaalista kasvua ja talouskasvua, edistää ympäristön kannalta kestävää teknologiaa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta, vähentää energiankulutusta ja luoda uusia työpaikkoja sekä turvata sosiaalinen yhteenkuuluvuus niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa; toteaa myös, että ilmastonmuutokseen liittyvät kansanterveydelliset näkökohdat on otettava asianmukaisesti huomioon; palauttaa mieliin ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia koskevan Sternin raportin, jossa esitetään selkeitä taloudellisia kannustimia kansainvälisen yhteisön saamiseksi nopeisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi; katsoo, että julkisen sektorin etukäteisinvestoinneilla ympäristön kannalta kestävään energiainfrastruktuuriin ja täydentäviin tutkimus- ja kehitystoimiin voidaan alentaa ilmastonmuutoksen sosiaalisia kustannuksia;

17.   korostaa, että kaikkien maiden aktiivinen osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan voi toteutua vain, jos kehitysmaat ja nousevat taloudet kykenevät pitämään yllä kestävää talouskasvua; kehottaa siksi luomaan paremmin yhdennettyjä poliittisia keinoja kehitys- ja ilmastohaasteiden käsittelyyn;

18.   toteaa, että ilmastonmuutos on haaste, johon ei ole poliittista patenttiratkaisua, mutta olemassa olevien mahdollisuuksien yhdistäminen ja toiminnan radikaali tehostaminen kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla sekä teollisuus- että kehitysmaissa voivat kuitenkin osaltaan auttaa resurssi- ja jakeluongelmien ratkaisemisessa ja tasoittaa tietä kolmannelle teolliselle vallankumoukselle;

19.   korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat entistä voimallisemmin kehitysmaiden asukkaisiin, joten on myös kehitysmaiden edun mukaista, että ne osaltaan edistävät ilmastonsuojelusopimuksen aikaansaamista;

20.   korostaa teollisuusmaiden vastuuta riittävän, kestävän ja ennakoitavissa olevan taloudellisen ja teknisen tuen antamisessa kehitysmaille, jotta nämä kykenevät sitoutumaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, mukautumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin ja vähentämään metsien hävittämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvia päästöjä sekä kehittämään valmiuksiaan tulevan kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi;

21.   korostaa, että tällaisten sitoumusten, joilla varmistetaan tarvittava ennakoitavissa oleva rahoitustuki ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaisille toimille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, on oltava uusia ja julkista kehitysapua täydentäviä sekä jäsenvaltioiden vuotuisista talousarviomenettelyistä riippumattomia; muistuttaa, että varoja ei pitäisi jakaa lainoina vaan avustuksina; palauttaa mieliin nykyiset julkista kehitysapua koskevat sitoumukset, joilla on tavoitteena saavuttaa vuoteen 2015 mennessä julkisen kehitysavun taso, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta;

22.   korostaa, että on hankittava pikaisesti kansainvälinen julkinen tuki kunnianhimoisen Kööpenhaminan sopimuksen tekemiseksi, ja kehottaa EU:ta sitoutumaan ainakin komission arvion mukaiseen 5–7 miljardin euron vuosittaiseen kokonaisrahoitukseen kaudella 2010–2012;

23.   muistuttaa, että EU:n kollektiivisen rahoitusosuuden kehitysmaiden toteuttamien hillitsemistoimien ja niiden mukautumistarpeiden kattamiseksi olisi oltava vähintään 30 000 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä ja että summa voi kasvaa ilmastonmuutoksen vakavuutta ja sen kustannustasoa koskevan uuden tiedon myötä;

24.   kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään merkittävästi kehitysmaille annettavaa rahoitustukea toimiin, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja helpottamaan siihen sopeutumista, kehittämällä uusia innovatiivisia rahoitusmekanismeja (esimerkiksi ympäristölainat);

