“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Öljyaddiktio ja turvallisuus

Kolumni TEK-lehdelle 2.2.2007

Sinä päivänä, jona tätä kirjoitan, brittiläinen Guardian-lehti kertoo, että Iranista on tullut palestiinalaishallinnon suurin ulkomainen avunantaja, EU:ta suurempi. Kun ääri- ja terroristijärjestöksi luokiteltu Hamas voitti palestiinalaisten vaalit, länsimaat panivat rahahanat kiinni. Hamas lähti kiertämään hattu kourassa islamilaisia maita ja sai kokoon melkein 1000 miljoonaa euroa.

USA, EU ja Japani eivät enää ole ainoat, jotka päättävät, mitä maata ja hallitusta avustetaan.

Iranin vaikutusvallan kasvu huolestuttaa USA:a, Saudi-Arabiaa ja Israelia. Israelin salaisen palvelun Shin Betin johtaja Yuval Diskin on varoittanut, että Hamasiin kohdistuvat kansainväliset pakotteet työntävät palestiinalaishallintoa Iranin syliin.

Sitä kylvät mitä niität. Perussyy Lähi-itään kohdistuvaan valtapeliin on öljy, vaikka politiikka myydäänkin kansalaisille historialla ja uskonnolla. Öljyn vuoksi Israelia katsotaan läpi sormien, kun maa viis veisaa ihmisoikeusnormeista, YK:n päätöslauselmista ja kaiken kukkuraksi ydinsulkusopimuksesta.

Toisen maailmansodan jälkeen Iranissa, vai oliko sen nimi silloin vielä Persia, valittiin pääministeriksi herra Mossadeq vaaleilla, jotka olivat ainakin aikaan ja paikkaan suhteutettuna demokraattiset. Hän kansallisti öljyn eikä pysynyt vallassa kauaa. USA:n tukema vallankaappaus nosti shaahin riikinkukkovaltaistuimelle. Kun shaahi Reza Pahlevi kävi Suomessa kesällä 1970, radikaalit opiskelijat osoittivat mieltä shaahin diktatuurimeininkiä vastaan. Muistan uutiskuvat, joissa nuori kansanedustaja Erkki Tuomioja kannettiin mielenosoituksesta Mustaan Maijaan.

Varmistaakseen Mossadeqin kukistumisen USA antoi tukea myös ääri-islamilaisille ajatollille ja tuli kätilöineeksi alulle liikkeen, joka muutama vuosikymmen myöhemmin antoi kenkää shaahille ja perusti Iraniin islamilaisen tasavallan ajatolla Khomeinin johdolla.

Nyt Iranilla on rahaa, koska öljyn hinta on noussut. Ja se taas johtuu siitä, että USA ja Eurooppa eivät edelleenkään ole päässeet irti öljyriippuvuudestaan, erityisesti liikenteessä, ja Kiina apinoi meidän lyhytnäköisyyttämme.

Puolitoista vuotta sitten kuuntelin professori Keelingiä, joka on yksi ilmaston tutkimuksen huippunimistä. Juuri hänen isänsä aloitti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaukset Hawaijilla Mauna Loan saarella ja oli muuten myös Al Goren opettaja. Professori Keeling kertoi tutkijoiden varoittaneen jo 1970-luvulla, että ilmastonmuutos voi hiipiä esiin varkain. Merien lämpökapasiteetti aiheuttaa lämpenemiseen niin suuren viiveen, että muutos voi olla jo sangen pitkällä kun sen havaitsee arjessa.

1970-luvulla vaihtoehtoisten energianlähteiden etsintä käynnistyi, mutta ei ilmaston takia, vaan siksi, että OPEC pani öljyhanat kiinni erään Lähi-idän sodan jälkeen. Kun öljyä taas sai halvalla, kiinnostus vaihtoehtoisiin energiamuotoihin vaimeni.

Tämä ennustajaeukko sanoo, että Lähi-Idän solmu ja moni muukin solmu vain pahenevat, jos öljyaddiktiota ei katkaista ripeästi. Vaihtoehtoisten energianlähteiden tutkimusrahoitus pitää ainakin kolminkertaistaa.