Meksikon lähettiläs ja USAn varapresidentti

Aamulla Heidi Hautala ja minä tapasimme Meksikon suurlähettilään keskustellaksemme Jyri Jaakkolan murhasta. Lähettiläs aloitti osaaottavan näköisenä, että on kovin pahoillaan ja ottaa osaa tämän valitettavan onnettomuuden johdosta. ”Onnettomuuden”, minä ajattelin. Myöhemmässä vaiheessa, kun sain suunvuoron, sanoinkin, että kyseessähän oli murha. Kun tielle on kasattu kiviä niin että sitä ei pääse kulkemaan ja aseistettu joukkio alkaa ampua esteen takia pysähtyneitä autoja, se on suunniteltua tappamista. Euroopassa sellaista kutsutaan murhaksi.

Heidi totesi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun eurooppalainen ihmisoikeustarkkailija on murhattu ja se tekee asian periaatteellisesti tärkeäksi.

Vaikka lähettiläs osittain käyttäytyikin oudosti, niin hän kertoi kuitenkin myös hyviä uutisia. Meksikon keskushallituksen viranomaiset ovat ottaneet tämän tapauksen selvitettäväkseen. Toisin sanoen murhan selvittämistä ei jätetä Oaxacan osavaltion viranomaisten varaan. Sen mukaan mitä olen viime päivinä oppinut Oaxacan tilanteesta, vastaavanlaiset murhat jäävätkin siellä enimmäkseen selvittämättä.

Täysistunnossa Euroopan parlamentille puhui USAn varapresidentti Joe Biden. Hän puhui oikein kauniisti, mutta kovin yleisiä siitä, miten EUn ja USAn pitää toimia yhdessä, tarvitsemme toisiamme. Varsinaisia poliittisia pointteja hänen puheessaan oli kaksi. Hän halusi Euroopalta tukea Iranin painostamiseksi lopettamaan uraanin rikastusohjelmansa, ja hän vetosi parlamenttiin, että olisimme kilttejä EUn ja USAn välisissä datasiirtokiistoissa. Häntä kuunteli melkein täysi salillinen ja hän sai toki aplodit, mutta kyllä ne melko vaisuiksi jäivät.