25.   korostaa, että merkittävä osa EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa huutokaupattavista päästöoikeuksista, myös lento- ja laivaliikenteen päästöoikeushuutokaupasta saatavista tuloista, olisi korvamerkittävä tarkoituksiin, joilla autetaan kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta ja mukautumaan siihen; korostaa kuitenkin, että yli 50 prosenttia EU:n päästöistä ei kuulu vuonna 2005 käynnistyneen EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin; katsoo siksi, että on tarpeen kehittää vaihtoehtoisia strategioita, jotta teollisuuden ohella kaikki talouden osa-alueet ja etenkin kaikki jäsenvaltiot osallistuvat päästövähennystalkoisiin ja kantavat vastuunsa;

26.   korostaa, että EU:n talousarvion tulevan tarkistamisen yhteydessä on keskityttävä siihen, että myönnetään riittävästi resursseja toimenpiteisiin, jotka auttavat suojautumaan ilmastonmuutosta vastaan ja sopeutumaan siihen;

27.   suosittaa, että teollisuusmaat tarkastelisivat mahdollisuutta korvamerkitä osa bruttokansantuotteestaan siihen, että perustetaan yhteistyörahasto, josta rahoitetaan puhtaan energian teknologiaa ja jonka rahoitus on riippumatonta jo olemassa olevista kehitysapurahastoista;

28.   kannattaa Norjan ehdottamia päästömääräyksiköitä samoin kuin Tanskan ja Meksikon tekemiä ehdotuksia;

29.   vaatii, että Kööpenhaminan sopimuksen mukaisissa ilmastoalan rahoituksen hallintorakenteissa varmistetaan teollisuusmaiden ja kehitysmaiden tasavertainen edustus; korostaa lisäksi, että varainsiirron kestävyyden varmistamiseksi olisi sovellettava kehitysyhteistyöpolitiikasta saatuja kokemuksia ja vakiintuneita periaatteita, kuten hyvän hallinnon periaatetta; huomauttaa, että avunantajamaiden on pyrittävä lisäämään kehitysmaiden vastaanottokykyä, jotta nämä voivat käyttää resursseja tehokkaasti;

Yhteistyö kehitysmaiden kanssa

30.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan nykyisiä ilmastokumppanuuksiaan kehitysmaiden kanssa ja luomaan uusia kumppanuuksia sinne, missä niitä ei tällä hetkellä ole, ja antamaan huomattavasti nykyistä enemmän rahallista tukea teknologian kehittämiseen ja siirtoon, teollis- ja tekijänoikeuksista sopimiseen sekä omistautumista edistävien institutionaalisten valmiuksien lisäämiseen, mukaan lukien kansalliset sopeutumisohjelmat, jotka ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta tärkeitä välineitä;

31.   pitää ehdottoman tärkeänä, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevassa kansainvälisessä ilmastonmuutossopimuksessa otetaan huomioon sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla käynnissä olevat kehitysprosessit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteyden ilmastonmuutoksen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden välille sisällyttämällä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen lieventämisen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen tähtääviin hankkeisiin ja ohjelmiin ja kaikkiin köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin;

32.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman (GCCA) rahoitusta ja ehdottaa, että yksi rahoituslähde voitaisiin saada EU:n päästökauppajärjestelmän odotettavissa olevista huutokauppatuloista; kehottaa komissiota varmistamaan, että maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta tulee sopeuttamisvarojen käyttöä kehitysmaissa käsittelevä tietojenvaihtokeskus, millä vältetään uusien kahdenvälisten EU:n aloitteiden luominen;

33.   toteaa, että ilmastonmuutoksen takia ihmisiä siirtyy asuinsijoiltaan, mikä aiheuttaa uutta pakkosiirtolaisuutta, jota kansainvälisen yhteisön on käsiteltävä asianmukaisesti; kehottaa kansainvälistä yhteisöä tunnistamaan ilmastopakolaisten suojeluun liittyvät lainsäädännölliset puutteet ja korjaamaan niitä sekä ottamaan käyttöön erityisen tuki- ja suojelujärjestelmän;

34.   korostaa institutionaalisen vastuun ja luottamuksen välttämättömyyttä, minkä vuoksi on varmistettava avunantaja- ja vastaanottajamaiden oikeudenmukainen edustus sopeutumisrahoituslaitosten hallintoelimissä;

