Laivojen saasteiden vähentäminen säästää ihmishenkiä – myös siirtyminen moderniin puhtaampaan laivateknologiaan nopeutuu

Niin sanottu laivarikkidirektiivi hyväksyttiin tänään EU-parlamentin täysistunnossa äänin 606 puolesta, 55 vastaan, 13 tyhjää.

Alla oleva perustuu täysistunnossa käyttämiini kahteen puheenvuoroon.

EU-parlamentin neuvottelutiimin erinomaisella yhteistyöllä saimme parannettua direktiiviä huomattavasti, sekä ihmisten terveyden suojelun että teollisuuden kustannusvaikutusten pehmentämisen näkökulmasta, verrattuna komission esitykseen.

Tällä direktiivillä saatetaan IMO:ssa vuonna 2008 sovitut laivojen uudet rikkirajat osaksi EU-lainsäädäntöä. Laivojen saastepäästöt vähenevät merkittävästi, koska laivojen on joko siirryttävä käyttämään vähärikkistä polttoainetta tai puhdistettava savukaasunsa. Päästörajoitusalueiden eli Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin osalta 0,1%n rikkiraja astuu voimaan vuoden 2015 alusta ja muilla Euroopan merillä 0,5%n rikkiraja astuu voimaan vuonna 2020.

Kyseessä lienee tämän parlamenttikauden merkittävin terveysuudistus. Tätä nykyä laivojen aiheuttamien ilmansaasteiden arvioidaan aiheuttavan noin 50 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa. Kun laivojen rikkipäästöt nyt vähenevät melkein kymmenesosaan entisestä, säästetään kymmeniätuhansia ihmishenkiä vuodessa.

Vaikka direktiivin pääasia on virtaviivaistaa EU-lainsäädäntö kansainvälisen sopimuksen kanssa, asiaan on kohdistunut voimakas ja kärkevä lobbaus.

Haluan nyt korjata väärinkäsityksen, joka näyttää olevan yleinen. Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin uusi rikkiraja astuu voimaan, vaikka direktiiviä ei säädettäisi. Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa 4 vuotta sitten tehty päätös on kansainvälistä oikeutta, se on voimassa ilman EU-direktiiviäkin. Valtaosa EU:n merenkulkumaista ja muistakin IMO:n jäsenmaista on ratifioinut tämän IMO:n päätöksen. Esimerkiksi suomalainen tai virolainen laiva ei vuoden 2015 alusta alkaen voisi laillisesti viedä minkään toisen EU-maan satamaan lastia noudattamatta IMO:n päättämiä rikkirajoja, eikä useimpien muidenkaan maiden satamiin, vaikka EU-direktiiviä ei säädettäisikään. Jopa Venäjä on ratifioinut IMO:n päätöksen.

Teiltä, jotka haluaisitte EU:n asettuvan lainsäädännössään merenkulun kansainvälisiä ympäristönormeja vastaan, kysyn: haluatteko oikeasti, että joku toinen maa, esimerkiksi Venäjä, vastaavasti irtisanoutuu vaikkapa öljytankkerien kaksoisrunkovaatimuksesta? Aiheuttaa sekin kustannuksia.

Ja haluatteko, että kymmenettuhannet ihmiset edelleen kuolevat ennenaikaisesti laivojen saasteiden vuoksi? Haluatteko, että Euroopan veronmaksajat maksavat ilmansaasteiden pahentamista sydän- ja keuhkotaudeista moninkertaisen hinnan verrattuna siihen, mitä laivojen saasteiden puhdistaminen maksaa?

Kun IMO:n päätös on joka tapauksessa lainvoimainen, mihin direktiiviä sitten tarvitaan? Se yhtenäistää IMO:n päätöksen toimeenpanon ja valvonnan Euroopassa. Lisäksi se tasapuolistaa tilannetta Euroopassa ja pehmentää siirtymän vaikutuksia teollisuudelle.

Direktiivi helpottaa muutoksen kustannuksia teollisuudelle mahdollistamalla valtionavun normaalia joustavammin ehdoin. Neuvoteltu teksti tarkoittaa, että pitää soveltaa ympäristönsuojelutoimia koskevia yhteisön valtiontukiohjeiden pykälää 86. Jälkiasennuksena tehtyihin ympäristöinvestointeihin, siis savukaasupesurien hankintaan voidaan antaa normaalikäytäntöä suurempaa valtionapua 2014 loppuun asti.

Direktiivi myös tasapuolistaa tilannetta pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä, kun eteläisessä Euroopassa siirrytään vähärikkiseen polttoaineeseen vuonna 2020 siinäkin tapauksessa, että IMO myöntäisi 5 vuoden lisäajan päästörajoitusalueiden ulkopuolisille merille.

Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mielestä laivojen rikkirajojen tulisi olla yhtä tiukat eteläisessä kuin pohjoisessakin Euroopassa. Onhan ihmishenki yhtä tärkeä vaikkapa Kreikassa kuin Tanskassa.

Osa tätä ratkaisua onkin, että komissio selvittää kustannukset ja hyödyt siitä, että eteläisen Euroopan aluevesillä siirryttäisiin 0,1%n rikkirajaan. Olen iloinen siitä, että komissaari Potocnik mainitsi tämän asian omassa puheenvuorossaan. Pidän todennäköisenä, että laivojen 0,1% rikkiraja osoittautuu eteläisessäkin Euroopassa edullisimmaksi keinoksi puhdistaa hengitysilmaa, päästä ilmanlaatudirektiivin vaatimiin ilmansaasterajoihin.

Teiltä, jotka aiotte äänestää direktiiviä vastaan, kysyn: haluatteko viedä pohjoisen Euroopan teollisuudelta sen törmäystyynyn, jonka direktiivi muodostaa siirtymäkauden kustannusten pehmentämiseksi? Haluatteko viedä teollisuudelta varmuuden siitä, että laivoissa voi käyttää myös halvempaa vaihtoehtoa, savukaasujen puhdistusta? Haluatteko, että eteläisessä Euroopassa siirrytään tiukempiin rikkirajoihin vasta vuonna 2025?

Kaikki merenkulun asiantuntijat, joiden kanssa olen keskustellut, näyttävät olevan yhtä mieltä siitä että tulevaisuuden laivapolttoaine on nesteytetty maakaasu, LNG. Se täyttää puhtausvaatimukset ja on myös halvempaa. Kehotankin komissiota pitämään lupauksensa EU-rahoituksesta LNG:n tankkausinfrastruktuurin rakentamiseksi Euroopan satamiin. Maakaasuteknologia laivoihin on olemassa, esimerkiksi oman maani Suomen teollisuudella on siinä hyvää osaamista.

Näin saamme Euroopassa nopeutettua siirtymistä modernimpaan ja vihreämpään laivateknologiaan. Se on paras tapa turvata kilpailukykymme myös tulevaisuudessa.

Historiahan ei tunne yhtään tapausta, jossa kehittynyt teollisuusmaa olisi parantanut taloudellista kilpailukykyään jarruttamalla ympäristönsuojelua.

Kaiken kaikkiaan Euroopan maat hyötyvät parantuneesta terveydestä myös taloudellisesti paljon enemmän kuin saasteiden puhdistaminen maksaa. Ympäristötekniikka laivojen päästöjen puhdistamiseksi on olemassa, olisi rikos olla ottamatta se käyttöön.