“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Onko Grönlannin sulamisen kynnys ylitetty?

Läksin Brysseliin aamulennolla, mikä tarkoitti, että jouduin Tampereella heräämään noin aamuneljältä, Brysselin aikaa kolmelta. Halusin olla alusta alkaen paikalla, kun ilmastovaliokunta kuuntelee ilmaston tutkijoita.

Asiantuntijakuulemisen päätähti oli Angela Merkelin ilmastoneuvonantaja ja Potsdam-instituutin ilmastotutkimusjohtaja Hans-Joachim Schellenhuber. Pääsin myös lounaalle, jolla hän tapasi yhden edustajan kustakin poliittisesta ryhmästä.

Yksi lounaan osanottajista kysyi, onko Schellenhuber samaa mieltä James Lovelockin kanssa, joka väittää ihmiskunnan jo ylittäneen katastrofaaliseksi kehittyvän ilmastonmuutoksen kynnyksen. Schellenhuber vastasi, ettei usko koko planeetan laajuisen kynnyksen ylittyneen. Sen sijaan voi hyvin olla, että tiettyjen osa-asioiden kynnys on ylitetty, esimerkiksi Grönlannin jäätikön sulaminen voi jo olla peruuttamatonta. Sen sulamisen todennäköisyydeksi arvioidaan 80-90 %.

Grönlannin sulaminen muuten nostaisi merenpintaa 7 metrillä, eli olisi kyllä kokomoinen katastrofi muun muassa kaikille merenrantojen miljoonakaupungeille, pienistä saarivaltioista puhumattakaan. Grönlannin jää ei tietysti sula vuodessa eikä kahdessa, eikä edes vuosisadassa tai kahdessa. Mutta jos sen sulaminen on peruuttamatonta, se tarkoittaa että ihmiskunta on ohimennen tehnyt päätöksen muuttaa isot osat esimerkiksi Helsinkiä, Tukholmaa, Kööpenhaminaa, Osloa, Lontoota, Shanghaita, New Yorkia ja Mumbaita merenalaisen arkeologian tutkimuskohteiksi.

Schellenhuber jatkoi, että nykymenolla koko planeetan kynnys voidaan hyvinkin ylittää noin 50 vuodessa.

Hän sanoi, että on turhauttavaa, kun media jatkuvasti luo mielikuvaa ilmastonmuutoksen suhteen kahtiajakautuneesta tiedeyhteisöstä. Todellisuudessa ilmastonmuutoksesta vakavasti huolestuneiden ja tästä eri mieltä olevien tutkijoiden suhde on 999-1. Tämä on aivan ainutlaatuinen yksimielisyyden aste, kun kyse on hyvin monimutkaisesta asiasta.

Hän sanoi myös, että 95 %:n todennäköisyys (sille että havaittu ilmastonmuutos johtuu pääosin ihmisen toimista) on tosi korkea. Kuka esimerkiksi nousisi lentokoneeseen, jonka arvioidaan putoavan 95 %:n todennäköisyydellä?

Seuraavassa on pitkähkö lista pointeista, joita kuullut asiantuntijat sanoivat varsinaisessa valiokunnan kokouksessa. Asiantuntijoiden powerpointit ovat myös netissä ilmastovaliokunnan (CLIM) nettisivuilla.

Schellenhuber: – Kesän 2003 helleaalto tappoi Euroopassa noin 35 000 ihmistä. Tämä oli toisen maailmansodan jälkeen eniten ihmisuhreja vaatinut tapahtuma Euroopassa.

– Vaikka ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus pystyttäisiin pitämään samalla tasolla kuin vuonna 2000, maapallo lämpenisi silti vähintään puoli astetta jo koetun lämpenemisen lisäksi.

– Jos päästöjä ei rajoiteta, vuoteen 2100 mennessä Tiibet ja Pohjoinen jäämeri voivat lämmetä yli 12 astetta. Tämä olisi katastrofi niille 2 miljardille ihmiselle, joiden maanviljelys on Himalajalta alkunsa saavien jokien veden varassa.

– Myös Amazonin sademetsän kuivuminen on todellinen riski. Amazonia vaivasi paha kuivuus jo vuosina 2005 ja 2006. Useimmat tutkijat arvioivat Amazonin metsien kuoleman todennäköisyydeksi yli 50 %.