Energia ja energiatehokkuus

35.   katsoo, että maailmanlaajuinen siirtyminen tehokkaaseen ja kestävään talouteen on tarpeen paitsi siksi, että vaarallista ilmastonmuutosta on torjuttava kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä, niin myös siksi, että sen avulla voidaan lisätä investointeja, työpaikkoja, talouskasvua ja kilpailukykyä ja parantaa elämänlaatua vaarantamatta tavoitetta, jonka mukaan nykyaikaisten energiapalveluiden saanti on taattava kaikille; korostaa, että sen vuoksi on pikaisesti parannettava energiatehokkuutta koko maailmassa ja lisättävä uusiutuvien energianlähteiden osuutta;

36.   korostaa, että kansainvälinen siirtyminen kohti vähän hiiltä käyttävää taloutta edellyttää, että ydinenergia muodostaa merkittävän osan energiavalikoimasta keskipitkällä aikavälillä; korostaa kuitenkin, että ydinpolttoaineen kierron turvallisuuteen ja varmuuteen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä riittävästi kansainvälisellä tasolla mahdollisimman korkean turvallisuustason varmistamiseksi;

37.   kehottaa kaikkia hallituksia, myös EU:n jäsenvaltioiden hallituksia, ja EU:ta, edistämään energiatehokkuustoimia; kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan entistä kunnianhimoisemmin energiatehokkuuspaketin ja erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevan rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin uudelleenlaatimisen (KOM(2008)0780) yhteydessä, jotta neuvoston kanssa päästään toimivaan ja yhtenäiseen sopimukseen ja annetaan selkeä signaali EU:n sitoutumisesta Kööpenhaminan sopimukseen ja helpotetaan etenemistä kasvihuonekaasupäästöjen 30 prosentin vähennykseen;

38.   korostaa, että laajamittainen fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa on suurin hiilidioksidipäästöjen lähde maailmanlaajuisesti; myöntää, että keskipitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden rooli on edelleen merkittävä energiahuollossa; kehottaa neuvotteluosapuolia kiinnittämään erityistä huomiota kestävien, polttoainetehokkaiden ja päästöjä vähentävien fossiilisia polttoaineita hyödyntävien tekniikoiden kehittämiseen ja käyttöön sähköntuotannossa;

39.   katsoo, että sekä päästövähennystavoitteisiin että rahoitussitoumuksiin on tarpeen soveltaa tehostettua vaatimusten noudattamista koskevaa järjestelmää, mukaan lukien ennakkovaroitusjärjestelmä ja seuraamukset, kuten tulevien päästömääräyksiköiden peruuttaminen;

Sopeutuminen

40.   korostaa teollisuusmaiden historiallista vastuuta peruuttamattomasta ilmastonmuutoksesta ja muistuttaa velvollisuudesta auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita sopeutumaan näihin muutoksiin;

41.   kehottaa näin ollen EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan kehitysmaita kehittämään valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja antamaan riittävästi teknistä tukea niille maille, joihin ympäristön muuttuminen vaikuttaa eniten;

42.   pitää ennakoivaa sopeutumista väistämättömään ilmastonmuutokseen tärkeänä erityisesti kaikkein haavoittuvaisimmilla alueilla ja yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa ja korostaa tietoisuuden lisäämisen merkitystä, jotta ilmastonmuutokseen sopeutuminen olisi mahdollisimman tehokasta;

43.   korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehostettava myös toimintaansa, jolla tuetaan sopeuttamistoimien pikaista täytäntöönpanoa EU:n sisällä, jotta resursseja säästyy tulevaan kansainväliseen toimintaan;

Teknologiayhteistyö ja tutkimus

44.   katsoo, että tarvitaan uudenlaista teknologiayhteistyötä innovaatiovauhdin ja innovaatioiden käyttöönottoasteen lisäämiseksi niin, että kaikki maat voivat saada käyttöönsä kohtuuhintaista ympäristöystävällistä tekniikkaa eikä asiassa loukata teollis- ja tekijänoikeuksia;

