Päästökaupasta toivoa tulevaisuudelle?

Ilmastonmuutos on suurin maapallonlaajuinen haaste, jonka ihmiskunta koskaan on kohdannut, ja se etenee lujaa.
Viime syyskuussa Jäämeren jää suli ennätyspieneksi. Sen pinta-ala oli vain puolet kauden 1979 ja 2000 keskiarvosta ja tilavuus vain neljäsosa. Sulaminen on tutkijoiden ennusteita nopeampaa. Grönlannin jään pinta suli viime kesänä ensi kertaa melkein koko saarella.
Toisaalta sekä idästä että lännestä on tullut tärkeitä uutisia, jotka antavat toivoa ilmastonmuutoksen hillinnästä. Kiinassa alkoi kesäkuussa hiilidioksidin päästökauppa Shenzhenin provinssissa ja se on tarkoitus levittää tänä vuonna useihin muihinkin taloudellisiin voimakeskuksiin, ja vuonna 2016 koko Kiinaan.
Yhdysvalloissa presidentti Obama ilmoitti viime viikolla maan ympäristöviraston asettavan hiilidioksidin päästörajat voimalaitoksille. Australia aloitti hiilidioksidimarkkinat viime vuonna. Kalifornia aloitti yhdessä Quebecin kanssa hiilidioksidin päästökaupan, joka USAn koillisissa osavaltioissa on toiminut jo joitakin vuosia.
Hiilidioksidin päästökaupan aloitti EU kahdeksan vuotta sitten. Idea on asettaa katto päästöille tietyillä aloilla, esimerkiksi sähkön, paperin ja metallien tuotannossa. Päästökaton sisällä yritykset saavat käydä päästöoikeuksilla kauppaa. Yritys, joka alittaa päästökiintiönsä, voi myydä ylijäämän ja päinvastoin, kiintiönsä ylittävä joutuu ostamaan.
Taloustieteiljät ovat melko yksimielisiä siitä, että markkinakeinot, hiilidioksidivero ja päästökauppa ovat kansantaloudelle edullisimpia tapoja vähentää päästöjä.
EUn päästökauppa on kuitenkin joutunut vaikeuksiin, koska vuodenvaihteessa päästöoikeuksia oli jäänyt yli 2 miljardin CO2-tonnin edestä. EU-maat, myös Suomi, ovat jakaneet firmoilleen päästökiintiöitä liian hövelisti.
Ylitarjonta romautti päästöjen hinnan niin alas, ettei järjestelmä ole enää kannustanut vähentämään päästöjä, viime aikoina tonnin hiilidioksidia on saanut tupruttaa hampurilaisen hinnalla, 3-4 eurolla. Esimerkiksi Saksassa puhtaammat maakaasuvoimalat ovat seisoneet ja saastuttavammat kivihiilivoimalat ovat olleet käynnissä.
Tällä viikolla EU-parlamentti tuki niin sanottua backloadingia, päästökaupan lievää tiukennusta, jossa päästöoikeuksien ylijäämästä otettaisiin markkinoilta pois noin puolet, 900 miljoonaa CO2-tonnia. Se on hyvä uutinen kaikille, jotka pitävät ilmastonmuutoksen hillintää tärkeänä.
Toisaalta backloading on ollut yksi viime kuukausien kuumimpia perunoita.
On tuiki tavallista, että teollisuus lobbaa. Mutta tässä asiassa teollisuuden lobbaus on harvinaisen kahtiajakautunutta. Jakolinja menee suunnilleen siinä, että firmat jotka suunnittelevat investointeja, haluavat hiilidioksiditonnille tuntuvan hinnan. Joukossa on monia energiayhtiöitä, kuten Shell, Fortum, Enel, EOn ja Dong, mutta myös kuluttajatuoteyrityksiä, kuten IKEA.
Alhainen päästöjen hinta on nimittäin aiheuttanut, että yritysten on vaikea tehdä investointipäätöksiä. Jos valitsee puhtaamman mutta investointikustannuksiltaan kalliimman vaihtoehdon, jää tappiolle, jos päästötonnin hinta pysyy alhaalla. Toisaalta jos valitsee saastuttavamman mutta nyt halvemmalta näyttävän vaihtoehdon, se voi aikaa myöten osoittautua virheeksi.
Monet paljon energiaa kuluttavat yritykset, yhtenä ärhäkimmistä kemian teollisuus, ovat lobanneet backloadingia vastaan.
Monet tahot, jotka kymmenkunta vuotta sitten kiivaasti vastustivat koko EUn hiilidioksidipäästökauppaa, ovat nyt kehuneet kuinka päästökauppa on hyvä markkinapohjainen systeemi ja vastustaneet ”markkinoihin puuttumista”. Näihin kuuluu myös Elinkeinoelämän keskusliitto.
Mutta jos markkinoihin ei voisi puuttua, Euroopan suurimmat pankit olisivat jo menneet nurin, ja mukana iso liuta yrityksiä. Itse asiassa keskuspankkien päätökset nostaa ja laskea ohjauskorkoa ovat jatkuvaa markkinoihin puuttumista.
Kyse on siitä, haluammeko toimia tässä ja nyt tulevaisuuden puolesta, vaaralliseksi äityvän ilmastonmuutoksen estämiseksi, vai haluammeko lykätä, kunnes planeetta on korjauskelvoton, presidentti Obamaa lainatakseni.
Ilmastonmuutoksen saamiseksi aisoihin päästöjä pitää vähentää tulevina vuosikymmeninä yhä reipastuvaa tahtia. Vuosisadan puoliväliin päästöt pitäisi vähentää 80-95 % alemmas kuin vuonna 1990. Jos tämän vuosikymmenen suosimme saastuttamista, rohkaisemme yrityksiä investoimaan vääriin vaihtoehtoihin.
Kärsiikö työllisyys?
Monet tärkeät kasvualat hyötyvät ilmastonsuojelusta. EU-komission arvion mukaan alat, joilla on EU:ssa parhaat lisätyöllistämismahdollisuudet, ovat vihreä energiateknologia, tietotekniikka ja terveydenhoito.
Kyse on siis myös siitä, haluammeko tässä ja nyt kannustaa kehittyviä ja kasvavia tulevaisuuden aloja, kuten energiatehokasta tekniikkaa ja uusiutuvaa energiaa, vai suojella perinteisiä vanhoja jättiläisiä.
Suomessakin ns. cleantech on kasvanut jo isommaksi kuin metsäteollisuus. Cleantechin suurin potti on energiatehokkuutta parantava tekniikka ja osaaminen, myös uusiutuvaa energiaa hyödyntävä tekniikka on merkittävä. Nämä alat saavat uusia tilauksia ja työtä ilmastonsuojelun myötä – aivan kuten Rauman telakka juuri sai merkittävän tilauksen rikitöntä maakaasua polttoaineenaan käyttävästä lavasta EUn rikkidirektiivin andiosta.
Kolumni Hämeen Sanomille 7.7.2013