Osavaltiokansanedustaja Mainesta yhtä huolissaan TTIPstä kuin Euroopan vihreät

On aina tosi mielenkiintoista tavata kansanedustajia muista maista. Täällä Globen kokouksessa Meksikossa tapasin osavaltiokansanedustajan Mainesta. Hän vaikutti olevan yhtä huolissaan USAn ja EUn vapaakauppaneuvotteluista kuin Euroopan vihreätkin, ja samoista syistä. Maine on yksi niistä yhdeksästä USAn koillisesta osavaltiosta, jotka jo vuosia ovat rajoittaneet CO2-päästöjä päästökaupan kautta. Hän kertoi Mainesta paljon muutakin mielenkiintoista. Siellä säädettiin äskettäin GM-ruokien merkintäpakko, eli kuluttajat saavat oikeuden tietää onko ruoassa geneettisesti muunneltua ainesta, aivan kuten Euroopassakin. Siellä on myös säädetty kemikaalilainsäädäntö, joka muistuttaa EUn REACH-asetusta.
Yhden mieleenjääneen lounaskeskustelun kävin 4 kenialaisen kansanedustajan kanssa. Heistä yksi valitteli ensin sitä, että me poliitikot vain puhumme ilmastosta, mutta teemme vähemmän. Vähän myöhemmin toinen kysyi minulta, onko totta, että kaikkea maassa olevaa öljyä ja kivihiiltä ei ehkä voi polttaa. Muut kenialaiset hämmästyivät, eihän se niin voi olla. Kerroin että IEA, kansainvälinen energiajärjestö, on todennut että 2/3 tunnetuista fossiilivaroista pitää jättää maahan, jos ilmastonmuutos halutaan pitää 2 asteen alapuolella. Kenialaiset katsoivat silmät pyöreinä ja ihmettelivät, eivätkö tosiaan Afrikan maat voi rahastaa löytämiään hiili- ja öljyvaroja. Siitä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu, mikä on reilua ja mikä ei, voidaanko köyhille maille kompensoida se, että ne eivät voi käyttää samoja keinoja vaurastumiseen kuin perinteiset teollisuusmaat, jos ilmastonmuutos halutaan hillitä.
Lisäsin löylyä ottamalla esille fossiilikuplan, öljy-yhtiöiden osakkeiden markkina-arvo perustuu oletukseen, että kaikki niiden omistuksessa olevat öljyvarat myydään ja poltetaan. Jos näin tapahtuu, ilmastonmuutos ryöstäytyy käsistä, ja iso osa nykyisistä valtioista voi romahtaa. Toinen vaihtoehto on, että yhtiöiden osakkeiden hinnassa on iso kupla. Kenialaiset alkoivat keskustella vilkkaasti keskenään siitä, mitä tästä seuraa.
Monien maiden edustajat ovat kertoneet hyvin konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ilmastonmuutos heidän maissaan tarkoittaa, sekä virallisessa kokouksessa että tauoilla. Bangladeshin edustaja vetosi, nostakaa kotimaissanne äänenne meidän puolestamme, merenpinnan nousu metrillä hukuttaisi 40 % maasta. Myös Samoan, Marshall-saarten ja Mikronesian edustajat puhuivat merenpinnan noususta. Kenialaiset ja monet muutkin kertoivat kuivuudesta, Guayanan edustaja kertoi säiden muuttumisesta arvaamattomiksi, enää ei esimerkiksi tiedä oikeaa kylvöaikaa tiettyjen kasvien puhkeamisesta kukkaan.