45.   katsoo, että Kööpenhaminan sopimuksessa olisi määrättävä tärkeimpiä sopeutumis- ja lieventämistekniikoita koskevista teknologian alan toimintaohjelmista, jotta koko teknologiaketjua tuettaisiin sellaisilla tavoitteilla, joilla esimerkiksi lisätään huomattavasti lieventämiseen ja sopeutumiseen liittyvän tutkimuksen, kehityksen ja esittelyn rahoitusta; tukee tässä yhteydessä komission arviota siitä, että maailmanlaajuisesti energiaan liittyvä tutkimus-, kehitys- ja esittelytoiminta olisi vähintään kaksinkertaistettava vuoteen 2012 mennessä ja nelinkertaistettava nykyisestä tasostaan vuoteen 2020 mennessä;

46.   kehottaa teollisuusmaita investoimaan voimakkaammin kestäviä ja energiatehokkaita tuotantoprosesseja tukevaan uuteen ja edistykselliseen tekniikkaan; pitää olennaisena, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa lisätään ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen yhteistyön rahoitusta;

Maailman hiilimarkkinat

47.   korostaa, että vaikka markkinaratkaisut ja uudet kansainväliset hiilimarkkinamekanismit, kuten kehitysmaiden niin sanottu katto ja kauppa -järjestelmä (cap and trade) ja verotusjärjestelmät, eivät ratkaise kehitysmaiden ongelmia lähitulevaisuudessa, asia on kuitenkin pidettävä kaikkien neuvottelujen pitkän aikavälin tavoitteena; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita tutkimaan pikaisesti, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin kytkeä tulevaisuudessa parhaiten Yhdysvaltain liittovaltiokohtaisiin ja alueellisiin kauppajärjestelmiin ja muiden maiden järjestelmiin, koska näin voidaan luoda useampia erilaisia päästövähennysvaihtoehtoja, lisätä markkinoiden kokoa ja likviditeettiä ja viime kädessä jakaa resursseja tehokkaammin;

48.   toteaa, että toimivat maailmanlaajuiset hiilimarkkinat ovat olennaisen tärkeä asia EU:n taloudelle, jotta selviydytään EU:n kunnianhimoisista sitoumuksista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että tarvitaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kattava kansainvälinen sopimus, jossa määrätään muilta teollisuusmailta vaadittavista vastaavista toimista, jotta voidaan estää hiilivuodon riski erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähentämistavoitteiden suhteen; korostaa tässä suhteessa nousevien talouksien ja kehitysmaiden tiiviin yhteistyön keskeistä merkitystä;

49.   pitää myönteisenä Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismia, jonka ansiosta kehitysmaat voivat olla mukana hiilimarkkinoilla ja saavat käyttöönsä tehokasta uutta tekniikkaa; korostaa kuitenkin, että teollisuusmaiden päästövähennystavoitteidensa saavuttamiseksi käyttämät kompensaatiot eivät voi korvata kehitysmaille kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mukaisesti kuuluvaa vastuuta hillitä kasvihuonekaasupäästöjään, eikä niiden käyttö korvaa kehitysmaille niiden päästöjen hillitsemiseksi annettavaa taloudellista ja teknistä apua;

50.   vaatii lisäksi, että tuleviin kompensaatiomekanismeihin on sisällytettävä tiukat hankkeiden laatua koskevat vaatimukset, jotta teollisuusmaat eivät veisi kehitysmailta kustannuksiltaan edullisia vähentämisvaihtoehtoja ja jotta voidaan varmistaa hankkeiden korkea laatu luotettavien, todennettavien ja todellisten lisäpäästövähennysten avulla, mikä tukee kestävää kehitystä myös kehitysmaissa;

51.   katsoo, että mainitut hankkeiden laatua koskevat vaatimukset huomioon ottaen on uudistettava puhtaan kehityksen mekanismia ja yhteistoteutusta; tukee myös komission näkemystä, että taloudellisesti edistyneempiä kehitysmaita koskevista alakohtaisista mekanismeista olisi sovittava vuoden 2012 jälkeiselle kaudelle, jotta niistä saadaan tehokas väline kehitysmaiden ilmastonsuojelutoimiin ja kestävän kehityksen toimiin;