– Jos päästöjä ei rajoiteta, koralliriuttojen kuolema vuoteen 2050 mennessä on hyvin todennäköistä.

– Välimeren alueella sateiden ennustetaan vähenevän kymmeniä prosentteja. Alueella on jo nyt korkea metsäpaloriski.

– 30 miljoonaa vuotta sitten maapallolla oli noin 4 oC nykyistä lämpimämpää ja merenpinta oli noin 70 m korkeammalla kuin nyt. 3 miljoonaa vuotta sitten oli noin 2 oC nykyistä lämpimämpää ja merenpinta oli 20-30 m korkeammalla kuin nyt.

-Maapalloa ei pitäisi missään tapauksessa päästää lämpenemään enempää kuin 2,5 astetta yli esiteollisen tason. Toisaalta lämpenemisen rajoittaminen alle 1,5 asteen on käytännössä jo mahdotonta. Haarukka, jossa voidaan toimia, on suunnilleen 1,5 – 2,5 astetta. Tämä on kuin laskeutumista hyvin kapealle kiitoradalle, jota ei ole vielä edes rakennettu.

-Nyt globaalit päästöt ovat vuodessa noin 8 GtnC (miljardia tonnia hiiltä). Ne pitäisi vähintään puolittaa vuoteen 2050 mennessä. On toteutettava uusi teollinen vallankumous.

Professori Jean-Pascal van Ypersele, IPCC:n toisen työryhmän varapuheenjohtaja:

-Intian valtameren pienten saarten juomakelpoisen pohjaveden kerroksen paksuus pienenee vuosiin 2040-2080 mennessä 25stä 10 metriin, koska merenpinnan nousu tunkee suolavettä makean pohjaveden alle.

-Jo 1,5 asteen lämpeneminen saattaa 30 % lajeista uhanalaisiksi.

-Grönlannin jään sulamisen kynnys on 1,9-4,6 oC:n lämpeneminen.

-Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa välille 2-4 astetta, päästöjä maailmassa pitää vähentää 50 – 80 %. Tekniset mahdollisuudet siihen ovat hyvät.

Michel Jarraud, Sveitsi, WMO:n (maailman meteorologijärjestö) pääsihteeri:

-Meteorologit ovat tehneet yhteistyötä yli rajojen jo yli 150 vuotta. Meteorologien ensimmäinen kansainvälinen kokous pidettiin Brysselissä vuonna 1853. YK:n vuosituhattavoitteiden toteutuminen on vaarassa ilmastonmuutoksen takia. Ilmastonmuutos vaikuttaa kehitysmaihin vielä enemmän kuin muihin.

Ilmastoskeptikkoja tilaisuudessa edusti professori Lindzen, Massachusett´s Institute of Technologystä. Hän piti todella vaikeaselkoisen puheen joka oli paljolti suoraa sisälukua powerpointeista. En tavannut ketään, joka olisi saanut hänen ajatuksenjuoksustaan kunnolla selvää. Itse olen Otaniemessä opiskellut kohtalaisesti fysiikkaa ja kemiaa, mutta myös minun oli vaikea seurata hänen esitystään. Arvelenkin, että tämä oli tarkoituksellista, hän halusi vain heittää varjon ilmaston tutkimuksen ylle, mutta tavalla, johon on vaikea tarttua. Hänen esityksestään erottui vain kolme selkeää väitettä. Ensimmäinen oli se, että ilmaston fysiikkaa tunnetaan vielä kehnosti ja toinen, että viimeiset 10 vuotta maapallon keskilämpötila on pysynyt vakiona. Kolmanneksi hän sanoi myrskyjen saavan voimansa trooppisten ja arktisten alueiden lämpötilaerosta, joka on pienenemässä. Napa-alueiden lämpeneminen siis vähentää hirmumyrskyjä, ”päinvastoin kuin alarmistit väittävät”.

Seuraavan puhujan, joka oli Brian Hoskins, meteorologian osastolta Readingin yliopistosta, oli selvästi vaikea peittää tuohtumustaan Lindzenin väitteestä, ettei ilmakehän fysiikkaa tunneta. Hoskinsin mukaan se tunnetaan jo varsin hyvin. Hän kertoi olevansa tosi masentunut siitä, miten paljon havaintoja ilmaston lämpenemisestä on. Ilmastomallien ennuste sademäärien kehityksestä on toteutunut melko tarkasti.

