Kuka on Suomi?

Se, mitä mieltä Suomi oli Portugal-paketista, päätettiin harvinaisen suuren julkisuuden saattelemana. Se on mainiota. Megajulkisuus vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi päätti ajaa pankkiveroa, mikä on tosi upeaa.

Valitettavasti julkisuus valvoo tosi harvoin sitä, mitä Suomen nimissä sanotaan.

Teoriassa linja lyödään lukkoon hallituksen EU-ministerivaliokunnassa, ja se vahvistetaan eduskunnan suuressa valiokunnassa.

Mutta entä, kun näille ei kerrota kiistan ydintä?

Voiko sellaista tapahtua? Näköjään voi. Tänä keväänä ainakin kahdessa asiassa, ydinvoiman stressitesteissä ja eläinten kloonauksessa.

Fukushiman jälkeen EU:n energiakomissaari Oettinger päätti käynnistää ydinvoimaloiden ”stressitestit” eli analyysit siitä, miten ne kestävät onnettomuustilanteissa.

Viime viikolla linjattiin Suomen kantaa. Papereissa sanottiin suunnilleen, että stressitestit ovat hyvä asia. Juu, ovat.

Varsinainen kiista koski kuitenkin testien kriteereitä. Jotkut maat, kuten Ranska, eivät haluaisi selvittää, kestävätkö ydinvoimalat terrori-iskuja. Helppo arvata, miksi. Energiakomissaari Oettinger sen sijaan vaati ihmisen aiheuttamia uhkia mukaan stressitestiin, samoin iso joukko meppejä.

Vihreät esittivät, että Suomi tukisi Oettingeria. Se ei mennyt läpi. Päätös oli ympäripyöreä. Ja viime viikon lopulla eurooppalaiset lehdet kertoivat Suomen nimenomaisesti vastustaneen terrori-iskujen ottamista mukaan.

Suomen nimissä puhuneet siis venyttivät papereihin pyöreästi kirjattua linjaa ydinvoimalobbareille mieleiseen suuntaan. En tiedä, määräsikö tämän ministeri Pekkarinen vai joku muu.

Vastaava tapahtui, kun käsiteltiin eläinten kloonausta ruoan tuotannossa. EU-ministerivaliokunnalle ja eduskunnalle tuotiin paperit, joissa sanottiin Suomen vastustavan eläinkloonien käyttöä ruoaksi.

Taas oli haudattu varsinainen pihvi. Kukaan ei nimittäin suunnittelekaan eläinkloonien leikkaamista pihveiksi. Ne ovat siihen aivan liian kalliita.

Alan bisnes haluaa rahastaa kloonien jälkeläisillä, joita myytäisiin lypsylehmiksi ja lihakarjaksi.

Eduskunnalle annettiin siis ymmärtää, että Suomi vastustaa eläimille tuskaa tuottavan kloonauksen käyttöä. Todellisissa neuvotteluissa Suomi peesasi kovan linjan maita, jotka haluavat avata Euroopan markkinat eläinkloonien jälkeläisille.

Tässäkin tapauksessa pyöreästi kirjattua linjaa siis venytettiin ison rahan haluamaan suuntaan, ministeri Anttilan ohjauksessa.

Olin itse läsnä viimeisen yön neuvotteluissa EU:n uuselintarvikeasetuksesta reilu kuukausi sitten. Parlamentin valtaenemmistö ei halua eläinkloonausta ruoan tuotantoon. Koko asetus kaatui tähän asiaan.

Haluan lisää julkista keskustelua siitä, mitä Suomen nimissä oikeasti ajetaan.

Kolumini Vihreässä Langassa 20.5.2011