Lapsenvahtivuorosta puoluevaltuuskuntaan

Olen luvannut tyttärelle ja vävylle, että järjestän heille yhden rauhallisen yön, eli vietän yön vauvan kanssa ja he saavat mennä nukkumaan muualle. Täytin tämän lupauksen eilen perjantaina.

Pikkuinen poika, joka on nyt 8 kuukauden ikäinen, on täynnä energiaa. Hän on oppinut seisomaan ja kävelemään tuesta kiinni pitäen. Hänellä on muovinen kärry, jota hän työntää kahvasta. Vanhemmat ovat panneet kärryyn painoksi tuoremehupakkauksia. Poika on tosi hauska, kun hän juoksee riemukkaasti tuota ”rollaattoria” työntäen. Hän rakastaa myös kiipeilemistä. Annoin hänen kiivetä kerran toisensa jälkeen sohvalta viereiselle pöydälle ja pidin huolta, ettei hän pääse putoamaan. Kun hän seisoo, hän yrittää aina kurottaa mahdollisimman korkealle. Ongelma on, ettei hän osaa tulla alas muulla tavalla kuin kaatumalla suorin vartaloin, joko selälleen tai kyljelleen. Niinpä hän lyö joka kerta päänsä, ellei ehdi väliin.

Vauvan vanhemmat olivat kertoneet tämän heräilevän suunnilleen puolen tunnin välein. Osittain tämä johtunee puhkeavista hampaista, osittain sitkeästä nuhasta, joka vaikeuttaa hengitystä. Kokeilin vanhaa konstia, pilppusin sipulia sukkaan ja panin sukan vauvan sänkyyn. Niin kauan kuin olin itse jalkeilla, poika nukkuikin aika rauhallisesti, mutta nukkumaan mentyäni alkoi heräillä vähän väliä.

Aamulla oli aika lailla zombi olo, kun tytär ja vävy tulivat takaisin ja läksin puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Olin vasta matkalla sinne, kun tekstiviesti kertoi, että Tarja Cronberg ei enää ensi kevään puoluekokouksessa asetu puolueen puheenjohtajaehdokkaaksi.

Sain kokoukseen tekstiviestin tyttäreltä: ”Moi, ootko jemmannut sipulia jonnekin meidän makuuhuoneeseen?” Olin unohtanut tyhjentää sipulisukan kompostiin. No, tytär oli arvannut totuuden, hän muistaa minun käyttäneen sipulia nuhalääkkeenä kun hän ja hänen siskonsa olivat pieniä.