Missä linnut?
Huomasin hotellin ravintolan naisten vessassa historiallisen kerrostuman. Käsipaperitelineessä lukee Nokia. Se on siis ajalta jolloin Nokia vielä valmisti pehmopaperia. Nykyajan teinit eivät ole Nokian vessapaperia ja käsipyyhkeitä eläissään nähneet.
Käväisimme Utsjoen käsityökauppa-kahvituvalla. Juttelimme kahvilanpitäjän kanssa lintutilanteesta, kerroimme että riekkoja näkyi maastossa tosi vähän. Kahvilanpitäjä kertoi myös havainneensa, että joka puolella lintuja tosi vähän. Hänkin oli nähnyt joessa kuolleita vesilinnun poikasia. Pojois-Norjassa matkailleet turistit kertovat, että sielläkin on lintuja paljon vähemmän kuin yleensä. Hän ihmetteli, miksei tästä asiasta puhuta lehdissä mitään. Jukka sanoi, että hänen mielestään mökillä Kotkan saaristossakin on näkynyt lintupoikueita vähemmän kuin normaalisti.
Inarin Kultahovissakin oli hyvää ruokaa kauniissa koskimaisemassa. Aikaisemmin olemme Lapissa aika usein saaneet matkan varrella kehnoa ruokaa. Vaikuttaa siltä, että Lapin matkailubisnes on skarpannut tässä asiassa.
Paluumatkalla ajoimme tietysti vuorotellen, mutta Jukan ajaessa lueskelin kesän aikana ilmestyneitä New Scientist-lehtiä. Yhdessä niistä referoitiin mielenkiintoisia tutkimustuloksia taloudesta. Ensimmäisessä näistä artikkeleista puhuttiin siitä, että perinteinen talousteoria epäonnistuu kerran toisensa jälkeen ennustamaan hintakuplat ja niiden jälkeen seuraavan romahduksen, viimeisimpänä esimerkkinä USA:n asuntojen hintakuplan puhkeaminen ja sen heijastukset muualle maailmaan. Perinteinen talousteoria ja sen mukainen mallintaminen lähtee makrotaloudesta ja olettaa markkinoiden toimivan rationaalisti. Mutta toinen ajattelutapa lähteekin mallintamaan taloutta alkaen yksilön käyttäytymisestä ja siitä, millaisiin valintoihin kulloinenkin tilanne yksilöitä kannustaa. Kun sitten monistetaan nämä yksilön valinnat, saadaan kuvaus markkinoiden käyttäytymisestä. Tähän perustuvat mallit kykenevät kuvaamaan hintakuplia ja niiden puhkeamista. Tällaiset mallit antavat tulokseksi myös, että liian paljon liian löysää rahaa markkinoilla on vaarallinen tilanne, se luo hintakuplia.
Tämä toi muuten mieleeni sen, miten Pekka Korpinen 80- ja 90-lukujen taitteessa ennusti Suomen silloisen asuntojen ja kiinteistöjen hintakuplan puhkeamisen. Hän oli tutustunut USA:ssa havaittuun niin sanottuun sikasykliin, sianlihan hinnannousuihin ja –laskuihin Chicagon (jos oikein muistan) markkinoilla. Ne noudattivat tiettyä matemaattista mallia. Soveltamalla samaa mallia Suomen asuntomarkkinoihin Korpinen havaitsi, että hinnat ovat kohta romahtamassa. Ja niin kävi.
Toisessa näistä New Scientistin artikkeleista kerrotaan tutkimuksesta, joka koski IMF:n eli kansainvälisen valuuttarahaston lainojen vaikutusta Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Sen on tehnyt Cambridgen yliopiston tutkijaryhmä. Tuloksen mukaan IMF:n lainoja saaneissa maissa tuberkuloosikuolleisuus nousi, vieläpä sitä voimakkaammin mitä isommat lainan maa sai IMF:ltä. IMF on nimittäin joitakin vuosikymmeniä noudattanut niin sanotun Chicagon koulukunnan (taas Chicago) oppeja, joiden mukaan valtion talous tervehtyy leikkaamalla julkista sektoria. Näin IMF on vaatinut lainojensa ehdoksi, että maat supistavat ja yksityistävät julkista palvelua, terveydenhuolto ja koulutus mukaan lukien. New Scientis toteaa, että on jo aika tajuta, että tämä talousoppi – jota minä kutsuisin markkinafundamentalismiksi – on ideologinen valinta ja käytännön elämän testi osoittaa sen tuottavan tuhoisia tuloksia.