Kansanedustajan kirjoitus Aamulehdessä.

Mitä on kansallinen etu? Päättäjä kohtaa kysymyksen melkein aina, kun puhutaan EU-asioista. Äkkiä katsottuna kansalliselta edulta näyttävä asia ei välttämättä olekaan sitä, kun katsoo pidemmälle.

Reilu vuosi sitten moni poliitikko väitti, että olisi Suomen etu ajaa kumoon EU:n koronaelvytyspaketti. Raha, jonka Suomi elvytyspaketista saa, on nimittäin pienempi kuin maamme todennäköinen osuus lainojen takaisinmaksusta seuraavien 30 vuoden aikana. Mutta elvytys vaikuttaa koko EU-alueen talouteen ja sen kautta Suomeenkin.

Tämän vuoden helmikuussa Venäjä hyökkäsi täydellä voimallaan Ukrainaan. Jos koronan kurittamaa EU-maiden taloutta ei olisi saatu vakautettua, olisiko EU:lla nyt voimaa sopia Venäjä-pakotteista? Jos Euroopan unioni ei kykenisi pakotteisiin, miltä nyt tuntuisi elää karhun naapurina?

Koska emme halua rahoittaa Putinin sotakonetta, pyrimme kiireen vilkkaa irti Venäjän öljystä ja kaasusta. Koronaelvytysrahoilla investoidaan myös päästöttömiin energiamuotoihin eli ne auttavat vähentämään riippuvuutta Venäjän energiasta.

”Kansalliseksi eduksi” väitetään hyvin usein sitä, että jokin elinkeinoala välttyisi uusilta ympäristövaatimuksilta. Jälkikäteen nämä puheet harvemmin näyttävät oikeaan osuneilta. 20 vuotta sitten väitettiin, että Suomen teollisuus tuhoutuu, jos EU tekee hiilidioksidipäästöistä maksullisia säätämällä päästökaupan. Päästökauppa alkoi vuonna 2005. Sen jälkeen Suomen sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt ovat laskeneet yli 70 prosenttia huipputasostaan, joka oli 2003.

Nyt teollisuuden edustajat kiittävät päästökauppaa, koska se ohjaa vähentämään ilmastoa kuumentavia päästöjä siellä missä sen voi tehdä halvimmalla. Ilmastoratkaisuja tarjoavat firmat työllistävät ja saavat tilauksia muualtakin maailmasta.

Aikoinaan väitettiin myös, että laivojen pakokaasujen puhdistusvaatimukset tappavat Suomen merenkulun ja teollisuuden. No, sen sijaan puhtaamman merenkulun ratkaisuja tarjoavien suomalaisfirmojen tilauskirjat täyttyivät, ja hengitysilma puhdistui erityisesti rannikon kaupungeissa.

Tällä eduskuntakaudella ”kansallisen edun” korttia on ahkerimmin heilutettu metsäasioissa. Taustalla on pelko hakkuumäärien rajoittamisesta. Suurimmat uhat tulevaisuudellemme ovat kuitenkin ilmastokriisi ja luontokato, meidänkin elämäämme ylläpitävän elonkehän hapertuminen.

Metsäteollisuus on vähentänyt päästöjään kuten kaikki muutkin teollisuudenalat. Maatalous on Suomessa ainoa iso toimiala, jonka päästöt eivät ole 2000-luvulla vähentyneet. Mutta uhanalaisten lajien suurin ryhmä ovat metsäluonnon lajit.

Ilmasto tarvitsee päästövähennysten lisäksi metsien, kasvillisuuden ja maaperän muodostamia hiilinieluja ja -varastoja. Uusimpien tietojen mukaan Suomen metsien hiilinielu on romahtanut, yhteensä metsämme ja maaperämme ovat muuttuneet nielusta päästölähteeksi.

Toki kansantalous tarvitsee puuta ja sitä jalostavaa teollisuutta. Mutta 2000-luvulla se arvonlisäys, joka Suomessa tuotetaan hakattua puumottia kohti on pudonnut puoleen. Tämä on tasan väärä suunta. Nyt pitää keskittyä siihen, että suomalaisesta puusta valmistetaan mahdollisimman arvokkaita tuotteita, sen sijaan että yrittäisimme maksimoida hakkuumääriä.

Mielestäni Suomen pitäisi pyrkiä olemaan osa ratkaisua eikä osa ongelmaa myös maatalous- ja metsäasioissa. Ilman monimuotoista elonkehää ja ihmiselle sopivaa ilmastoa kun ei olisi meitäkään.

Satu Hassi

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (vihr.)