Siihen, mitä tapahtuu vuoteen 2030 mennessä, ei voida enää paljoakaan vaikuttaa. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu vuoteen 2100 mennessä.

Lindzenin myrskypointtia Hoskins kommentoi sanomalla, että Grönlannin alapuolella lämpötila ei ole muuttumassa kovinkaan paljon, tämän takia lämpötilaero trooppisten merialueiden sekä pohjoisen Amerikan ja Euroopan merialueiden välillä kasvaa.

Hoskins sanoi myös, että mikäli päästöjä ei hillitä, vuoteen 2100 mennessä päiväntasaajan seuduille tulee todennäköisesti entistä enemmän sateita, samoin pohjoisille ja eteläisille leveysasteille, sen sijaan subtrooppiset leveysasteet kuivuvat. Sateista tulee entistä rankempia, kesän sateisimpana päivänä tullaan saamaan entistä enemmän sadetta, koska lämpimämpi ilma ”nielee” enemmän vesihöyryä.

Keskustelussa Hoskins sanoi, että jos IPCC:n käyttämät ilmastomallit erehtyvät, ne todennäköisesti pikemminkin vähättelevät kuin liioittelevat ilmastonmuutosta. Valloilleen ryöstäytyvä ilmastonmuutos on oikeasti mahdollinen.

Trooppisten pyörremyrskyje
n perusenergianlähde on lämpötilaero eri leveysasteiden välillä, se osittain pieneneekin. Mutta myrskyillä on toinenkin energianlähde, ilman vesihöyrypitoisuus, joka kasvaa.

Michel Jarraud kommentoi Lindzenin väitettä siitä, että maapallon lämpeneminen on pysähtynyt. Hän sanoi, että Lindzenin näyttämä 10 viime vuoden keskilämpötilakäyrä on oikea, mutta juuri sitä ennen oli hyvin voimakas El Nino-ilmiö. Sääkäyristä ei voi ottaa irralleen yhtä pientä palasta, pitää katsoa pidempää kokonaisuutta.

Trooppisista myrskyistä hän sanoi, että nykytiedon mukaan ilmastonmuutos ei välttämättä lisää niiden määrää, mutta kylläkin tekee niistä entistä rajumpia.

Van Ypersele selvitti, että ilmastomallien perustarkoitus on tehdä tietokoneella koe, jota ei voida sallia todellisuudessa. Vain sellaiset mallit ovat varteenotettavia, jotka pystyvät tuottamaan myös menneet ilmastot.

Joku kysyi mielipidettä Al Goren elokuvasta. van Ypersele sanoi pitävänsä sitä varsin hyvänä kokonaisuutena, vaikka jäätiköiden sulamisesta löytyisi parempiakin esimerkkejä kuin Kilimandjaro, johon vaikuttavat muutkin tekijät.

Kysymykseen siitä, miksi Schellenhuber puhui merenpinnan noususta useilla metreillä, kun IPCC puhuu muutamista kymmenistä senteistä, Schellenhuber sanoi että IPCC ennustaa sitä mitä tapahtuu vuoteen 2100 mennessä. Mutta merenpinnan nousu ei suinkaan pääty siihen, vauhtiin päästyään se voi jatkua tuhansia vuosia. Havaintoja muinaisista merenpinnan tasoista ei kukaan pysty kumoamaan.

Hän sanoi myös, että merenpinnan nousun ja meriveden lämpenemisen lisäksi meri happamoituu, kun siihen liukenee entistä enemmän hiilidioksidia. Tällä on dramaattiset vaikutukset merten ravintoketjuihin.

Toisen paneelin ensimmäinen puhuja oli Robert Watson, IPCC:n entinen presidentti:

-Dramaattisten haittavaikutusten välttämiseksi lämpeneminen pitäisi rajoittaa alle 2 asteen, mikä tarkoittaa, että ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus pitää saada vakiintumaan noin 400 ppm:n (miljoonasosaa hiilidioksidiekvivalenttia) tienoille, eli itse asiassa vähän nykytason alle.

