Lahjusskandaali EU-parlamentissa

The Sunday Times paljasti sunnuntaina, että kolme EU-parlamentin jäsentä oli suostunut rahalahjusta vastaan jättämään muutosehdotuksia käsiteltävänä olevaan pankkilakiehdotukseen, joka koski pankeilta vaadittavien talletusvakuuksien tiukentamista.

Tapaus valaisee sitä, että lobbauksen sääntöjä, ja myös meppien ja lobbarien suhteita koskevia säädöksiä on todellakin tarpeen tiukentaa. Tämä oli parlamentissa esillä viime kaudella, mutta silloin tulokset jäivät laihoiksi.

Pankkialan lobbareina esiintyvät Sunday Times toimittajat ottivat yhteyttä 60 meppiin ja kysyivät, tekisivätkö nämä muutosehdotuksia rahakorvausta vastaan. Kolme meppiä vastasi myöntävästi. Yksi heistä oli itävaltalainen EPP-läinen (kokoomuslaisten ryhmätoveri), kaksi oli demareita, toinen Romaniasta, toinen Sloveniasta.

Nämä mepit olettivat saavansa palveluksistaan korvauksena 100 000 euroa vuodessa.

Parlamentin lakiasianvaliokunta (JURI) äänesti tänään asiaa koskevasta lausunnostaan. Mukana oli myös näitä lahjottuja ehdotuksia, jotka heikensivät pankkien talletussuojavaatimuksia EU-komission ehdottamasta. Osa jopa hyväksyttiin, huolimatta siitä että näiden ehdotusten tausta oli tänään jo tiedossa.

Tänään siis käsiteltiin vasta lausunto. Asian pääkäsittelyvaliokunta on talous- ja rahapolitiikkavaliokunta (ECON). Ja lopullisesti parlamentin kanta päätetään täysistunnossa.

Lakiasianvaliokunnassa maksettuja ehdotuksia olivat jättäneet nimissään romanialainen liberaali Sebastian Bodu maanmiehensä Adrian Severinin ehdotuksesta sekä omissa nimissään slovenialainen Adrian Thaler. Severin ja Thaler kuuluvat parlamentin sosialistiryhmään.

Edellä mainittujen lisäksi maksettuja muutosehdotuksia suostui jättämään itävaltalainen Ernst Strasser, EPP. Hän on entinen sisäministeri. Myös Severin ja Thaler ovat entisiä ministereitä.

Salaa videoidussa tapaamisessa Strasser kehuskeli toimittajille olevansa lobbari ja työskentelevänsä viidelle yritykselle, jotka kukin maksavat hänen palveluksistaan vuodessa 100 000 euroa. Pankkien vakuuksia koskevasta lobbaustyöstä hän oletti saavansa 25 000 euroa ensimmäisen neljännesvuoden palkkiona.

Kun Sunday Times paljasti asian, Strasser ilmoitti eroavana EU-parlamentista.

Mielestäni kyseessä on vakava skandaali. EU-parlamentista käsin on helppo havaita se, että monet mepit jättävät omissa nimissään erilaisiin lakiesityksiin muutosehdotuksia, jotka ovat suoraan lobbarien kynästä. Mutta tietääkseni koskaan aikaisemmin ei ole paljastunut, että lobbarit maksaisivat mepeille palveluksista. Tällöinhän on kyse lahjonnasta, joka on rikos.

Sunday Times kertoo artikkelissaan myös, että itävaltalainen Severin pyysi maksamaan rahat yritykselleen. Jokaisen mepin pitää vuosittain päivittää taloudellisia sidonnaisuuksiaan koskeva ilmoitus. Severin kertoi, ettei hän ilmoita lobbauspalveluksista saamiaan tuloja. Sen sijaan hän kyllä ilmoittaa firmansa olemassaolon.

Viime kaudella yritys tiukentaa lobbauksen avoimuussääntöjä tuotti laihan tuloksen. Toivottavasti tämä tapaus nyt herättää tarpeeksi monet niin, että säännöt saadaan tiukennettua.

Vähintään EU:ssa pitäisi perustaa pakollinen lobbarirekisteri vastaavaan tapaan kuin Yhdysvalloissa. Jokaisen lobbausta harjoittavan tahon pitäisi ilmoittaa siinä miten suurella budjetilla lobbaa, mihin asioihin yrittää vaikuttaa ja keiden toimeksiannosta sekä ketkä ihmiset toimivat lobbareina.

Jos lobbausta harjoittava firma jää kiinni sääntöjen rikkomisesta, sen työntekijöiden kulkulupa parlamentissa pitäisi peruuttaa.

Tämän lisäksi mielestäni kaikki mepeille lähetetyt ehdotukset tulisi lähettää julkiseen rekisteriin, niin että kuka tahansa – toimittaja, tutkija, aktiivinen kansalainen – voisi tarkistaa minkä sylttytehtaan ehdotuksia kukin meppi on ajanut.

Ja silloin, kun meppi ottaa nimiinsä ulkopuolisen tahon muotoileman ehdotuksen, tämä tulisi kertoa ehdotuksen perusteluissa.

Niiden, jotka ovat kunkin asian neuvotteluissa avainasemassa, eli parlamentin esittelijän (raportöörin) sekä muiden poliittisten ryhmien nimeämien varjoesittelijöiden tulisi pitää kirjaa siitä keiden tahojen edustajia he ovat tavanneet neuvottelujen kuluessa. Listan tulisi olla julkinen asiakirja. Tämä loisi neuvottelijoille paineen tavata tasapuolisesti eri tahojen edustajia.

Luettelemani ehdotukset eivät viime kaudella menneet läpi. Toivon, että tällä kaudella menevät.

Bryssel on maailman toiseksi suurin ammattilobbarien keskittymä. Suurin on Washington. Viimeisten 5 vuoden aikana päätoimisten lobbarien määrä Brysselissä on kasvanut 3500:sta 5000:een. heitä on siis melkein seitsemän kertaa enemmän kuin meppejä.

Silloin, kun johonkin lakiehdotukseen tehdään valtava määrä muutosehdotuksia, syynä on useimmiten se, että lobbarit ovat liikkeellä.

Keskimääräisen ehdotukseen jätetään parlamentissa 50-100 muutosehdotusta. Kun hedge-rahastoja säätelevää direktiiviä käsiteltiin, muutosehdotuksia tuli 1500. On helppo nähdä, että finanssialan lobbarit ovat olleet liikkeellä.

Corporate Europe Observatory-järjestö selvitti, että kaksi kolmasosaa näistä ehdotuksista todella oli peräisin hedge-rahastoilta tai niiden laskuun työskenteleviltä lobbareilta.

Itse seurasin viime kaudella läheltä EU:n kemikaalilainsäädännön uudistamista. Eri valiokunnissa jätettiin yhteensä useita tuhansia muutosehdotuksia. Parlamentin vihreä ryhmä teetti eräällä tutkijalla selvityksen siitä, mitkä olivat näiden ehdotusten ”sylttytehtaat”.

Tämä tutkija selvitti, että jopa ympäristövaliokunnassa kemikaalilainsäädäntöön jätetyistä ehdotuksista enemmistö oli suoraan tai melkein suoraan kemianteollisuuden muotoilemia. Yli puolet konservatiivien, liberaalien ja demarien ehdotuksista oli peräisin kemianteollisuudesta. Vihreät olivat ainoa ryhmä, joka ei jättänyt niitä missään valiokunnassa. Vihreiden ehdotukset olivat lähempänä ympäristö- ja terveysalan järjestöjen sekä ammattiliittojen ehdotuksia.