Mielikuvat eivät riitä johtamiseen

Aamulehti on julkaissut tämän kirjoituksen, mutta vaihtoi otsikoksi ”Mallia Lipposen hallituksista”. Tämä muuttaa kirjoituksen viestiä aika lailla. Käytin Lipposen hallitusta esimerkkinä siitä, että viime aikojen keskustelussa esitetyt keinot eivät ole todellinen apu siihen että puuttuu suuntan. Tässä alkuperäinen kirjoitus:
MIELIKUVAT EIVÄT RIITÄ JOHTAMISEEN
Kataisen-Stubbin hallituksen aikaansananoksia pidetään huonoina eikä syyttä. Neljän vuoden aikana useissa hikisissä neuvotteluissa rutistettiin sopu vain siitä, että jokin asia päätetään myöhemmin, kuntauudistus, sote-uudistus, kuntien menojen vähentäminen. Varsinaisiin päätöksiin ei kyetty.
Lääkkeeksi on tarjottu vähemmän puolueita ja ministereitä hallitukseen ja suurpiirteisempaa hallitusohjelmaa. Nämä ovat lumelääkkeitä. Lipposen molemmissa hallituksissa oli viisi puoluetta Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon. Myös niiden ohjelmat olivat aika yksityiskohtaisia. Olennainen ero verrattuna myöhempiin hallituksiin oli, että nähtiin suunta johon haluttiin mennä. Pääministeri osasi myös erottaa pääasiat pikkuasioista. Sanon tämän vaikka monessa asiassa olin hänen kanssaan eri mieltä.
Politiikka on painottunut liikaa mielikuviin. Liian moni näyttää luulevan, että mediatoimistojen avulla huolellisesti viilattu imago riittää. Myös tiedotusvälineet kommentoivat poliitikkojen ja puolueiden imagoja suhteettoman paljon verrattuna varsinaisiin tekoihin.
Mielikuvilla voi pärjätä vaaleissa. Mutta ne eivät riitä, kun pitää näyttää maalle suunta.
Toinen ongelma on liika riippuvuus etujärjestöistä. Niitä tulee toki kuulla ja kuunnella. Mutta päätöksentekoa ei voi siirtää niille. Lipposen hallituksia muodostettaessa tuleva pääministeri painotti, että nyt neuvotellaan hallituspuolueiden eikä etujärjestöjen näkemys. Myöhemmissä hallitusneuvotteluissa olen nähnyt lobbareita jopa neuvottelijoina.
Keskeinen asia, jossa haluaisin Suomen ottavan selkeän suunnan, on uusi energiapolitiikka. Suomi on nyt jo ympäristöteknologiassa ”kokoaan isompi” maa, alan liikevaihto kasvoi joitakin vuosia sitten paperiteollisuutta isommaksi. Alan maailmanmarkkina on nyt noin 2000 mrd euroa ja sen arvioidaan kaksinkertaistuvan tällä vuosikymmenellä.
Tuuli- ja aurinkoenergian kasvu maailmassa on ylittänyt useimmat ennusteet. Ne ovat jo kymmenissä maissa kilpailukykyisiä ilman tukia. Ihmiset ovat alkaneet ostaa aurinkopaneeleita yksinkertaisesti alentaakseen sähkölaskuaan. Sähköala tulee mullistumaan vastaavasti kuin tiedonsiirrolle on jo tapahtunut. Tämä muutos, kuten hajautettu tuotanto ja sähköverkkojen muuttaminen älykkäiksi, tarjoaa mahdollisuuden suomalaisillekin osaajille – jos Suomi osaa tarttua mahdollisuuteen.