Kirjallinen kysymys uhanalaisten lajien esiintymisen selvittämisestä

Eduskunnan puhemiehelle
Kemijoki Oy suunnittelee vesivoimalaitoksen rakentamista Kemijokeen Rovaniemelle. Suuret luonnonsuojelujärjestöt sekä poroelinkeinon ja vapaa-ajankalastajien edustajat ovat vedonneet yhtiöön, että se peruisi suunnitelmansa, sillä Sierilän voimalaitoksen patoaltaan alle jäisivät kosket, viljelymaat, porojen laidunmaat ja uhanalaisten lajien esiintymiä.
Yksi näistä uhanalaisista lajeista on jokihelmisimpukka eli raakku. Kemijoki Oy kirjoitti 7.9.2018 Lapin Kansassa Sierilä-suunnitelmistaan. Yhtiö katsoi, että vuoden 2017 kaksi pistokoetta riittivät selvittämään populaation laajuuden. Pistokokeissa löytyi 2 jokihelmisimpukkaa.
Raakkuja on tähän mennessä inventoitu Sierilän alueella vain 1 600 neliömetrin eli 0,16 hehtaarin alueelta. Sierilän alueen vesipinta-ala on tällä hetkellä noin 1 200 ha, josta koski- ja virtapaikkoja, joissa raakkuja ei todennäköisesti ole, on noin 73 ha. Virtasuvantoalueita, jotka ovat potentiaalisia raakun elinalueita, on Sierilän alueella 1 127 ha. Joen pohja on soraa, hiekkaa ja pikkukiveä, joka sopii hyvin raakun asuinalueeksi.
Raakku on Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan tiukasti suojeltu luonnonsuojelualueiden ulkopuolellakin. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ilman erillistä suojelupäätöstäkin. Suomen lainsäädännön mukaankin raakku  on erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava (LSA 471/2013).
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus varmistaa, että elinkeinohankkeiden yhteydessä selvitetään erittäin uhanalaisten ja EU:n luontodirektiivin suojelemien lajien esiintyvyys riittävän laajasti, jotta voidaan varmistaa, ettei niitä tuhota? 
Helsingissä 9.10.2018
Satu Hassi, vihr