“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Maija Mehiläinen vastaan kemianjätit

Tällä viikolla sekä EU-parlamentin ympäristö- että vetoomusvaliokunnassa puhutaan mehiläisistä. Lisäksi torjunta-aineiden vaikutus mehiläisiin on yksi tapaustutkimus tänään ilmestyneessä Euroopan ympäristöviraston (EEA) raportissa varovaisuusperiaatteesta.

Taustalla ovat mehiläisten joukkokuolemat. Viime viikolla saatiin lisävahvistusta sille, että neonikotinoidien ryhmään kuuluvat torjunta-aineet tuhoavat mehiläisiä. Aineita valmistavat kemian jättifirmat ovat kuitenkin käyneet taistoon tuotteittensa puolesta.

EEA:n mukaan varovaisuusperiaatteen noudattaminen tulisi useimmiten tulisi edullisimmaksi. Toisin sanoen on järkevää rajoittaa asiaa, jonka aiheuttamista vakavista haitoista on perusteltu epäily, vaikka aivan täyttä varmuutta ei olisi vielä saatu.

Jo 1994 Ranskassa huomattiin mehiläisten alkaneen eksyä, ne eivät osanneet enää takaisin pesälle. Vahinkoja täydensivät talvituhot. Sittemmin tuhansittain mehiläispesiä on tyhjentynyt monissa muissakin Euroopan maissa ja myös Yhdysvalloissa. Mehiläiskato eri maissa on vaihdellut 10 ja 30 prosentin välillä.

Mehiläiskato on ongelma hunajantuottajien lisäksi myös hedelmätarhoille, joihin mehiläispesiä viedään varmistamaan pölytys. Mutta mikä tahansa kukkiva kasvi tarvitsee pölyttäjiä, esimerkiksi mustikat, mansikat ja puolukat, muuten ei tule marjoja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitsevat muutkin kukkivat kasvit. Mehiläiset ovat tärkeitä koko luonnolle, ei vain ihmisille.

Mehiläiskadon johtolangat alkoivat aika pian viitata Bayer-yhtiön valmistamaan torjunta-aineeseen, jolla käsitellään siemeniä. Yhtiö on kaikki nämä vuodet tehnyt parhaansa leimatakseen epäilyt perusteettomiksi.

Viime viikolla EU:n ruokaturvavirasto EFSA julkaisi raportin, joka vahvisti neonikotinoidien tappavan mehiläisiä.

EFSA:n mukaan neonikotinoideilla ei pitäisi käsitellä sellaisten kukkakasvien siemeniä, joita mehiläiset pölyttävät, kuten rypsi, rapsi ja auringonkukka, eikä myöskään maissia, koska torjunta-ainetta tihkuu kasvin sisältä sen pinnalle.

Joukko kansalaisjärjestöjä on kampanjoinut neonikotinoidien kieltämiseksi. Aineita on kutsuttu jopa ”hyönteismaailman sinappikaasuksi", millä viitataan ensimmäisen maailmansodan pahamaineiseen taistelukaasuun.

Bayer ja toinen neonikotinoidien valmistaja Syngenta ehätti heti leimaamaan EFSA:n todistusaineiston puutteelliseksi ja varovaisuusperiaatteen liioitteluksi, jos neonikotinoidien käyttöä alettaisiin rajoittaa.

Pelissä ovat isot rahat, sekä Bayer että Syngenta myyvät torjunta-aineita ja maatalouskemikaaleja vuosittain noin 7 miljardilla eurolla.

EFSA on tunnettu pikemminkin lepsuudesta kuin ylenpalttisesta tiukkuudesta. Virastoa on syytetty siitä, että sen tieteellisten asiantuntijapaneelien jäsenillä on kytköksiä firmoihin, jotka myyvät esimerkiksi geneettisesti muunneltuja viljelykasveja, torjunta-aineita ja ruoan lisäaineita. Viime vuonna jopa EU:n tilintarkastustuomioistuin totesi, että EFSA:ssa ei riittävästi kunnioiteta jääviyssääntöjä. On siis melkoinen tapaus, kun EFSA toteaa laajasti käytetyt torjunta-aineet mehiläisille haitallisiksi.

Toissa vuoden marraskuussa EU-parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se vaati toimia mehiläiskadon lopettamiseksi ja vaati selvittämään torjunta-aineiden vaikutukset. Oikeistoryhmien neuvottelijat tosin ajoivat tämän tilalle tekstiä, jossa todettaisiin torjunta-aineet riittävästi testatuiksi ja turvallisiksi.

Britannian parlamentti on kutsunut Bayerin kuultavaksi siitä, että nikotiinijohdannaiset hajoavat luonnossa paljon hitaammin kuin firma on antanut ymmärtää silloin kun aineille on annettu käyttölupa.

Ei ole yllätys, että neonikotinoidien valmistajat leimaavat tutkimustulokset ennenaikaisiksi ja epäluotettaviksi. Mutta tuntuu ihmeelliseltä, että EU-maiden viljelijöiden kattojärjestö Copa-Cogega, johon Suomen MTK:kin kuuluu, on lähtenyt samaan kelkkaan. Samana päivänä kun EFSA julkaisi raporttinsa, Copa-Cogega nimittäin julkaisi yhdessä siemenkauppiaiden ja torjunta-ainevalmistajien kanssa raportin, jonka mukaan neonikotinoidien kieltäminen maksaisi EU-maiden maataloudelle 17 miljardia euroa viidessä vuodessa.

Tämän raportin olivat rahoittaneet juuri mainitut Bayer ja Syngenta. Viljelijöiden järjestö lähti siis torjunta-ainevalmistajien mannekiiniksi.

Takuulla maksaisi jotakin, jos siemeniä ei voisi ”peitata” nyt yleisimmin käytetyillä aineilla. Mutta mehiläisten katoaminen maksaisi moninkertaisesti.

Kyse on vielä peltoja ja hedelmätarhoja isommasta asiasta. Hyönteisiä, jotka pölyttävät niin ihmisten ruoaksi kelpaavia kuin muitakin kasveja, on monia muitakin. Jos nikotiinijohdannaiset tappavat mehiläisiä, mitä ne tekevät muille pölyttäjille, kuten kimalaisille ja perhosille? EFSA tyytyy toteamaan, että tästä tarvitaan lisää tutkimusta.

Ranska on jo ehättänyt kieltämään neonikotinoidit auringonkukkien ja maissin viljelyssä ja Saksakin on asettanut rajoituksia. Suomi on odotellut EFSA:n kantaa.

Minun mielestäni neonikotinoidit pitäisi kieltää ja pian. Ruoan tarve maailmassa kasvaa, kun ihmisiä on yhä enemmän. Samaan aikaan ilmastonmuutos heikentää satoja monissa väkirikkaissa maissa. Ei ihmiskunnalla ole varaa menettää mehiläisiä.

 

Linkit tutkimuksiin joihin EFSAn raportti perustuu:
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/3066.htm
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/3068.htm
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/3067.htm