”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Millä maapallo pelastetaan?

Energia-lehti 7-8/2005

Sillä viikolla, kun hirmumyrsky Katrinan aiheuttaman tuhon laajuus alkoi valjeta, Euroopan parlamentissa vieraili Rajendra Pachauri. Tämä intialainen tohtori johtaa hallitustenvälistä ilmastonmuutospaneelia IPCC:tä, ilmastonmuutoksen asiantuntijaelintä. Pachauri kertoi saaneensa viime päivinä tiuhaan vastata kysymykseen: Johtuiko Katrina ilmastonmuutoksesta? Hän sanoi vastaavansa, että yhdestäkään yksittäisestä sääkatastrofista ei voida sanoa, että se johtui ilmastonmuutoksesta. Mutta ei myöskään voida sanoa, että ei johtunut. Ilmastomallit ennustavat, että trooppisten hirmumyrskyjen voima kasvaa ilmaston lämmetessä.

Marraskuun toisella viikolla Britannian vakuutusyhtiöiden keskusliiton edustaja kertoi, että 10 vuoden aikana sääkatastrofien määrä maailmassa on kaksinkertaistunut ja niistä maksettujen vakuutuskorvausten määrä 2,5-kertaistunut.

Uutisia ilmastonmuutoksen etenemisestä ropisee harva se viikko. Suomen television ajankohtainen kakkonenkin näytti taannoin Grönlannin jäätiköiden sulamista. Sen vauhti on yllättänyt tutkijat. Kangerdlugssuanin jäätikkö valuu merta kohden 14 kilometriä vuodessa. Vauhti on kolminkertainen verrattuna edelliseen mittaukseen vuonna 1996. Aiemmin syksyllä lehdet kertoivat pohjoisen Jäämeren kesäjään hupenevan huimaa vauhtia, kesällä taas, että Siperian ikirouta on alkanut sulaa.

Jotain tarttis siis tehdä.

Tiedän, että energia-alalla aika moni sanoo: Rakennetaan lisää ydinvoimaa.

Ihmettelen, näin sanovat eivät esitä laskelmaa siitä, mihin uraani oikeasti riittää. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n mukaan nykykäytöllä uraania riittää 85 vuodeksi. Jos maailman koko fossiilisen polttoaineen käyttö korvattaisiin ydinvoimalla, uraani loppuisi 3-4 vuodessa. USA:n arvostetuimpiin kuuluvan yliopiston, MIT:n tuore raportti sanoo, että jos ydinvoiman osuutta maailman energiantuotannossa nostettaisiin vuosittain 2 %:lla vuoteen 2050, tarvittaisiin 1000-1500 uutta isoa ydinvoimalaa. Ydinvoimalla ei siis pitkälle pötki.

Entä fuusio? Sen kesyttäminen olisi upea tieteellinen saavutus. Mutta asiantuntijoiden tavoite on vasta seuraavien 20 vuoden aikana saada selko siitä, voidaanko fuusiota ylipäänsä kesyttää, Ranskaan rakennettavan ITER-reaktorin avulla. Kaupallisessa käytössä fuusio on aikaisintaan vuoden 2050 tienoilla. Ilmaston tutkijoiden mukaan teollisuusmaiden pitäisi leikata päästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 % ja vuoteen 2050 mennessä 60-80 %, jotta ilmastonmuutos ei ryöstäytyisi käsistä. Fuusio ei ehdi.

Jos joku luulee, että kaikki voi jatkua entisellään, kunhan rakennetaan lisää ydinvoimaa ja myöhemmin fuusiovoimaa, hän on haihattelija.

Jos olisin sijoittaja ja olisin panemassa rahojani energia-alalle, valitsisin uusiutuvan ja negawatit. Uusiutuvan energian megawatteja ja energiatehokkuuden negawatteja on maailmassa joka vuosi enemmän. Olkiluotoon on rakenteilla uusi ydinvoimala, mutta megawatteina laskien Euroopassa investoidaan joka vuosi moninkertainen määrä tuulivoimaan. Ja jos emme pidä varaamme, saamme pian ostaa tuulimyllyt ja aurinkopaneelit kiinalaisilta.
 
Lisää tietoa aiheesta näistä osoitteista:
http://www.ilmasto.org