Kuinka ison riskin ihmiskunta hyväksyy?

Jos lentokoneen putoamisriski olisi 1,8 prosenttia, päivässä rysähtäisi alas keskimäärin 1500 lentokonetta. Vaikka riski olisi ”vain” 0,1%, päivittäin maahan tippuisi noin 80 konetta. Oikeasti vakavia lento-onnettomuuksia tapahtuu vuodessa suunnilleen 30.
Nämä luvut esitetään tuoreessa raportissa, jonka julkaisi ruotsalainen Global Challenges Foundation. Siinä on mukana muun muassa EUn entinen ympäristökomissaari Margot Wallström ja Ruotsin rikkaimpiin kuuluva sijoittaja Lazlo Szombatfalvy.
Yllä olevilla esimerkeillä he havainnollistavat sitä, että yhteiskunnat suhtautuvat ilmastonmuutokseen aivan toisella tavalla kuin yleensä vakavien onnettomuuksien vaaraan. Jos lentokoneita romahtaisi maahan joka päivä, harva suostuisi lentämään. Lento- ja junaonnettomuudet, tulipalot, siltojen ja kattojen romahtaminen, vesivoimalaitospatojen murtuminen ja vastaavat pyritäänkin estämään ennalta niin hyvin kuin suinkin voidaan.
Ilmastonmuutoksen kohdalla on toisin. Julkisesti keskustellaan siitä, riittääkö 90 tai 95 prosentin varmuus ilmastonmuutoksesta ennenkuin toimiin ryhdytään, vai pitäisikö varmuuden olla vieläkin suurempi.
Viime viikolla Tukholmassa julkistettiin YKn ilmastotutkijaraadin IPCC:n uusin raportti. Sen mukaan on ainakin 95-prosenttisen varmaa, että ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt muuttavat ilmastoa. Samalla varmuudella tiedetään esimerkiksi tupakan tappavuus ja maapallon ikä.
IPCC:n uusi raportti on maailman perusteellisimmin tarkistettu tieteellinen julkaisu. Se perustuu yli 9000 vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen. Sitä työstettäessä tuhannet tutkijat lähettivät tekstiin yli 50 000 kommenttia.
IPCC:n tärkein viesti on: Vielä on juuri ja juuri mahdollista estää maapalloa lämpenemästä yli 2 asteella, mutta hihat pitää kääriä heti, ilmastoa muuttavat päästöt koko maailmassa pitää saada laskuun tällä vuosikymmenellä ja painaa vuosisadan loppupuoliskolla lähelle nollaa. Nykyisen päästökehityksen jatkaminen vie 3-4 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä, mahdollisesti jopa 5 asteen, tämän vuosisadan aikana.
Se mitä tapahtuu ennen vuotta 2100, tapahtuu nykyisten pikkulasten elinaikana.
Global Challenges Foundation muistuttaa, että 3-4 asteen lämpeneminen on vain todennäköisin vaihtoehto jos päästökehitys jatkuu nykyisellään. On 1,8 prosentin riski, että planeettamme lämpeneekin tällä vuosisadalla 6 astetta. Se tarkoittaisi monien valtioiden loppua, koska niiden alueet muuttuisivat ihmisille asumakelvottomiksi.
Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern muistuttaa, että 3-4 asteen lämpeneminen tarkoittaisi joutumista aivan erilaiseen ilmastoon kuin se, jonka aikana inhimillinen sivilisaatio on kehittynyt. Maailmanpankin viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan jo 4 asteen lämpeneminen olisi monille maille tuhoisaa, muun muassa viljasadot pienenisivät ja laajoilla alueilla kärsittäisiin vesipulasta.
Sen jälkeen kun maanviljelys noin 10 000 vuotta sitten alkoi, muutokset planeetan keskilämpötilassa ovat pysyneet yhden asteen haarukassa. Nyt olemme jo lämmittäneet maapalloa 0,85 astetta verrattuna 1800-luvun loppuun. 1983-2012 oli lämpimin 30-vuotijakso ainakaan 1400 vuoteen.
Lämpenemisvauhti on huima, kymmenkertainen verrattuna siihen mitä maapallolla on tapahtunut 65 miljoonaan vuoteen.
Jos haluamme estää yli kahden asteen lämpeneminen, ainakin kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilivaroista pitäisi jättää maahan.
Maapallo ei kestä kaiken öljyn, kaasun ja kivihiilen polttamista. Jos öljyä ja kaasua aletaan pumpata entisten kenttien lisäksi Jäämereltä, entistä syvemmältä meren alta sekä heruttaa epätavanomaisista lähteistä, kuten Kanadan öljyhiekasta, ilmastonsuojelun mahdollisuudet ovat ohi, ”game over”, kuten NASAn veteraanitutkija James Hansen asian ilmaisi.
Greenpeacen aktivistit, jotka Venäjä on vanginnut protestoinnista Jäämeren öljynporausta vastaan, puolustavat paitsi arktista luontoa, myös meidän jokaisen tulevaisuutta, ollaanpa heidän valitsemansa protestin muodosta mitä mieltä hyvänsä.
Jos annamme planeetan lämmetä usealla asteella tämän vuosisadan aikana, lähettämme lapset planeetalle, jonka kaltaisesta ihmisyhteiskunnilla ei ole kokemusta.
Sillä planeetalla kärsitään tappavista helleaalloista, viljelykelpoista maata ja juomavettä on vähemmän, useimmissa maissa viljasadot ovat pienentyneet, laajoilla alueilla kärsitään kuivuudesta, toisaalla yleistyvät kaatosateet ja tulvat, alavat rannikkoalueet ovat veden alla tai myrskytulville alttiina. On vaikea kuvitella, että sillä planeetalla vallitsee rauha.
Presidentti Paasikivellä oli tapana muistuttaa, että maantieteelle emme mahda mitään. Naapurimaat ovat mitä ovat, halusimme tai emme.
Samaa tosiasioiden tunnustamista toivoisin ilmastokeskusteluun. Fysiikan lait ovat mitä ovat. Maapallo noudattaa niitä, halusimme tai emme. Maailman kaikkien maiden, myös meidän, tulee tehostaa siirtymistä puhtaisiin energiamuotoihin ja energiaa vähemmän kuluttaviin ratkaisuihin.
Planeettaa B ei ole.
Julkaistu Hämeen Sanomissa 5.10.2013.