Miksi teollisuus aloitti rikkilobbauksen vasta kun päätös oli jo tehty?

Metsäteollisuuden Timo Jaatinen on kommentoinut rikkidirektiivistä esittämiäni faktoja. Tässä vastaukseni Jaatiselle:
Olen Jaatisen esittämistä periaatteista valtaosin samaa mieltä. Mutta yksinkertainen kysymys: Miksi Suomen teollisuuden etujärjestöt eivät nostaneet Itämeren rikkirajoista meteliä silloin kun asia oli päätettävänä IMOssa (kansainvälisessä merenkulkujärjestössä) vaan vasta sen jälkeen kun päätös oli tehty?
Eivät kai teollisuuden etujärjestöt voi olla tietämättömiä siitä, että kansainvälisen meriliikenteen lait säädetään IMOssa, jossa päätöksentekijöitä ovat merenkulkuvaltioiden hallitukset.
Ja muutama yksityiskohtaisempi kommentti:
1. Siitä, että laivojen päästörajojen tulisi olla kaikilla EU-merillä samat, olen Jaatisen kanssa täysin samaa mieltä. Rikkidirektiivin raportoijana tärkein asia, jota ajoin, olikin juuri eteläisen Euroopan merien rikkirajojen tiukentaminen. Siinä saatiinkin rutistettua parannus, joskaan ei täydellistä tulosta. Jaatinen tietää hyvin, että yksi ihminen ei päätä koko EUn puolesta, en minäkään. Saanko kysyä, miten Jaatinen olisi pakottanut EU-maiden hallitusten enemmistön suostumaan vaatimukseensa? Ja miksi teollisuuden etujärjestöt eivät ole ajaneet tätä asiaa IMO:ssa, jossa tietyt merialueet on sovittu päästörajoitusalueiksi (USAn ja Kanadan molemmat rannikot, Itämeri, Pohjanmeri, Englannin kanaali)?
2. Kyllä, tarkastellaan kokonaisuuksia. Laivojen nykyinen polttoaine on niin likaista, ettei vastaavaa ole tehtaissa saanut polttaa vuosikymmeniin (puhdistamatta savukaasuja). Tehtaiden ja voimalaitosten rikkipäästöt ovat 80-luvulta alentuneet Euroopassa 90%. Ilman uusia päästörajoituksia laivojen päästöt EU-merialueilla tulisivat ylittämään kaikkien EU-maiden tehtaiden, voimalaitosten ja autojen yhteenlasketut päästöt. Miksi päästöjä pitäisi alentaa vain maalla, vaikka laivapäästöjen alentaminen on nyt kustannustehokkain tapa parantaa hengitysilman laatua ja ihmisten terveyttä?
3. Olisiko vaihtoehtojen tilanne toinen, jos teollisuus olisi alkanut varautua muutokseen heti vuoden 2008 päätöksen jälkeen sen sijaan että ryhtyi lobbaamaan jo tehtyä päätöstä vastaan? Tosin savukaasupesurien valmistajien mukaan tekniikka on valmis, mutta minähän en voi sitä taata, valmistajayritykset vastaavat itse omista lupauksistaan.
4. Miksi teollisuus ei ajanut siirtymäaikaa IMO:ssa, silloin kun päätöstä tehtiin? Jälkikäteen edes Suomen ulkoministeriön juristit eivät kyenneet esittämään siirtymäaikapykälää, joka ei olisi rikkonut kansainvälistä lakia.
5. EU-komission arvion mukaan rikkidirektiivin myötä saadaan niin suuret terveyshyödyt, että niiden taloudellinen arvo on moninkertainen verrattuna päästöjen puhdistamisen kustannuksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto eduskunnan ympäristövaliokunnalle arvioi rikkidirektiivin estävän yli 16 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
5. Jos rikkidirektiivi ei olisi mennyt läpi, IMOssa päätetyt Itämeren rikkirajat olisivat silti astuneet voimaan 1.1.2015. Sen sijaan eteläisen Euroopan merien aikataulun nopeuttaminen laivarikkipäästöjen alentamisessa IMO-aikatauluun verrattuna olisi jäänyt toteutumatta. Rikkidirektiivi tasapuolistaa tilannetta pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä, vaikka täydelliseen tasapuolisuuteen ei päästykään. Eniten siitä kärsii ihmisten terveys eteläisessä Euroopassa.