52.   vaatii, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on täytettävä sitoumuksensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ensisijaisesti EU:n sisällä, ja muistuttaa kaikkia osapuolia, että joustomekanismeja olisi käytettävä mahdollisimman vähän;

Maankäytön muutokset, metsien hävittäminen sekä metsien ja luonnonvarojen tilan heikkeneminen

53.   katsoo, että kehitysmaat tarvitsevat huomattavan paljon taloudellista apua ja teknistä ja hallinnollista tukea voidakseen pysäyttää trooppisten metsien täydellisen hävittämisen viimeistään vuoteen 2020 mennessä ja että osoitus sitoutumisesta tähän on ratkaiseva seikka kansainvälisissä neuvotteluissa, joiden tavoitteena on vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kattava kansainvälinen ilmastosopimus;

54.   korostaa, että luonnollisten hiilinielujen säilyttäminen on tehokkain ja toimivin tapa hillitä ilmastonmuutosta ja että siihen ei liity mitään tunnettuja kielteisiä sivuvaikutuksia; katsoo lisäksi, että kattavan metsittämispolitiikan kehittäminen on korvaamatonta ilmastonmuutosta käsiteltäessä;

55.   kehottaa EU:ta sitoutumaan kansainvälisiin rahoitustoimiin, joilla pyritään estämään metsäkato, ja edistämään maailmanlaajuista ei-kaupallista metsänistutusta;

56.   korostaa, että metsien suojelu on tärkeää, jotta maailmanlaajuinen ilmastonsuojelu olisi tehokasta, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tunnustamaan metsien suojelun tarpeellisuuden ja sisällyttämään tämän näkökohdan kansainväliseen sopimukseen;

57.   on komission kanssa samaa mieltä siitä, että julkinen rahoitus on realistisin keino kannustaa metsäkadon torjuntaan kaudella 2013–2020; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myöntämään rahoitusta myös kaudelle 2010–2012 toimien toteuttamiseksi kehitysmaissa jo varhaisessa vaiheessa ja kannattaa komission ehdotusta siitä, että luodaan ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen puitteissa maailmanlaajuinen metsähiilimekanismi (Global Forest Carbon Mechanism, GFCM), joka perustuu pysyvään rahoitusjärjestelmään; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan maailman metsien häviämisen sekä metsien ja maaperän tilan heikkenemisen ja aavikoitumisen pysäyttämiseen korvamerkitsemällä huomattavan osan EU:n päästökauppajärjestelmän huutokauppatuloista toimiin, joilla voidaan vähentää metsien häviämistä ja metsien tilan heikkenemistä kehitysmaissa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komission ehdotusta Norjan tekemän rahoitusehdotuksen hyväksymisestä ja osoittamaan osan sallittujen päästömääräyksiköiden huutokaupasta saatavista tuloista metsähiilimekanismin rahoitukseen;

58.   korostaa, että tulevan maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin on oltava kytköksissä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen päätöksiin ja edistettävä sen tavoitteita ja että metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen (YK:n REDD-ohjelma, Reducing Emissions from Deforestation and Degradation) tähtäävissä toimissa, säännöissä ja menettelyissä on nimenomaisesti otettava huomioon vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen; katsoo, että metsähiilimekanismilla on ennen kaikkea varmistettava aarniometsien suojelu; korostaa, että sellaiselle metsäteollisuustoiminnalle, joka ei paljoakaan pysty hillitsemään ilmastonmuutosta ja joka saattaa uhata biologista monimuotoisuutta, ei saa myöntää tukea metsähiilimekanismin kautta;

59.   korostaa, että tulevassa metsähiilimekanismissa on kunnioitettava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia, mukaan luettuina niiden oikeudet yhteisomistukseen ja autonomisiin alueisiin, ja annettava niille täydet ja todelliset mahdollisuudet osallistua ja käyttää päätösvaltaa kaikilla tasoilla, mukaan lukien kansallisten REDD-suunnitelmien kehittäminen ja täytäntöönpano sekä rahoituksen kohdennus tai jako;

