Kirjallinen kysymys teleyhtiöiden vastuusta sähkökatkojen aiheuttamien tietoliikennekatkosten yhteydessä

Eduskunnan puhemiehelle
Luonnonilmiöt, kuten myrskyt ja nopeasti satanut kostea lumi, aiheuttavat Suomessa vuosittain sähkökatkoksia. Syksyn 2015 aikana sähköt ovat olleet maan eri puolilla poikki useiden vuorokausien ajan. Esimerkiksi lokakuun alussa Valio-myrskyn aikana ilman sähköä oli enimmillään 170 000 ihmistä ympäri maata, Lappia ja lounaisrannikkoa lukuun ottamatta. Marraskuussa viikoilla 47–48 myrsky katkaisi sähköt lähes 40 000 asukkaalta Pirkanmaalla, Hämeessä ja Keski-Suomessa.
Sähkökatkot aiheuttavat häiriöitä myös puhelin- ja tietoliikenneyhteyksissä. Esimerkiksi marraskuun 2015 myrskyn yhteydessä kolmen operaattorin (Elisa, Sonera ja DNA) puhelintukiasemia oli mykkinä runsaat 400 ja noin 62 000 asiakasta oli vailla matkapuhelin- ja laajakaistayhteyksiä. Tavalliset matkapuhelinten tukiasemat on varustettu vara-akuilla, mutta niistä saadaan sähköä vain muutaman tunnin ajaksi. Vuorokauden tai useamman mittainen sähkökatko aiheuttaa siis tilanteen, jossa osa ihmisistä ei pysty soittamaan edes hätäpuhelua, esimerkiksi tulipalon, sydänkohtauksen tai synnytyksen käynnistymisen vuoksi.
Laitteet, joilla sähköä tuotetaan ja varastoidaan hajautetusti, ovat viime vuosina kehittyneet ja niiden hinnat ovat alentuneet voimakkaasti. Matkapuhelimen tukiaseman voisikin varustaa nykyistä varauskykyisemmillä akuilla, joita lataisivat esimerkiksi aurinkopaneelit tai pystyakseloidut tuuliturbiinit. Näin tukiasemat voisivat toimia pitempään sähkökatkon aikana, ja akut myös latautuisivat jatkuvasti. Teleyhtiöt eivät kuitenkaan investoi nykyistä parempiin varavoimajärjestelmiin, ellei laki pakota tai kannusta siihen. Kun sähkömarkkinalakia muutettiin siten, että sähköyhtiöt joutuivat maksamaan asiakkaille korvauksia yli 12 tuntia kestäneestä sähkökatkosta, yhtiöt alkoivat paremmin investoida katkosten ennaltaehkäisyyn sekä nopeaan korjaamiseen. Vastaavaan tapaan teleyhtiöt voisi velvoittaa maksamaan asiakkaille korvauksia katkoksesta, joka kestää yli tietyn ajan. Teleyhtiöiden tapauksessa tämä raja voisi kuitenkin olla lyhyempi kuin sähköyhtiöillä, esimerkiksi kaksi tuntia, koska tietoliikenneyhteyksien, erityisesti hätäpuheluyhteyksien katkeamisesta voi aiheutua vakavaa haittaa nopeammin kuin pelkästä sähkökatkoksesta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
– Tulisiko teleyhtiöt velvoittaa varustamaan matkapuhelintukiasemat laitteistolla, jolla nämä voivat tarvittaessa sähkökatkon sattuessa toimia usean vuorokauden ajan, ainakin siten että hätäpuhelut kulkevat
– ja tulisiko teleyhtiöille asettaa vastaavanlainen korvausvelvollisuuden yhteyksien katkeamisesta kuin sähköyhtiöillä on, yhteyksien katketessa tiettyä rajaa, esimerkiksi kahta tuntia pitemmäksi ajaksi?
Helsingissä 15.12.2015
Satu Hassi /vihr
 
Ministerin vastaus:
Kysymys koskettaa sekä alueellisesti että yhteiskunnallisesti varsin tärkeää asiaa. Siinä kiinnitetään huomiota myrskytuulista johtuneiden sähkökatkojen aiheuttamaan ongelmaan, joka on valitettavasti kohdannut useita kansalaisia, yrityksiä ja viranomaisia viime vuosina eri puolilla Suomea. Asiaan on suhtauduttu vakavasti myös liikenne- ja viestintäministeriöissä ja sähköstä riippuvaisen yhteiskunnan toimintavarmuuden parantamiseksi tehdään jatkuvasti töitä. Sään ääri-ilmiöiden viestintäpalveluille aiheuttamia haitallisia vaikutuksia on pyritty monin toimin ehkäisemään yhteistyössä eri viranomaisten ja palveluita tuottavan elinkeinoelämän kanssa.