-Tähän mennessä koettu ilmastonmuutos on haitannut eniten kehitysmaita, esimerkiksi äärisäiden uhrit viime vuosina ovat olleet pääasiassa kehitysmaissa. Esimerkiksi Etiopia on helisemässä jo nykyisenkaltaisten sademäärien vaihteluiden kanssa, saati suurempien. Jos maapallo lämpenee 2-3 astetta, kaikki koralliriutat vaalenevat, jos 3 astetta, ne kaikki kuolevat. 3 asteen lämpeneminen vie noin puolet maapallon lajeista sukupuuttoon, mikä ei tapahdu heti, mutta on aikaa myöten vääjäämätöntä.

Malte Meinshausen Potsdam-instituutista puhui siitä, miten ilmastonmuutos voidaan rajoittaa alle 2 asteen.

-2 astettakaan ei voi pitää minään turvarajana, myös sen suuruinen lämpeneminen aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia. Ainakin joidenkin osasysteemien turvaraja voi olla esimerkiksi 1,6 astetta.

-Jos ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus saadaan vakiinnutettua tasolle 400 ppm, 2 astetta ylitetään 15 %:n todennäköisyydellä. 550 ppm:n pitoisuudella 2 astetta ylitetään 80 %:n todennäköisyydellä. 450 ppm:n tasolla mahdollisuudet ovat fifty-fifty.

-Aurinko ei selitä havaittua lämpenemistä. 1950-luvun jälkeen auringon vaikutus maapalloon on muuttunut erittäin vähän. Nykyisin erinäiset muut ilman saasteet viilentävät ilmastoa niin, että kompensoivat osan kasvihuonekaasujen vaikutuksesta. Jos päästöjä ei vähennetä, ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus nousee vuoteen 2100 mennessä jonnekin 600 ja 1500 ppm:n välille.

-Kahden asteen lämpenemisraja on mahdollista pitää, jos ennen vuotta 2050 saadaan kasvihuonekaasutaso stabiloitua alle 500 ppm:n ja sen jälkeen ryhdytään alentamaan sitä. Tämä on mahdollista, jos ihmisen aiheuttamat päästöt saadaan laskettua alle luonnollisten hiilidioksidinielujen.

Viimeinen esiintyjä Cristina Sabbioni puhui ilmastonmuutoksen vaikutuksista ihmiskunnan kulttuuriperintöön. Hän kertoi tosi mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten ilmastonmuutos tuo tullessaan monia asioita, jotka nopeuttavat kulttuurimuistomerkkien rapautumista, esimerkiksi suolan kiteytyminen vanhoihin tiiliin.

Kysymykseen siitä, mitä vauhtia teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjä, Watson sanoi että ainakin 30 % ennen vuotta 2020, ja selvästi yli 60 % vuoteen 2050.

Malte Meinshausen sanoi, että jos halutaan lähestyä samaa päästötasoa henkeä kohden kehitysmaissa ja teollisuusmaissa, niin teollisuusmaiden pitää vähentää ainakin 85 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050. Globaalit päästöt pitäisi saada laskuun viimeistään vuonna 2015.

Tilaisuuden jälkikeskusteluissa Robert Watson sanoi, että energian tuotantoon tarvittavat muutokset vielä jotenkuten ovat hallittavissa, mutta maankäyttö huolestuttaa häntä todella paljon, esimerkiksi siis trooppisten metsien hakkuut. Älyllistä rajaa uusien fiksujen energiaratkaisujen kehittämiselle ei ole, kunhan siihen satsataan tutkimus- ja tuotekehitysrahaa.

”Jälkilöylyissä” Schellenhuber ja Meinshausen kehuivat molemmat Angela Merkeliä, hän ymmärtää ilmastonmuutosta, koska on fyysikko. Olen ollut tekevinäni saman havainnon. Hän on sanonut ilmastosta monta mielestäni tosi fiksua asiaa. Vaikka kuulummekin poliittisesti eri leireihin, minusta on hienoa, että naisfyysikko on siinä asemassa kuin hän nyt on.

Ja yksi uutinen ilmastonsuojelun jarrujoukoilta: Porsche-yhtiön toimitusjohtaja Wendelin Wiedekind on tänään tokaissut, että EU:n ympäristökomissaari Dimasin ajamat vaatimukset uusien autojen hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta (130 grammaan kilometriä kohden vuonna 2012) ovat ”fysiikan lakien vastaisia”. Porschen ökyautot tupruttavat hiilidioksidia yli 300 g/km.