60.   kehottaa EU:ta edistämään korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien soveltamista REDD-toimissa; kehottaa EU:ta tukemaan sellaisia REDD-järjestelmiä, jotka ulottuvat nykyistä puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettua hankepohjaista lähestymistapaa laajemmalle ja joilla puututaan metsäkadon taustalla oleviin syihin, kuten huonoon hallintoon, köyhyyteen, lahjontaan ja lainvalvonnan puutteellisuuteen, tukemalla politiikkojen ja instituutioiden uudistamista paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

61.   vaatii, että EU:n on metsänhoitoa sekä yleisesti maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF) koskevia kansainvälisiä laskentasääntöjä tarkastellessaan käytettävä johtavana periaatteenaan liitteen I mukaisten päästövähennystavoitteiden ympäristönsuojelullista tehokkuutta;

62.   korostaa, että eri alojen käytännöt, jotka liittyvät esimerkiksi vesihuoltoon, ekosysteemin suojeluun, maataloustuotantoon, maaperän tilaan, muutoksiin maankäytössä, terveydenhuoltoon, elintarvikehuoltoon ja katastrofeihin, ovat olleet osasyynä ilmastonmuutokseen ja pahentaneet sitä, mutta että samalla nämä alat ovat kärsineet ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vakavista seurauksista; katsoo, että nämä molemmat ulottuvuudet on sisällytettävä Kööpenhaminan sopimukseen kohdennettujen toimien ohella, jotta voidaan varmistaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen toteutetaan laaja-alaisesti näillä aloilla;

Kansainvälinen lento- ja meriliikenne

63.   muistuttaa, että ilmailulla on hiilidioksidivaikutuksen lisäksi monia muita vaikutuksia, jotka suurin piirtein kaksinkertaistavat sen mahdollisen vaikutuksen ilmaston lämpiämiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan, että nämä vaikutukset otetaan huomioon Kööpenhaminan sopimuksessa;

64.   vaatii kansainvälisen lento- ja meriliikenteen sisällyttämistä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen alaiseen kansainväliseen sopimukseen, koska neuvottelut Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa eivät johtaneet toivottuun tulokseen;

65.   vaatii, että kansainvälisiin lento- ja meriliikennealan sopimuksiin sisällytetään samat sitovat tavoitteet kuin muille aloille; vaatii lisäksi, että vähintään 50 prosenttia alan päästöoikeuksista huutokaupataan maailmanlaajuisessa järjestelmässä;

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

66.   korostaa, että kansalaisille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sekä osallistumisensa päätöksentekoon on erittäin tärkeää, ja kannustaa erityisesti kaupunkikeskuksia, alueita ja suuralueita käynnistämään viranomaisten tuella omia tiedotuskampanjoitaan, joihin myös voi liittyä esimerkiksi erityisiä päästövähennystavoitteita;

67.   toteaa, että vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta asuu kaupunkikeskuksissa, joten kaupungeilla sekä paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on käytännön ilmastotoimien täytäntöönpanossa ratkaiseva rooli; pitää myönteisenä maailman kaupunkien johtajien ja paikallishallintojen edustajien tekemässä ilmastonsuojelusopimuksessa esitettyä sitoumusta ja kehottaa EU:ta edistämään kaupunkien sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten osallistumista kansallisten ilmastonmuutosstrategioiden kehittämiseen ja täytäntöönpanoon, lievennystoimia koskevat suunnitelmat ja sopeutumisohjelmat mukaan luettuina;

Euroopan parlamentin valtuuskunta

68.   katsoo, että EU:n valtuuskunnan rooli ilmastonmuutosta koskevissa neuvotteluissa on merkittävä, eikä siksi voi hyväksyä sitä, etteivät valtuuskuntaan kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet saaneet osallistua EU:n koordinointikokouksiin osapuolten edellisessä kokouksessa; katsoo, että parlamentin jäsenillä on oltava oikeus osallistua Kööpenhaminassa koordinointikokouksiin ainakin tarkkailijan roolissa ja vaikka ilman puheoikeutta;

69.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.

(1) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63.
(2) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136.
(3) EUVL L 8, 13.1.2009, s. 3.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0121.
(6) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0491.