Viestintälaitteiden sähkönsyötön varmennus on jo nyt teknologianeutraalia, joten akkuteknologian ja muiden paikallisten varavoimalähteiden käyttö on sallittua ja saattaa tulevaisuudessa tarjota teleyrityksille uusia keinoja tukiasemien energiatarpeisiin. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan ole vielä kovin kustannustehokkaita ja niiden käytön velvoittaminen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia teleyrityksille, varsinkin kun ottaa huomioon, että tukiasemien lisäksi verkon muidenkin aktiivisten komponenttien, joita on kymmeniä tuhansia operaattorikohtaisesti, sähkönsyötön varmennusta olisi pidennettävä. Tämä puolestaan heikentäisi teleyritysten investointikykyä ja vaikuttaisi viestintäpalvelujen hintoja nostavalla tavalla. Siksi toimintavarmuuden parantamisen tarkoituksessa tehtävät vaatimukset ja toimenpiteet on syytä mitoittaa tehokkaiksi suhteessa toimintavarmuuden parantamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Sähköyhtiöiden toimintavarmuusvelvoitteiden takia Suomeen kaivetaan kymmeniä tuhansia kilometrejä sähkökaapelia vuoteen 2028 mennessä. Tällä edesautetaan merkittävästi myös matkapuhelinverkkojen tukiasemien sähkönsyötön varmistamista. Sähköverkkoyhtiöillä ja matkapuhelinoperaattoreilla on myös yksi merkittävä ero. Sähköverkkoyhtiöt toimivat monopolin suojassa ja niille on taattu kohtuullinen tuotto tekemilleen investoinneille. Sen sijaan matkapuhelinoperaattorit toimivat puhtaasti kaupalliselta pohjalta.
Teleyritysten toiminnan jatkuvuutta ja viestintäpalvelujen toimintavarmuutta koskevia säännöksiä on vast’ikään perusteellisesti tarkasteltu tietoyhteiskuntakaaren valmistelun yhteydessä ja viestintäviraston teknisiä määräyksiä päivitettäessä. Tietoyhteiskuntakaaressa säädetään teleyrityksen virheestä viestintäpalvelun toimituksessa sekä hinnanalennuksesta tai vakiokorvauksesta tällaisessa tapauksessa.
Tietoyhteiskuntakaaren viestintäverkon laatuvaatimuksista koskevassa kohdassa on teleyrityksiä velvoittavat säännökset siitä, että viestintäverkot tulee suunnitella, rakentaa ja ylläpitää siten, että ne kestävät muun muassa normaalit odotettavissa olevat ilmastolliset häiriöt. Lisäksi laki velvoittaa erityisesti huolehtimaan siitä, että pääsy hätäpalveluihin on turvattu myös verkon häiriötilanteissa mahdollisimman luotettavasti.
Viestintäviraston määräyksessä teleyritykselle asetetaan minimivelvoitteet muun muassa viestintäverkkojen ja -palvelujen toteutuksessa käytettyjen laitteiden tehonsyötön varmistamiselle. Kaikki viestintäverkkojen osat luokitellaankin tärkeysluokkiin 1-5. Matkaviestinverkon yksittäiset tukiasemat ovat tärkeysluokaltaan 5 ja niiden varateholähteen varmistusajan on lähtökohtaisesti oltava vähintään kolme (3) tuntia.
Tukiasemien tehonsyöttövarmistusvaatimuksia on kiristetty siten, että vuoden 2017 loppuun mennessä kunkin operaattorin on varmistettava 30 % taajaman ulkopuolella sijaitsevista tukiasemistaan varateholähtein, joiden varmistusaika on vähintään neljä (4) tuntia. Lisäksi tukiasemilla on määräyksen mukaan oltava siirrettävän varavoimalaitoksen liitäntämahdollisuus, mikäli sellaisen käyttäminen kohteessa on mahdollista.
Tietoyhteiskuntakaaressa on säädetty myös hätäpuheluiden välittämisvelvollisuudesta ja häiriö- tilanteiden yhteistyöryhmästä. Yhteistyöryhmän avulla toimintavarmuutta parantavia toimenpiteitä voidaan suunnata mahdollisimman tehokkaasti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Viestintäviraston johdolla kokoontuvaan yhteistyöryhmään kutsutaan edustajat teleyhtiöistä, sähkö- verkkoyhtiöistä, näiden lukuun toimivista urakoitsijoista sekä muut toimijat, joiden osallistuminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.
Helsingissä 7.1.2016
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner